Lue keskustelun säännöt.
Mun paras kasvatusvinkkini
10.07.2012 |
Ole paljon lastesi kanssa, keskustele ja tehkää asioita yhdessä. Neuvo ja opeta, muistuta ja varoita ihan vaan kaiken keskustelun ja tekemisen lomassa.
En ole juuri koskaan käyttänyt rangaistuksia, en jäähypenkkejä tms. vaan olen puhumalla saanut lapset ymmärtämään miten pitää olla ja mikä on hyvä.
Kerro oma vinkkisi.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tyypin. Olet ehkä aika älykäs ja lapsesi ovat taitavia? Erityislapsiin temppusi eivät tehoa.
Äidiltä löytyy kyllä aina joku pikku työ ja se tehdään jos valittaa tekemisen puutetta. Yleensä aina työn valmistuttua lapsella on kiire leikkeihinsä eikä ole lainkaan tekemisen puutetta...
Aina välillä huomaan ettei lapset enää tottele pyyntöjäni/käskyjäni. Silloin pidetään koirakoulua. Tarpeen mukaan yksi tai vaikka kaikki lapset riviin eteeni ja sitten pidän "koirakoulun". Käsken istumaan, seisomaan, kyykkyyn jne armeijatyylillä kunnes kaikki tottelevat reippaasti ja vauhdilla kaikki komentoni. Sitten kehun lasten tottelevaisuuden ja vaikka tuo koirakoulu on lapsista yleensä hauskaa eikä siis oikeastaan rangaistus niin sen jälkeen tottelevat yleensä paljon paremmin. Ja ei tätä tarvi meillä toistaa edes joka kuukausi. Lapsista vanhin 8v.
Jos leikit ei suju millään jaan lapset huoneen eri nurkkauksiin tai eri huoneisiin leikkimään. Tarkoituksella teen leikkitilanteesta tavallista tylsemmän. Hetken kuluttua yhteisleikit sujuu taas paljon paremmin tosin joku saattaa innostua leikkimään yksin omassakin huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsen saada raivokohtaus rauhassa, jos otat syliin ja yrität pidellä, lapsi saa ahdistuskohtauksen, kääntää silmänsä "ympäri" ja sulkeutuu tunniksi omaan maailmaansa.
Kun lapsi taas kymmenennen kerran kiellosta huolimatta poistuu omalta pihalta omille teilleen, määrää kolmeksi illaksi kotiin arestiin.
Jne jne.
Kuulostaa ihanan seesteiseltä ap:n teksti. Tulisipa joku joskus tänne mun kaveriksi viikoksi näyttämään, miten noi ohjeet toimii. Seitsemän vuotta olen itse yrittänyt neuvoa, muistuttaa, opettaa jne tämän kakofonian keskellä - lapset on diagnosoitu ihan normaaleiksi, mutta vilkkaiksi ja puheen kehitys on toisella viivästynyt - mutta normaaliin jutusteluun kyetään ehkä kerran viikossa.
Olen lopettanut älä sanan käytön, koska jos sanon, että "älä seiso käsilläsi sohvalla" kuulostaa se lapsen korvaan "seiso käsilläsi sohvalla". Sen sijaan sanon " Sohvalla istutaan" tai "haluan että istut sohvalla", mutta silti jompi kumpi rymisee pää edellä 5 kertaa päivässä jostain alas.
En jaksa ottaa enää niin vakavasti. Sosiaalisia ja liikunnallisia lahjoja lapsilla on yllin kyllin, joten toivottavasti etenevät elämässä esim urheilu- tai taiteilijapiireissä :)
Anna lapsen saada raivokohtaus rauhassa, jos otat syliin ja yrität pidellä, lapsi saa ahdistuskohtauksen, kääntää silmänsä "ympäri" ja sulkeutuu tunniksi omaan maailmaansa.
Kun lapsi taas kymmenennen kerran kiellosta huolimatta poistuu omalta pihalta omille teilleen, määrää kolmeksi illaksi kotiin arestiin.
Jne jne.
Kuulostaa ihanan seesteiseltä ap:n teksti. Tulisipa joku joskus tänne mun kaveriksi viikoksi näyttämään, miten noi ohjeet toimii. Seitsemän vuotta olen itse yrittänyt neuvoa, muistuttaa, opettaa jne tämän kakofonian keskellä - lapset on diagnosoitu ihan normaaleiksi, mutta vilkkaiksi ja puheen kehitys on toisella viivästynyt - mutta normaaliin jutusteluun kyetään ehkä kerran viikossa.
Olen lopettanut älä sanan käytön, koska jos sanon, että "älä seiso käsilläsi sohvalla" kuulostaa se lapsen korvaan "seiso käsilläsi sohvalla". Sen sijaan sanon " Sohvalla istutaan" tai "haluan että istut sohvalla", mutta silti jompi kumpi rymisee pää edellä 5 kertaa päivässä jostain alas.
En jaksa ottaa enää niin vakavasti. Sosiaalisia ja liikunnallisia lahjoja lapsilla on yllin kyllin, joten toivottavasti etenevät elämässä esim urheilu- tai taiteilijapiireissä :)
t. ap
mutta en mä oikeastaan tehnyt mitään muuta, tai siis tein varmaankin mutta tärkeintä taisi olla se, että olin paljon lasteni kanssa ja kuuntelin heidän juttujaan ja me keksittiin satuja ja tarinoita yhdessä ja naurettiin paljon.
Toi koirakouluvinkki kuulostaa hauskalle! Jos nyt olisin pikkulapsien äiti, ottaisin tuon vinkin kyllä kokeiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä opeta pelkäämään. Älä nitistä. Luota.
Meillä on ihan normaaleja lapsia. Toiset on rauhallisia ja keskustelemalla saa hoidettua ongelmat. Toiset on taas sellaisia jukuripäitä, että haetaan se ääriraja aina välillä. Ei siinä keskustelut auta 3-vuotiaan kanssa, kun ei usko. Joko pitää huutaa pirusti tai sitten käyttää jäähyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäisin vielä ,että jos leikki-ikäinen lapsi ei kuitenkaan tee mitä pitää, niin hellästi mutta jämäkästi se on tehtävä "hänen kanssaan". Vanhemman ei tule vetää vastuutaan itseltään pois sanoen, "ei se tottele mitään" . Jos lapsi ei esim. tottele kutsua tulla luokseni, käyn nappaamassa hänet syliin, esim iltatoimille mentäessä.
Toinen hyvä on "varoittaa" leikkiin uppoutunutta lasta, että ruoka on valmista viiden minuutin päästä tai jokin meno on kohta, saat vielä hetken leikkiä. Jasit mennään kun sen aika on.
Läheisyyden antamisen, yhdessätekemisen ja kuuntelemisen muistaminen on tärkeää minustakin.
Mulla on vajaa 1 ja 9 vuotiaat. Molemmat rakastaa hellää painimishetkeä lattialla peiton päällä. Pieni tosin pyörii ja kierii siinä vain mukana.
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.