Auttakaa ymmärtämään siskoani!

Mitäs jos kysyisit häneltä?



Vai pitäisikö kysyä: millainen ihminen kysyy nettipalstalla omasta siskostaan, jota kukaan vastaajista ei tunne?

Saa varmasti mielipiteitä ja jopa herjauksia puolesta ja vastaan, eli eipä jää ilman materiaalia mihin peilata omia ajatuksia.



Joko siskosi "on aikuistunut" saatuaan oman lapsen tai sitten hän on jostain syystä kade ja katkera ehkäpä aivan alitajuntaisesti sinulle.

meidän lapsella kummitäti, joka toimii tukiperheenä eikä ole lunastanut kummipojalleen lupaamaansa joululahjaakaan vielä. Lupasi vidä pojan elokuviin.....

Teidän kohdalla taitaisi kyseessä olla vain irtiotto arjesta miehen kanssa tms. Tukiperheeseen pääsevillä lapsilla taas on tarve. Auttaisin itsekin mieluummin todellista apua tarvitsevaa lasta kuin rilluttelevaan lähtevää aikuista läheistä pääsemään ravintolaan.

Siskosi on päässyt lapsettomuusasian yli ja tahtoo nyt hoitaa sijaislapsia koska omia ei pysty enempää saamaan. Silloin kun sinä olet lapsenhoitoapua pyytänyt, on lapsettomuus ollut siskollesi kipeä asia eikä hän ole pystynyt muiden lapsia hoitamaan koska on ollut asia suhteen vereslihalla.



Ja se miksi hoitaa mieluummin ventovieraita kuin oman siskon lapsia, voi selittyä esim. niin, että ne ventovieraat on kuitenkin tavallaan "omia" sen pienen hetken. Siskon lapset taas tulisivat "vain hoitoon", jolloin ei ole mahdollisuutta rakentaa illuusioita, että "tämä lapsi on minun oma". Toisaalta tunneside voi muodostua ihan toisenlaiseksi näihin ventovieraisiin, jpilla luultavasti on valtava aikuisen kaipuu toisin kuin siskon lapsiin, joilla jo on turvallisia aikuisia (omat vanhemmat) elämässään ja siskosi olisi "vain täti, joka on tullut pariksi tunniksi hoitamaan".



Nämä sijaislapset olisivat siis tavallaan hänen kun taas sinun lapsesi ovat aina ja ikuisesti sinun.



Toivottavasti ymmärsit, mitä tahdoin sanoa. Mutta voi olla, että olen arvailuineni väärässä.

Mitäs jos kysyisit häneltä?

Vai pitäisikö kysyä: millainen ihminen kysyy nettipalstalla omasta siskostaan, jota kukaan vastaajista ei tunne?

Oon huomannu, et jotku närkästyy, jos tääl kyselee asioita. Jotenkin vihamielistä porukkaa liikkeellä. Sehän on just hauskaa ja hyödyllistä saada NÄKÖKULMIA mahdolliseen ongelmaansa. Joskus kysyminen itse ihmiseltä on vaikeaa tai mahdotonta. Tai haluaa ensin vähän tuumailla ja kysellä anonyymisti pointteja.

Tukilapset ovay ? Si ainakaan onnellisista ydinperheisrä.



Minun hyvä ystäväni meni hoitoihin samaan aikaan kuin minä. Muutamalla hoidolla sain 3 lasta, me 1 yhdeksällä. Voin sanoa että oli tosi surkeeta vieressä olla.

Minkälaisissa tilanteissa olet pyytänyt apua ?



Mun yks puistoäiti kerran pyysi hädissään apua, oli rosi paha tilanne. Suostuin, tietenkin ja kävikin ilmi että Lidlissä oli jokunmegatarjous ja samalla pääsi kampaajalle. Hänen lastaan ei kompaikkoihin voi viedä, niin villi tapaus on.



Minusta olet tekemässä kärpäsestä härkäsen. Jos tiedät siskon tilanteen en minäkään, ainakaan kovin helpostinlapsia olisi tyrkyttämässä hoitoon, asutteko paikkakunnalla jossa eimsaa esim MLL.n apua ?



Sen sijaan itse kunnioitan kovasti tukivanhemmiksi ryhtyviä.

Teidän kohdalla taitaisi kyseessä olla vain irtiotto arjesta miehen kanssa tms. Tukiperheeseen pääsevillä lapsilla taas on tarve. Auttaisin itsekin mieluummin todellista apua tarvitsevaa lasta kuin rilluttelevaan lähtevää aikuista läheistä pääsemään ravintolaan.

