Mitä teette, jos työnne ei ole mielekästä? Luetelkaa syitä miksi se ei ole mielekästä.

ja duuni on toisinaan todella tylsää. Asiakas valittaa turhanpäiväsiä, vanha koodi on huonoa, koodaan samaa juttua vuodesta toiseen.



Mä surffailen kun oikein tylsäksi käy, kerran vaihdoin duunipaikkaa kun oli niin tylsää.

Töissä ympäristöalalla. Työ on näennäistä, se ei oikein vaikuta mihinkään. Laaditaan strategioita, pidetään puheita ja esityksiä, ollaan mukana tutkimushankkeissa jne. Mutta mikään ei oikein vaikuta oikeasti mihinkään. Osittain työtä tehdään organisaation imagon vuoksi..."meillä on tällainen strategia ja hanke !!!" Palkka ok ja saa matkustaakin, se on sentään mukavaa.



Jatkuva puuhastelu ja nysvääminen rasittavat. Alkuun oli ihan ok, sitten alkoi mättää ja nyt työ tuntuu täysin merkityksettömältä. Mikään ei muutu missään, vaikka tätä työtä ei tehtäisi - siis todella motivoivaa :-) Vuosia olen kestänyt, pian edessä alan vaihtaminen.

katselen kyllä uusia. Uuteen ammattiin kouluttautuminen ei ole tällä hetkellä mahdollista ja tuntuu, että "ei se vaihtamalla parane"



ap

Töissä ympäristöalalla. Työ on näennäistä, se ei oikein vaikuta mihinkään. Laaditaan strategioita, pidetään puheita ja esityksiä, ollaan mukana tutkimushankkeissa jne. Mutta mikään ei oikein vaikuta oikeasti mihinkään. Osittain työtä tehdään organisaation imagon vuoksi..."meillä on tällainen strategia ja hanke !!!" Palkka ok ja saa matkustaakin, se on sentään mukavaa.

Jatkuva puuhastelu ja nysvääminen rasittavat. Alkuun oli ihan ok, sitten alkoi mättää ja nyt työ tuntuu täysin merkityksettömältä. Mikään ei muutu missään, vaikka tätä työtä ei tehtäisi - siis todella motivoivaa :-) Vuosia olen kestänyt, pian edessä alan vaihtaminen.

Ja alakin liippaa läheltä. Eikö olekin ärsyttävää, kun tietää vaan pyörittelevänsä asioita (Oletko muuten yksityisellä vai julkisella?)?

Kyllä se merkityksellisyys vaan työn mielekkyyteen vaikuttaa!

No ehkä mäkin tätä muutaman vuoden kestän :D (positiivisia asioita ajattelemalla)

ap

tavallista toimistorottailua suuressa kansaivälisessä ja voittoa himoavassa yrityksessä. Tuotteet nyt tosin melko tarpeellisia ihmisille. Käyn siellä vain palkan takia.

Olen yksin liikkeessä aamusta iltaan, joten tylsää on. Työ sinänsä on mukavaa, mutta vähän yksipuolista.



Huono johto on suuri rasite. Ja valitettavasti sitä esiintyy monessa firmassa.

Hyvät työkaverit ja/tai mielekäs työ on ainoat, mitkä pelastavat.

Ja kyllästyttää noin yleisellä tasolla, että yritetään parantaa toimintaa ja ollaan mukamas niin innovatiivisia, mutta johto ei ymmärrä taas mistään mitään ja mikään ei etene, eikä parane.

Joka päivä samaa paskaa ja varsinkin tilipäivinä ärsyttää. Turhaan tuli opiskeltua korkeakoulututkinto, kun tämä on parasta mitä tarjolla on. Vittu.

On vähän ylikoulutuksen makua jos se on parasta mitä on tarjolla... En siis halua väheksyä keittäjän työtä sinänsä, mutta kyseenalaistan kyllä meidän koulutuspolitiikan jos sitäkin pitää vuosikausia koulussa opiskella.

Joka päivä samaa paskaa ja varsinkin tilipäivinä ärsyttää. Turhaan tuli opiskeltua korkeakoulututkinto, kun tämä on parasta mitä tarjolla on. Vittu.

ei siksi että se parantaisi maailmaa vaan siksi että siinä on tietty miellyttävä konkretian elementti: kehitän ja markkinoin tuotteita joita tavalliset ihmiset kaikkialla tyytyväisinä ostavat ja käyttävät.



Nyt viime aikoina mielekkyys on alkanut kaikota, vaikka tuo ylläoleva edelleen pätee... tuntuu vain että kaiken sen konkretian takana juuri minun työni ei koskaan ole tehty, se ei koskaan ole riittävää. Jos tarkoitus oli myydä tuotetta miljoona ja alkaa näyttää siltä että miljoona on myyty, niin todetaan tavoitteen olleen alimitoitettu ja päätetään että tästä eteenpäin se onkin miljoona+x. Jos siihen päästään niin todetaan että nyt pitää sitten myydä miljoona+x*y. Ja sitten pitää myydä saman verran mutta vähentää kustannuksia z, jne.



Tämä ei lopu koskaan, ja AINA on sellainen olo ettei oma työpanos riitä.

ja tiedän kaikki mahdolliset keinot laistaa työnteosta. Turhauttavaa, kun samat tyypit ihan vakavina väittävät, että kyllä tekisivät töitä, jos olisi. Joo, jos olisi 4 tunnin päivät, 4000 e/kk ja työmatkaa 100m, Muut ei kelpaa.

Tällä hetkellä eniten vituttaa loputon työmäärä yhdistettynä kädettömään pomoon, jota ei pätkääkään kiinnosta alaisten jaksaminen. Osa porukasta on jatkuvasti sairaslomilla kolotusten ja vitutusten takia. Tuntuu, että itsellänikin burn out on kulman takana.



Toistaiseksi olen tässä työpaikassa, koska haluan punnita huolellisesti vaihtoehdot. Hyvä porukkahenki töissä auttaa vielä vähän aikaa jaksamaan. Tosin olen jo päättänyt lähteä tästä työpaikasta jonain päivänä.

Eihän se missään nimessä ole esimerkiksi hyödytöntä vaan aivan päinvastoin, mutta en koe sitä enää tippaakaan mielekkääksi itselleni. Toisaalta en voi kauheasti kitistä koska mitäs en hankkinut kunnon koulutusta, mutta... jos silti vähäsen.



Loputtomiin työnantajan valitusta ja itsekeskeisyyttä. KENELLÄKÄÄN ei VOI olla asiat huonommin kuin hänellä. KUKAAN ihminen maailmassa (sen suuremmin terve, liikuntavammainen tai Afrikan nälkiintynyt lapsi) ei todellakaan voi yhtä huonosti kuin hän. Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei jousta (eipä) häntä itseään lukuunottamatta. Toisaalta nostaa itseään jalustalle kuinka hänellä on kokemusta myös työntekijän roolista (pari vuotta 70-luvulla) mutta hei, teillä avustajilla ei saisi olla omia menoja, koska minä saatan tarvita teitä. Pidä sitä puhelinta aina lähettyvillä.



Palkasta sinänsä en valita (vaikka on toki pieni) koska työhön ei vaadita koulutusta ja on lopulta todella yksinkertaista. Sama kaava päivästä toiseen. Henkisesti kyllä kovin raskasta, oikeastaan itselleni liian raskasta, joten siksipä etsin äitiyslomani aika uuden työpaikan ja käyn tuolla vaan piipahtamassa lomakorvausten vuoksi. Ei kiitos tätä enää.