olkaa onnellisia te keillä on hyvä mies!

asian niin, ettei kukaan ole täydellinen.



Miehesi vaikuttaa narsistilta, olen sivusta seurannut pariskuntaa, kun vaimo ei osaa maton yli kävellä oikein, siitäkin on huomauttamista.



Mieti, vietätkö koko elämäsi narsistin kanssa?

Mun mies ei juo polta tai lyö tai petä mutta muuten ihan paska. Yhtään ei perhettä ajattele missään ja on muutenkin ihan luuseri tai renttu. Arvostelee mua kaikessa, keitän perunat väärin tai olen kaupassa väärin tms. =( Tämä heijastuu väkisinkin muihin elämän alueisiin.

Ei missään nimessä ole mikään luuseri eikä renttu, vana päinvastoin urallaan ja taloudellisesti menestyvä. Negatiivisena puolena toki hänelläkin on tuo että arvostelee minua todella monessa asiassa, siis nimenomaan monessa kohtaa täysin aiheetonta arvostelua vain sen takia että on muuten vaan jostain tympääntynyt.

ja olen siitä todella onnellinen. Hän on kannustava, raitis, positiivinen, ahkera ja huomioon ottava. Aiempaa kokemusta on narsistista, joten osaan tosiaan iloita tästä miehestä. Luojan kiitos ymmärsin ottaa pesäeron siitä edellisestä ja luottaa siihen, että minuakin varten on jossain olemassa hyvä mies ja onnellisempi elämä.



Tämän kokemuksen turvin voin siis sanoa kaikille onnettomille: jos mies ei ole hyvä, pistäkää pihalle. Sen jälkeen on edessä kaksi vaihtoehtoa: ihana uusi mies taikka sitten onnellista ja rauhallista yksinoloa vailla piinaa ja huonoa itsetuntoa. No, jotkut voi tietysti hairahtaa uudelleen paskaäijään, mutta fiksuna toivottavasti huomaa heti erehdyksensä ja laittaa äijän mahdollisimman pikaisesti kiertoon.

asian niin, ettei kukaan ole täydellinen.

Miehesi vaikuttaa narsistilta, olen sivusta seurannut pariskuntaa, kun vaimo ei osaa maton yli kävellä oikein, siitäkin on huomauttamista.

Mieti, vietätkö koko elämäsi narsistin kanssa?

ei pidä itsestään huolta. Luulen että narsisti on jollain tapaa itserakas. Meillä on lapsia, joten eroaminen ei aivan helppoa, kun en tiedä miten jaksaisin niiden kanssa yksin. Mies ei osallistuisi enää yhtään lastenhoitoon.

ap

miehellesi samoista asioista, mitä hän olisi siitä mieltä, kokeile.

Tai olet kiltti puoliso ja nielet kaiken?

miehellesi samoista asioista, mitä hän olisi siitä mieltä, kokeile.

Tai olet kiltti puoliso ja nielet kaiken?

Kun otin taas asian puheeksi niin käänsi asiat minuun, eli itse kuulemma aina huomauttelen kaikesta. Joo...pitäisikö niellä, että mies nukkuu yli puolenpäivän eikä käytä vk-loppuisin deodoranttia eikä huolehdi itsestään. Itse en tee niin.

ap

miehellesi samoista asioista, mitä hän olisi siitä mieltä, kokeile.

Tai olet kiltti puoliso ja nielet kaiken?

Kun otin taas asian puheeksi niin käänsi asiat minuun, eli itse kuulemma aina huomauttelen kaikesta. Joo...pitäisikö niellä, että mies nukkuu yli puolenpäivän eikä käytä vk-loppuisin deodoranttia eikä huolehdi itsestään. Itse en tee niin.

ap

vaikka hän kertomasi mukaan juo, polttaa, pettää sinua ja arvostelee kaikessa. Vau. Haluaisinpa totisesti tietää millaista miestä sä sitten pitäisit huonona?

Ei lyö, arvostele, hauku, vaan aivan päinvastoin. Haluaa hemmotella mua, on kiinnostunut ajatuksistani, viihtyy seurassani, nauraa jutuilleni ja saa mut nauramaan, jos loukkaa niin pyytää anteeksi, ei nimittele koskaan. Enkä haaskaisi aikaani enää muunlaisiin (kehenkään muuhun) miehiin! ?

Joo...pitäisikö niellä, että mies nukkuu yli puolenpäivän eikä käytä vk-loppuisin deodoranttia eikä huolehdi itsestään. Itse en tee niin.

ap

JSSAP!

sinut on pakotettu liittoon tietyn miehen kanssa? Tiesithän, että pakkoavioliitot ovat Suomessa laittomia?



Minua jaksaa aina ihmetyttää nämä "mieheni on täysi sika"-aloitukset: miksi helvetissa kukaan omasta vapaasta tahdostaan sitoutuu idioottiin? Tai pysyy idiootin kanssa?



