Vuoden seurustelun jälkeen: "tää meidän juttu on niin kevyt"

Nih.



Ollaan seurusteltu vakituisesti ja eksklusiivisesti yli vuosi, ja sitten vastapuoli sivulauseessa töräyttää, että "kun tää meidän juttu on niin kevyt."



Melkein menin sanattomaksi. Mutta sen verran vitutti, että kysyin, että helppona hutsunako minua on sitten tuossa puolihuolimattomasti pitänyt.



Mies änkkäämään että ei tietenkään, mutta....



Taustana sen verran, että tavattiin netissä ja kirjoiteltiin aika pitkään. Tavattiin illallistreffien myötä, jatkettiin yhteydenpitoa. Tapailtiin pari kuukautta ja tutustuttiin rauhassa, ei todellakaan ponkaistu sänkyyn viikon tuntemisen jälkeen.



Molempien elämän perusasiat selvitettiin aika nopsaan: hän on eronnut ja eksän kanssa vastaa yhteishuoltajuudessa 14-vuotiaasta tytöstä.



Minä en halua lapsia, eikä hänkään, minä en halua naimisiin tai saman katon alle, haluan vaan, että asiat kehittyy omalla painollaan ja että kukaan ei tästä suhteesta kärsi.



Olen tavannut miehen tyttären ja hän on ihan tavallinen, ehkä hivenen vaikea teini, vaikea sanoa, kun emme vielä tunne kovin hyvin.



Tapaamme viikottain (tytär on miehen luona kaksi viikkoa kuukaudesta, ja tänä aikana emme tapaa, ainakaan miehen luona, eikä mies myöskään ole luonani yötä näinä viikkoina - mikä on täysin oikein ja ainoa tapa olla!!) ja kun miehen huoltajuus sallii, ollaan viikollakin yhdessä.



Ollaan lomailtu yhdessä ja puheyhteys ja seksi toimivat (tai ainakin luulin niin...)



Minulle seurustelu on iso asia, enkä ikinä ole harrastanut mitään yöhyppelyitä tai on-off-suhteita.



Niinpä tuli täytenä yllätyksenä, että miehen mielestä tässä on menossa joku "kevyt viritys??" Hän näyttää ja sanoo, että tykkää ja kovasti. Yhteistä aikaa on ihan riittävästi ja samoin kosketusta. Emme juurikaan riitele, joskus väsyneenä minä saatan napåauttaa, mutta pyydän myös anteeksi asiatonta väsyreaktiota.



Vaikka en todellakaan ole raahaamassa miestä alttarille tai saman katon alle, minua loukkaa verisesti se, että miehen mielestä suhteemme on kevyt!



Jo tyttärenkin takia haluan, että ei edetä nopeasti tai ilman, että kunnolla tutustun häneen. Tyttären äiti on jo kerinnyt uuteen avioliittoon, mikä ei voi olla helppoa tytön kannalta. Se tästä vielä puuttuisi, että tytöllä olisi kaksi kotia ja kahdessa kodissa kaksi "puolikasta" vanhempaa.



Miksi tuo helvetin idiootti ei tajua, vaikka sen olen tuhat kertaa pyytämättä sanonut, että en halua järkyttää hänen tai tyttönsä arkea ja asumista?



Vai onko suhde hänen mielestään juuri tämän takia "kevyt juttu"? Suututtaa pirusti.



(Ai joo, minä olen 36 ja mies 42. Minulla ei lapsia.)