Sinkkuelämää tms. antavat väärän kuvan, että ihmisellä olisi kavereita aina saatavilla

roikkuvat kavereissaan yötäpäivää ja haluavat koko ajan tukea.

hänelle saa soittaa keskellä yötä ja alkaa vatvoa jotain miesjuttuja... Oikeasti. Löisin luurin korvaan.

Minusta tuntuu että useimmat lapsiperheessä elävät naiset elävät oman perheen elämää ja näkevät ystäväänsä korkeintaan viikoittain tai harvemmin (jos siis on useampiakin ystäviä). Ja ei sitä tosiaankaan soitella öisin ja itketä että lapsi valvottaa tai miehen kanssa oli riittaa.



Minun tuttavapiirissäni menee välillä kuukausia ettei nähdä ystävien kanssa ja sitten saatetaan nähdä monta kertaa viikossa taas. Mutta aina siis perheiden tilanteiden mukaan.

Vähän se että niiden kaverisuhteet on niin tiiviit että ei niiden elämässä oikein ois tilaa miehelle taimperheelle, vaikka semmoinen sattuis löytymään.



Onhan se toisaalta luonnollista eträ sinkkuna ne kaverisuhteet on paljon tiiviimmät ku silloinkun samaan yhtälöön pitää sovittaa myös lapset ja parisuhde

Kyllä mulla on semmoisia ystäviä, joille voin soittaa vaikka keskellä yötä. Oon joskus hädissäni soittanutkin. Ja todellakin myös vastaan puhelimeen jos joku oikeasti läheinen soittaa, vaikka aamulla olis herätys viideltä. Musta tämä on todella hieno juttu.



Tuollaisia ystävyyssuhteita on ihan täysin mahdollista saada, mutta se vaatii sitä, että niiden ylläpitämiseen on valmis myös käyttämään runsaasti aikaa ja vaivaa. En koe, että mun elämä olisi paljonkaan arvoista ilman näitä ihmisiä.



Mut meillä ei olekaan perheitä. Jotenkin se omanapaistaa ihmiset ja kuihduttaa muun elämästä.



Jos sun lapsesi tai miehesi joka on poissa kotoa soittaisi sulle hädissään keskellä yötä, varmasti vastaisit? Ota sama asenne ystäviin, niin kyllä sullakin saattaa pian olla noita sinkkuelämä-kavereita.

Sinkkuelämää-sarjassa sarjan henkilöt elivät ensin pitkään aikaa, jolloin tärkeintä oli heidän keskinäinen ystävyytensä. Ja vaikka sitten tuli enemmän sarjan loppupuolella niitä pitkiä parisuhteita, siinä vaiheessa tunsivat toisensa jo niin hyvin, että ei ehkä tarvi nähdä monta kertaa viikossa? Toisekseen kyllähän sarjakin kuvaa vain tietyn osan elämää, ei minusta välttämättä ole tulkittavissa, että Sinkkuelämä-naiset olisivat nähneet toisiaan monta kertaa viikossa vaan yhteen jaksoon on päätynyt esim. yhden viikon yhteinen lounas ja sitten seuraavan viikon yhteinen lounas.

mun ex oli pahasti koulukiusattu ja aikuisiälläkin roikkui epätoivoisesti kavereissa ja tunsi näiden hyljeksivän häntä, kun niillä oli omat perheet ja elämät eikä jatkuvasti aikaa hänelle. Säälittävä tapaus. En tiedä, katsoiko Sinkkuelämää.

mutta kyllä mulla on n. 5 sellaista ystävää jonka kanssa voi jauhaa vaikka 3 tuntia puhelimessa ja "kriisin" keskellä soittaa vaikka yöllä. Ennemmin ystäviin turvaa. 15 vuoden aikana on monella aviomies/poikaystävä lähtenyt/vaihtunut. Mutta ystävyys on kestävää. Joo, ja kaikilla paitsi yhdellä on lapsia.