Vaaditko lapsiasi lukemaan kirjoja, jos se ei ole heidän harrastuksensa luonnostaan?

kannustan kovasti.

Eli lahjuksia. (En ole tuo äskeinen kannustaja, siis.)

kannustan kovasti.

Pakottamalla ei saa kuin lapsen, joka menettää sen vähäisenkin kiinnostuksen lukemiseen.

Itse olen vaan sanonut, että kesän aikana pitää lukea yksi kirja, ettei lukutaito vallan unohdu (kolmannelle menevä poika, jolla ei ole lukemisen ongelmaa mutta ei myöskään motivaatiota). Ollaan valittu Risto Räppääjä ja sovittu, että 4 sivua päivässä on luettava. Hän lukee ihan kohtuullisesti ja tuntuu tykkäävän, kun alkuun pääsee, naureskelee kirjan jutuille ja joskus haluaa lukea enemmänkin kuin 4 sivua. Mutta aina siinä on vääntämistä, että koska aloitetaan... Luen hänelle itsekin vielä paljon ja hän on aina nauttinut kuunnella. En tiedä, miksi innostus omaan lukemiseen ei syty. Ehkä pitää sitä tyttöjen hommana?



ap

Oma lapseni ei ennen kolmatta ikävuottaan jaksanut kuunnella satuja tai ollut kiinnostunut kirjoistakaan edes leluina. Sitten jotain tapahtui ja ilmeisesti tottuminen tuotti tulosta, yhtäkkiä vilkas poika jaksoi kuunnella vaikka puoli tuntia lukemista. Tästä keskittymisestä on ollut hänelle apua myöhemminkin.

mikä viestissäni sai sinut ajattelemaan, etten olisi opettanut "pienestä pitäen viihtymään kirjojen parissa"? Olen lukenut lapselle alusta saakka ja kuten tuossa kirjoitin, niin hän on aina nauttinut kuuntelemisesta ja muistanut sekä ymmärtänyt kuulemansa. Nyt on kyse siitä, että hän ei ole motivoitunut lukemaan ITSE. Hän kyllä edelleen viihtyy kirjojen parissa, jos minä luen.



ap

kirjoja, joista kuvittelen lapsen pitävän, ja lukenut niitä hänelle ääneen. Joskus lapsi innostui niitä itsekin lukemaan. Lisäksi olen ostanut ja tilannut sarjakuvia, koska minusta on ihan sama, mitä lapsi lukee, kunhan lukee jotain.



Kun lapsi aloitti ratsastuksen ja innostui hevosista, liityimme heppa-aiheiseen kirjakerhoon, ja niitä kirjoja lapsi tykkäsi lukea. Nyt on 16 v. ja lukee välillä enemmän ja välillä vähemmän, ei yhtä innokkaasti kuin minä aikoinaan, mutta useamman kirjan kuitenkin uodessa. Uskon, että aikuisena lukee enemmänkin.



Lapsi ei siis itse välittänyt lukemisesta lapsena ollenkaan, mikä oli minulle pettymys, koska itse luin ahmimalla, mutta sopeuduin asiaan, tiedän että pakottamalla lukuinto ei ainakaa syty. Ja esim. minun veljeni ei lukenut lapsena yhtään, teininä luki vähän ja aikuisena lukee jatkuvasti. Eli ei pelkästään se, ettei lapsena välitä lukea, johda siihen, ettei aikuisena siihen kykene (tai tahdo)

Eli siis meillä on sovittu, että luetusta kirjasta saa aina jonkun palkinnon (pienen) ja poika onkin kova lukemaan nykyään. Henkka ja Kivimutka-kirjat on ihan lemppareita! Olen myös lukenut aina pojalle paljon. Poika menossa kolmannelle.

x-määrästä kirjoja saa "palkkiomatkan"