Mitenhän mä olen päätynyt noin laiskan miehen vaimoksi?

Ei mies tosin ihan noin saamaton ole, tekee paljonkin jos sille päälle sattuu, mutta pointti on, että minä olen muuttunut aktiivisemmaksi kaikessa ja mies tavallaan jäänyt paikalleen. Myös henkisellä puolella tuntuu olevan jämähtäneisyyttä, ainakin hän on kamalan haluton perehtymään uusiin elämänalueisiin ja asioihin. Välillä ärsyttää ihan kamalasti, mutta useimmiten olen vain tyytyväinen, etten minä ole se pysähtynyt :)

" nouse sinä kuudelta ja lähde tuonne tuuleen ja tuiskuun vali vali" , olis nyt hiljaa, kun saa vaan istua ja katsoa tv:tä koko illan. Pääsee valmiiseen ruokapöytään, pitäis se varmaan syöttääkkin vielä.

Vierailija:

Kai me ollaan joskus oltu " samalla viivalla" , mutta vuosien myötä minusta on tullut puuhakkaampi ja miehestä laiskempi. Mies ei tee mitään muuta kuin käy töissä, siinä kaikki. No nuorimmalle vaihtaa vaippaa ja sen sellaista toisinaan. Istuu siis nojatuolissa kaiken iltaa telkun ääressä ja jos johonkin pitää lähteä niin aina autolla, hyvä kun jaksaa parkkikselle taapertaa.

Minä taas olen tänään esimerkiksi hoitanut kahta tenavaa koko päivän, laittanut ruokaa 3 kertaa, tehnyt välipalaa, siivonnut keittiön, pessyt pyykkiä, järjestänyt vaatehuoneen, imuroinut, käynyt kävelyllä, käynyt kaupassa, ulkoillut lasten kanssa, vaihtanut verhot, suunnitellut uuden järjestyksen lastenhuoneeseen, leikannut esikoisen tukan...

Teen siis kaikki kotityöt, hoidan lapset ja siinä sivussa neulon sukat ja tumput puolelle suvulle sekä harrastan liikuntaa ja lukemista. Eikä minua väsytä.

Mutta miten hitossa minä tuollaisen miehen kanssa olen päätynyt naimisiin joka ei jaksa persettään sohvasta nostaa?

se joka ensiksi " ehtii" , tekee kotityöt. Eli jos sinä teet aina kaiken kotosalla, ei ole tekemättömiä töitä jotka haittaisivat miehesi kotielämää.



Ihmiset on mielestäni ihan joka paikassa just samanlaisia: töissä, kotona, koulussa jne. Jos teet jotain toisen puolesta/hyväksi useana päivänä peräkkäin, hän alkaa pian pitää sitä itsestäänselvyytenä ja tottuu siihen että ko. homma ei kuulu hänen tehtäviinsä.



Miehesi voi ajatella että Sinä ajattelet noiden tehtävien kuuluvan sinun " työsarkaasi" (koska teet ne niin innolla). Ja että mies tekee oman osansa jo siinä että tekee päivän töitä työpaikallaan.



Jos kerran sinua ei väsytä ja teet kaiken tuon mielelläsi niin mikä on oikeastaan se ongelma? Jos taas olet väsynyt tai et halua tehdä noita asioita niin sitten ei muuta kun neuvottelemaan miehen kanssa asiasta...