Noloa. Rahat niin loppu, että varastin wc-paperia.

Miehen sössittyä raha-asiamme täysin ja asian laajuuden selvittyä olemme tosi tiukalla. Palkkapäivää odotan kuin kuuta nousevaa, vaikka suurin osa rahasta meneekin eri lainojen lyhennyksiin. Jää siitä edes pakollisiin vähän.



Tänään itku herkässä, wc-paperi loppu, maito loppu, kahvi loppu, bensa loppu... Mitenhän menen viikonlopun töihin kun ei täällä perämetässä bussitkaan kulje lauantaina ja sunnuntaina. Varmaan pyöräilen, matka on pyörällä tunnin suuntaansa.



Ei pitäisi itsesääliä velloa, mutta nyt tuntuu siltä kuin en muuta osaisi.



Nolointa oli, että tänään lääkärissä käydessäni varastin sairaalan vessasa vessapaperirullan. Sellaista, mitä laitetaan siihen isoon pyöreään telineeseen, josta paperia vedetään. Siinä wc-paperitelineessä oli uusi täysi rulla, ja wc:n roskapöntön päälle oli jätetty se vajaa rulla. Otin ja pistin sen vajaan rullan laukkuun ja läksin pois. Kamalaa.



Viikonlopun yli kun selvitään, tulee palkat, sitten taas lasketaan mitä voi hankkia. Bensaa pakko, että töihin pääsee. Sitten lasketaan miten selvitään seuraavaan tilipäivään.



Painajaiseksi tämä elämä muuttunut, itse olen painajaisen päämörkö. Väsynyt, välillä toiveikas ja välillä romahdan, ja lähes koko ajan itken tai huudan.



Ollapa jo ensi kevät, sitten toivottavasti kirkastuu. Palkkamme riittävät tavalliseen elämään, mutta tämä perintälaskujen ja muiden päälle romahtaminen ei ole tavallista. Sinnittelemme nyt ja kun tästä selviämme, mies ei kyllä tee mitään raha-asioihin liittyvää ilman keskustelua kanssani...