Lue keskustelun säännöt.
miesvalintaongelma
11.07.2012 |
Minulla on elämässä kaksi miestä. Toista rakastan koko sydämestäni, mutta mies ei halua vakiintua. Sanoo kyllä pitävänsä minusta, mutta siinä se. Toiseen mieheen en tunne samanlaista vetoa. Kiva kyllä on ja viihdyn seurassaan, mutta en rakasta. Tämä mies taas sanoo rakastavansa minua ja haluaisi yhteisen tulevaisuuden. Mitä minun pitäisi tehdä? Jatkaa miehen kanssa, jonka kanssa tulevaisuus on epävarmaa, vai ottaa mies, joka haluaisi yhteisen elämän, vaikka tunteeni ei ole niin voimakkaat?
Kommentit (12)
Sää meinaan oot se joka pöntön jynssää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat seikkailla, jää sen kanssa jota rakastat koko sydämestäsi. Tulet luultavasti kokemaan niin intohimoa kuin tuskaakin, ja aika todennäköistä on myös että se suhde jossain vaiheessa loppuu kokonaan. Mutta olet voinut saada upean intohimoisen kokemuksen.
Jos taas kaipaat omaa kotia, lapsia ja vakiintumista, älä missään nimessä ota sitä miestä joka suoraan sanoo ettei halua vakiintua. Sen sijaan mieti olisiko tuo toinen mies ihan kiva elinkumppani ja isä kuitenkin - se kiintymys ja rakkaus kyllä yleensä ajan myötä kasvavat jos ei mitään kauheita säröjäkään yhteensopivuudessa ole. Harkitse myös sitä vaihtoehtoa ettet ota kumpaakaan noista vaan etsit ihan uutta ihmistä.
En hae isää, enkä lapsia. Haen pysyvää suhdetta, mutta katuisinko myöhemmin, jos otan sen, jota en rakasta koko sydämestäni? Vai voinko oppia rakastaman? Ja jos kadun, kun erosin elämäni miehestä, jonka kanssa kaikki on nytkin epätodennäköistä, ja suhde voi päättyä koska vaan, mies voi kohdata sen, jota oikeasti rakastaa...
Älä todellakaan ainakaan tyydy siihen toiseen jos et häntä tosissaan rakasta. Eikä se toinenkaan vaihtoehto kovin hyvältä kuulosta. Unohda molemmat!
En hae isää, enkä lapsia. Haen pysyvää suhdetta, mutta katuisinko myöhemmin, jos otan sen, jota en rakasta koko sydämestäni? Vai voinko oppia rakastaman? Ja jos kadun, kun erosin elämäni miehestä, jonka kanssa kaikki on nytkin epätodennäköistä, ja suhde voi päättyä koska vaan, mies voi kohdata sen, jota oikeasti rakastaa...
ja siitä miten valitset ajatella. Nimenomaan siis valitset, eiväthän ajatukset tule meihin mistään ulkopuolelta arvaamatta vaan me itse ne tuotamme ja voimme valita mitä ajatuksia viljelemme ja vaalimme.
Oletetaan että menisit suhteeseen tuon miehen kanssa johon et tunne suuria intohimoja. Kun suhteessa tulee vaikeuksia, kuten kaikissa suhteissa ennemmin tai myöhemmin, voit valita ajatella "kylläpä kaduttaa että menin tämän miehen kanssa yhteen alunperinkään, voi kunpa olisin kuunnellut sydäntäni ja valinnut toisin". Tai sitten voit torjua sellaisen ajattelun ja todeta vaan että "meillä on nyt tällainen vaikeus, mutta tästä mennään läpi koska olemme sitoutuneita toisiimme ja aiomme saada tämän suhteen toimimaan".
Samoin jos valitset sen miehen jota nyt rakastat kovasti, ja jos suhde menee joskus poikki mikä vaikuttaa melko todennäköiseltä, voit valita ajatella "voi ei, kaikki tämä tuska turhaan, olisinpa ollut järkevä ja ottanut sen kunnollisen miehen vaikken niin rakastanutkaan", tai "no sainpa ainakin kokea voimakkaita tunteita, intohimoa ja tuskaa, elämää vahvoilla väreillä - ja nyt eteenpäin".