Kyllä vanhemmilla on ihan oikeasti tarve joskus irtautua arjesta ja onnellisia ne, joilla siihen on mahdollisuus. Ihaieln ihmisiä, jotka jaksavat toimia tukiperheenä lapsille, joilla kotiolot ei välttämättä ole häävit. Mutta ellei vanhemmat joskus pääse rilluttelemaan, voi näitä tukiperheen tarvitsijoita olla pian vielä entistä enemmän. Sinähän et koskaan käy rillutelemassa, vai kuinka?

omaan perheeseensä. Pitkän ja vaikean hoitoprosessin vaihtoehdoksi hän on miehensä kanssa ajatellut kasvatttaa perhettä ryhtymällä sijaisvanhemmaksi. Minusta ihan loogista aloittaa tukiperheenä, esim. samalla kun käy sijaisvanhemmuusvalemennusta läpi. Tukiperheenä toiminenkin on sikäli "säännöllistä", että lapset tulevat osaksi perhettä kerran pari kuussa eikä satunnaisesti. Kyse on auttamisesta, mutta myös oman perheen lapsiluvusta sijaisvanhemmuuden kautta. Ole ymmärtäväinen ja tue siskoasi. Soita hänelle ja iloitse hänen kanssaa tukiperheeksi ryhtymisestä ja mahdollisesta sijasivanhemmuudesta.



Kyse ei nimittäin ole ihan samasta asiasta kuin siskon lasten hoitaminen sillon tällöin. Tosin kyllä minusta on ihan loogista muodostaa läheinen suhde myös sikon lastekin kanssa. Mutta ehkä siskosi kipuili, eikä ollut kovin kypsä lapsettomuusaikaan. Hoitaako hän koskaan sinun lapsiasi nyt kun hänellä on omakin lapsi? Ovatko teidän lapsenne (serkukset siis) kavereita keskenään? Ole mukana siskosi elämän suuressa askeleessa ja yritä samalla lähentää teidän ja lastenne välejä. Vaikka et enää voi saada apua pikkulapsiajan hoitopulmiin, siskosi voi silti auttaa sinua. Kai kouluikäisetkin voivat vierailla tädillään yökylässä tai voitte ainakin tehdä yhdessä monenmoista kivaa. Kun lapset tulevat murrosikään, on kiva jos on läheiset välit siskonsa kanssa, niin löytyy keskustelukumppani siihen elämäntilanteeseen. Ja isompana 5 v ja alakoululaisten ikäerö kutistuu, joten serkuista voi olla jatkossa entistä enemmän iloa toisilleen.

Siskosi on päässyt lapsettomuusasian yli ja tahtoo nyt hoitaa sijaislapsia koska omia ei pysty enempää saamaan. Silloin kun sinä olet lapsenhoitoapua pyytänyt, on lapsettomuus ollut siskollesi kipeä asia eikä hän ole pystynyt muiden lapsia hoitamaan koska on ollut asia suhteen vereslihalla.

Ja se miksi hoitaa mieluummin ventovieraita kuin oman siskon lapsia, voi selittyä esim. niin, että ne ventovieraat on kuitenkin tavallaan "omia" sen pienen hetken. Siskon lapset taas tulisivat "vain hoitoon", jolloin ei ole mahdollisuutta rakentaa illuusioita, että "tämä lapsi on minun oma". Toisaalta tunneside voi muodostua ihan toisenlaiseksi näihin ventovieraisiin, jpilla luultavasti on valtava aikuisen kaipuu toisin kuin siskon lapsiin, joilla jo on turvallisia aikuisia (omat vanhemmat) elämässään ja siskosi olisi "vain täti, joka on tullut pariksi tunniksi hoitamaan".

Nämä sijaislapset olisivat siis tavallaan hänen kun taas sinun lapsesi ovat aina ja ikuisesti sinun.

Toivottavasti ymmärsit, mitä tahdoin sanoa. Mutta voi olla, että olen arvailuineni väärässä.

Nouseehan sijaislapsen ottaminen ihan eri motivaatiosta kuin siskon lasten hoitaminen. Vähän sama kuin kysyisit, että miksi sisko yrittää tulla raskaaksi, kun ei halua teidänkään lapsia hoitaa.

Oleko muuten ajatellut, että siskosi ei ehkä halua antaa omaa silmäteräänsä hoitoon ja on kieltäytynyt teidän lasten hoitamisesta, jottei tulisi kiusallisia "no nyt teidän Maija voi tulla meille hoitoon vastavuoroisesti" -tilanteita. Voin olla hakoteillä, mutta omassa lähipiirissäni on tällainen pariskunta.

