Lue keskustelun säännöt.
Musta raskaanaolo oli ihanaa!! Muita? (ov)
10.08.2012 |
Ennen kun tiesin mistä on kyse, luulin et olisin vaan valittava ja kärttynen koko ajan, mut olinkin vaan hehkeä ja iloinen ja nautin täysillä kummastakin ajasta (JA JOO, EN OKSENTANU 24/7, MAANNUT SAIRAALASSA KOKO AIKAA YMYMYM... eli ääritapaukset erikseen!! ei jaksa niitä nyt tähän listata)
eka raskaus oli helppo ja toinen huomattavasti vaivalloisempi ja riskiraskaus, mutta onneks kaikki meni hyvin :)
ELI mitä yritän sanoa, on se, että muhun ihan varmasti vaikutti se, että etukäteen olin kuullut VAIN ja AINOASTAAN niitä kammottavia ja pelottavia asioita. Olen muille sanonutkin, ettei se välttämättä ole yhtään niin kamalaa; päin vastoin, se voi olla myös jotain mitä tulee ikävä jälkeenpäin. Luomatta kuitenkaan mitään turhan ruusuista kuvaa, olen pyrkinyt tuomaan esille asioita joista voi ja kannattaa raskausaikana nauttia.
Kommentit (6)
itse olen saanut kokea sen kahdesta ja vielä kolmas kerta olisi haaveissa. vaikka laatta lensi ja väsytti niin en ole koskaan tuntenut niin siirta onnea, tärkeyttä ja hehkua kuin raskaana ollessani,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei mielenheilahduksia, työskentelin fyysistä työtä loppumetreille asti, olin onnellinen. Vaikka kiloja tulikin liikaa etenkin toisessa odotuksessa, ei se minua haitannut.
Mua olis tsempannu enemmän jos olisin kuullu jotain hyvääkin. Mut aina kuului vaan valitusta (toki ymmärrän et se on myös rankkaa ja kaikenlaista kolotusta ja öklöä ja vihlomista ja supistelua ymymymym on, omakin toinen raskaus oli huomattavasti haasteellisempi) Luulin aina ennen raskautumista, että jokainen vauvan liikekin on yhtä tuskaa ja kidutusta. :D
-ap
Olin esikoisestani huolissani, nukkui ja söi hyvin, en ollut ollut tekemisissä vauvojen kanssa joten yllätyksenä tuli, että lapsi voi olla myös helppo :D
Toisen kanssa asennoiduin taas, että tämä vauva voi huutaa 24/7, ei käynyt taaskaan niin.
Eli miksi mielikuvat ovat aina niin negatiivisia? Toisaalta minulle taitaa sopia tuo "kaikki-menee-kuitenkin-huonosti-asenne", sitten sitä yllättyy positiivisesti ;)
Mulla oli vieläpä riskiraskauksia, oli verenpainetta ja veriryhmävasta-aineita, häpyliitoksen repeämäkin ekassa raskaudessa, viimeisessä ikää 42 vuotta, ja silti nautin sunnattomasti raskausajoista.
Esikoisen odottaminen oli mahtavaa. Nyttemmin olen kuitenkin ajatellut, että ei se varmaan toisella kertaa niin hienoa olisi, on kuitenkin kaikki rajoitukset, mitä voi/pitää syödä yms.