Mulla itselläni on ollut elämässäni 3 pitkää parisuhdetta joista viimeinen nyt jo 11 vuotta kestänyt avioliitto. Yksi näistä suhteista -ei nykyinen- oli sellainen joka alkoi "hullulla" intohimolla ja rakastumisella ja syvällä sielunkumppanuuden tunteella. Vaikka se suhde oli monella tapaa kauhea eikä edistänyt sitä mitä elämältä halusin (mies ei ollut perheenisätyyppiä ja minä taas olisin halunnut perheen), en ole sitä koskaan katunut. Jotenkin hienoa että minä, tasainen, vakaa järkevä ihminen sain kokea sellaisen tunteiden vuoristoradan ja nähdä miten rakastuminen vie järjen tällaiselta järkevältäkin. Eikä se lopulta estänyt minua saamasta sitä perhettäkään, lykkäsipä vaan sen toiveen toteutumista joillakin vuosilla :) Aviomieheni oli sellainen etten tuntenut häntä kohtaan alkuun mitään, vaan hän sai sinnikkyydellä ja ystävänä elämässäni roikkumisella minut lopulta valloitettua. Silti tämä suhde on paras kaikista, ja ehkä juuri hullun kiihkoisen intohimon ja omistushalun puuttumisen takia hyvin terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nauti vapaudesta.
Älä ainakaan sitä ota jota et rakasta, se olisi väärin häntäkin kohtaan.
Hänelläkin on oikeus olla rakastettu ja haluttu.
"Toista rakastan koko sydämestäni, mutta mies ei halua vakiintua. "
-> tarkoittaa, että mies ei rakasta sinua. Olisiko tällä mahdollisesti jotain merkitystä arvottavana olevan asian kannalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ota sitä jota et rakasta, et nimittäin tule jaksamaan sitä kauaa. Odota että löydät sellaisen suhteen, jossa kummatkin rakastavat toisiaan.
vaan ota sitä jota et rakasta, et nimittäin tule jaksamaan sitä kauaa. Odota että löydät sellaisen suhteen, jossa kummatkin rakastavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ota sitä jota et rakasta, et nimittäin tule jaksamaan sitä kauaa. Odota että löydät sellaisen suhteen, jossa kummatkin rakastavat toisiaan.
Minä olen nro 8 ja siis otin aviomiehekseni henkilön jota en sillä tavalla rakastanut kuin mitä olin yleensä parisuhteissa tottunut: en himoinnut, halunnut, ikävöinyt jatkuvasti. Vähitellen vaan vuosien ystävyyden myötä olin oppinut arvostamaan häntä hienona ihmisenä ja kiintynyt siinä mielessä. Se seksuaalinen rakkaus ja muu syvempi yhteys tuli sitten aikanaan perässä myös, alkujärkytyksen jälkeen kun mies oli paljastanut että hänellä on minua kohtaan muitakin ajatuksia kuin olla ystävä.
vaan ota sitä jota et rakasta, et nimittäin tule jaksamaan sitä kauaa. Odota että löydät sellaisen suhteen, jossa kummatkin rakastavat toisiaan.
Minä olen nro 8 ja siis otin aviomiehekseni henkilön jota en sillä tavalla rakastanut kuin mitä olin yleensä parisuhteissa tottunut: en himoinnut, halunnut, ikävöinyt jatkuvasti. Vähitellen vaan vuosien ystävyyden myötä olin oppinut arvostamaan häntä hienona ihmisenä ja kiintynyt siinä mielessä. Se seksuaalinen rakkaus ja muu syvempi yhteys tuli sitten aikanaan perässä myös, alkujärkytyksen jälkeen kun mies oli paljastanut että hänellä on minua kohtaan muitakin ajatuksia kuin olla ystävä.
Jos minä olisin aikoinan valinnut sen, jota rakastin "koko sydämestäni", niin missä mahtaisinkaan olla nyt. Onneksi kerrankin elämässäni päätin käyttää järkeä. Riippuu tietysti, etsitkö elämänkumppania vai sitä tunnetta mahanpohjassa.