Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloitin - yäk - juoksemisen ja tää on hirrrrveen positiivista!
11.08.2012 |
Kolme viikkoa, kunto kohenee vauhdilla ja kiloja on pudonnut kolme - läskiä tuskin, mutta jotain nesteitä kai :)
Olin ennen arjessa tosi aktiivinen, kävelin ja pyöräilin, mutta en varsinaisesti harrastanut mitään. Nyt kolme vuotta on mennyt lähes tyystin vailla liikuntaa. Lisäksi on ollut kriisejä, väsymystä, unettomuutta, voimakasta stressiä ja uupumusta, ja olen mennyt henkisesti ja fyysisestikin huonoon kuntoon. Nyt elämä helpottaa ja olen päättänyt huolehtia taas itsestänikin. Aloitin lenkkeilyn, ja vaikka se ei lempilajini olekaan, on ilo huomata matkan pitenevän ja vauhdin kasvavan. Vituttaakin koko ajan vähemmän juostessa :)
Ja ehkä tämä tosiaan korjaa stressin aiheuttamia aineenvaihdunnallisia häiriöitä, muuta selitystä en keksi sille että vaikutukset tuntuvat noin nopeasti. Minulla on ollut ihan terveellinen ruokavalio, mutta paino jatkuvassa pienessä nousussa ja kilpirauhasen kanssa pientä ongelmaa. Saapa kähdä, ovatko ne arvot muuttuneet keväästä.
Toivon, että jaksan ylläpitää tätä myös talvella, ja että nivelet kestävät. Ylipainoa minulla on 10-15 kiloa, tosin av-standardeilla 25.
Muita, joilla vaikutus on ollut näin positiivinen? Missä vaiheessa on tullut tasannevaihe?
Kommentit (4)
Siksipä ei ole sitä tullut ikinä kunnolla edes aloitettua, kun olen ajatellut että tämä harrastus on aivan perseestä. Mutta kiva kuulla, että se vitutusvaihe voi mennä ohi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein sen koko Porin juoksukoulun aikataulussa ja sen jälken vielä pari kk harrastin 3 kertaa viikossa 10-12 km juoksulenkkejä, mutta en huomannut mitään positiivisia vaikutuksia missään, joten lopetin juoksemisen.
Kyllä mullakin se juoksukunto nousi nopeaan ja pidin ihan ihmeenä että minä pystyn juoksemaan välillä kävelemättä 10 km ihan jossain 11 viikossa nollakunnosta. Mutta se jaksaminen missään muualla kuin juostessa ei parantunut yhtään, ei yleinen energisyys eikä mikään (ei mulla niissä tosin ollut liikkumattomanakaan ongelmia). Enkä hitto vie edes laihtunut yhtään, koska liikunta teki sen että oli pakko syödä enemmän ettei tule huono olo.
Pelkään vähän että mulle käy noin kuin neloselle, sillä haluaisin tästä pysyvän harrastuksen. Ja nälkä on kyllä massiivinen! Vaikka kehuinkin aloituksessa vaikutuksia, alunperin tavoitteena oli ja on ihan vaan haastaa itsensä, juoksemisesta kun en ole ikinä tykännyt. Ajattelin, että jos nyt melkein nelikymppisenä kärsivällisyys jo riittäisi. Mutta jospa tästä tulisi tapa, kuten kakkosella?! Ja kolmoselle: vielä viime viikolla lenkki aiheutti lähinnä äkää ja huonoa oloa, mutta nyt olen ihan tosipositiivinen.
Kymppi mullakin on tavoitteena, ihan en ole malttanut juoksuohjelmia noudattaa enkä arjessa aina pystykään. Tänään jaksoin juosta kuusi kilsaa ongelmitta, pidempäänkin olisi mennyt mutta kävelin loput. Takana reilut kaksi viikkoa ja ekalla 2 kilometriäkin oli ihan kamalaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei edes ollut tarvetta laihtua, muuttaa elintapoja tai liikkua enemmän, kaikki oli ihan kunnossa. Päätin vain kokeilla jaksaisinko juosta. Alkuun en jaksanut, se oli ihan tuskaa, vihasin koko touhua. Mutta silti yritin vähän lisää ja edistyin.
En ole mistään muusta liikunnasta saanut sellaista onnistumisen iloa, innostusta ja energiaa kuin juoksemisesta.
Ei ole tullut mitään kyllästymisiä, vaikka takana on jo kuusi vuotta. Talvisin on vähän tahmeaa, mutta keväällä on taas sama into päällä.
Olen laihtunut muutaman kilon, saanut valtavasti energiaa, pidemmän pinnan, paremmat yöunet ja muotoa pohkeisiin. Ei ole mitään tavoitteita maratonille tai muuallekaan, kunhan omaksi ilokseni juoksen. :)