Minulla on äärimmäisen hyvä mies ja toimiva liitto, perhe-elämä ja arki. Tätä suhdetta edelsi kuitenkin huonoja (siksi myös aika lyhyitä) suhteita sekä ihan yksinäisiäkin vuosia. Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteen tulee rikastaa elämää, auttaa arjessa jaksamisessa ja tehdä elämä selvästi onnellisemmaksi. Jos parisuhde ei anna selvästi ennemmän kuin se ottaa, voi ihan yhtä hyvin olla yksinkin. - Miksi tekin tyydytte niihin onnettomiin ukkoihinne. Miksi ette ole sitten mieluummin vaikka yksin? (Ja sinkkuna sentään voi sitten joku päivä kohdata sen hyvänkin miehen ja saada sen toimivan suhteen.)

Mulla on hyvä mies. Juo maltillisesti, joskus jopa hieman humaltuen. Se ei mua haittaa, koska on aina rauhallinen ja kiltti, eikä koskaan ördäile tai rähise. On ennemminkin hyvin kultainen. Hän on ahkera töissään, myös kotona. Ajattelee aina ensin perhettään ja ottaa minut kaikessa huomioon. Tämän lisäksi on superkomea ja mukava, hyvä rakastelemaan ja ihana isä.



Ei voi valittaa.

sinut on pakotettu liittoon tietyn miehen kanssa? Tiesithän, että pakkoavioliitot ovat Suomessa laittomia?

Minua jaksaa aina ihmetyttää nämä "mieheni on täysi sika"-aloitukset: miksi helvetissa kukaan omasta vapaasta tahdostaan sitoutuu idioottiin? Tai pysyy idiootin kanssa?

Minulla on äärimmäisen hyvä mies ja toimiva liitto, perhe-elämä ja arki. Tätä suhdetta edelsi kuitenkin huonoja (siksi myös aika lyhyitä) suhteita sekä ihan yksinäisiäkin vuosia. Olen aina ollut sitä mieltä, että parisuhteen tulee rikastaa elämää, auttaa arjessa jaksamisessa ja tehdä elämä selvästi onnellisemmaksi. Jos parisuhde ei anna selvästi ennemmän kuin se ottaa, voi ihan yhtä hyvin olla yksinkin. - Miksi tekin tyydytte niihin onnettomiin ukkoihinne. Miksi ette ole sitten mieluummin vaikka yksin? (Ja sinkkuna sentään voi sitten joku päivä kohdata sen hyvänkin miehen ja saada sen toimivan suhteen.)

Joo, joitain asioita huomaa seurusteluvaiheessa, mutta monia EI. Rakastumisen alkuvaiheessa on vieraskorea ja jännittää toista sen verran, että tsemppaa.

Moni ikävä piirre kehittyy vähitellen, pitkän liiton aikana. Kun on jo nelikymppinen ja lapsiakin on syntynyt, on aika eri asia ottaa ja lähteä, kun "voihan sitä aina vielä löytää uuden kumppanin, joka sietää keski-ikäistä vaimoa ja tämän edellisen liiton lapsikatrasta"...

Lapseton parikymppinen vielä voikin vaihtaa herkästi siippaa, keski-ikäinen ja lapsia hommannut ei.

Mieskin muuttuu, tiedätkös. Lapsien syntymä muuttaa aika rajusti perhedynamiikkaa, ja voi hyvinkin kärjistää mm. työnjakoriitoja ja etäännyttää puolisoita toisistaan. Kyse ei ole siitä, että nainen olisi VALINNUT juuri sellaisen kärttyisen naputtajan, vaan miehestä on kehittynyt vuosien mittaan sellainen!

Ap, sinulta kysyisin, minkä ikäinen miehesi on? Voiko tuo ylikriittisyys ja vittumaisuus johtua jostakin sinusta riippumattomasta asiasta, mm. masennuksesta, andropaussista (miesten vaihdevuodet, näkyy juuri ylenpalttisena väsymyksenä ja kärttyisyytenä) tai vaikkapa vaikeuksista työpaikalla?

Suosittelen lämpimästi parisuhdeterapiaa. Joskus tarvitaan ulkopuolista osoittamaan pariskunnalle, miten he ovat urautuneet kommunikoinnissaan ja riitelytavoissaan niin, että sopuisa yhteiselo ei enää suju.

jos on vain masennusta tai väsymystä, josta arvostelu kumpuaa? Oletko ottanut asian puheeksi hänen kanssaan? Voisit suoraan sanoa, että jos et kelpaa, niin voi miehesi hankkia itselleen uuden naisen. Ja sillä tavalla että hän ymmärtää että olet tosissasi. Jospa hän havahtuisi "huonoista tavoistaan" arvostella sinua?



Itselläni on arvisteleva äiti ja se on todella inhottavaa. Tuntuu ettei mikään mitä teen / millainen olen kelpaa äidilleni. Onneksi sitten mieheni on toista maata, tosin ei hänkään ole täydellinen. Mutten ole kyllä minäkään.