Vaikka suoranaisia riitoja ei olisikaan.



Ja voi olla, että katkeruus lapsettomuudestakin rassasi aikoinaan sisartasi.



Joka tapauksessa: silloin oli silloin ja nyt on nyt. Sisaresi tilanne on varmaan nyt vähän toinen kuin muutama vuosi sitten, kun hänellä oli itsellään taapero hoidettavanaan.



Kannattaa myös tajuta, että sijaisvanhemmuus on omaehtoisempaa ja kokonaisvaltaisempaa kuin sisarten lasten silloin tällöin tapahtuva kaitsenta. Sijaisvanhempana sisaresi saa itse luoda omaa, itsenäistä suhdetta lapsiin sen sijaan, että on tätinä vähän auttelemassa sinun ehdoillasi.



Ymmärrän kyllä, että olet vähän äimänä, niin minäkin olisin. Mutta ei tuo tavatonta ole, eikä välttämättä kerro mistään syvästä katkeruudesta sisaresi puolelta. Koska asia sinua mietityttää, ota ihmeessä se esille siskosi kanssa. Eli jotain tällaista: "olen vähän ihmeissäni tuosta päätöksestäsi ryhtyä tukiperheeksi ja kenties sijaisvanhemmaksi, kun aikoinaan niin selvästi ilmaisit, ettet halua minua auttaa millään tavalla lasten hoidossa ja sanoit silloin, että kukin hoitakoon lapsensa itse. Että oliko siinä silloin taustalla jotain katkeruutta, kun nyt olet vieraiden lasten suhteen yhtäkkiä ihan päinvastaista mieltä... sinänsä en arvostele päätöstäsi, tukiperheeksi ryhtyminen on varmasti hyvä päätös..."

Tukiperhe ei ole synonyymi sijaisvanhemmuudelle. Tukiperheeseen mennään hoitoon esim. viikonlopuiksi. Tarkoitettu tukemaan vanhempien ja lapsen jaksamista. Tämä tukimuoto on erityisesti kehitysvammaisilla ja muun diagnoosin omaavilla käytässä, samoin esimerkiksi tavallisilla yh:lla, joilla jaksaminen on usein enemmän koetuksella. Tukiperheessä lapsi on n. 2 viikonloppua kuussa.



Sijaisperheenä taas lapsi tulee asumaan toisen luo ja näiden taustat ovat usein varsin rikkinäisiä.



Tukiperheessä lapsi ei ole millään tasolla oma, vaan ennemminkin hoitolapsi. Sijaisperheessä lapsi ei ole periaatteessa oma, mutta voi tuntua omalta asuttuaan vuosia perheessä.

Eilen illalla äitini soitti ja kertoi, että siskoni on nyt alkanut miehensä kanssa tukiperheeksi ja heille tulee kaksi täysin vierasta lasta viikonlopuksi kerran kuussa ja siskoni harkitsee tämän perusteella sijaisvanhemmaksi ryhtymistä.

Äitisi joutuu kertomaan siskosi asiat eli ette ole varmaan siskosi kanssa paljoa tekemisissä. Pelkkä sukulaisuus ei ole mikään side, vaan pitäisi olla myös tekemisissä. Sukulaisuus ei ole peruste olettaa toisten ottavan pyyteettömästi lapsia hoitoon. Siskokin voi toiselle tuntua kaukaisemmalta kuin ventovieras, mikäli aikuisiällä on tiet menneet erilleen.

Irtiottoja tietenkin tarvitaan arjesta, mutta näiden ajaksi jokainen voinee palkata hoitajan, eikä katkeroitua siitä, ettei sisko silloin joskus halunnut lapsia hoitoon ottaa... Jos tilanne olisi ollut paha (tasolla talo palanut juuri alta tai miehesi olisi yrittänyt tappaa lapsesi) sisko olisi varmasti auttanut teitäkin, kuten näitä "ventovieraita" nyt.

oletko saanut mitään uutta näkökulmaa? Olisi kiva, jos tulisit kommentoimaan/keskustelemaan.

kyse siitä, että sisko erityisesti tahtoisi auttaa muiden lapsia. Vaan pikemminkin siitä, että hän on miehensä kanssa päättänyt yrittää kasvattaa perhettään ryhtymällä sijaisvanhemmiksi, koska biologista lasta on niin vaikea saada. Monestihan lapsi tulee hyvin pitkäaikaiseen sijoitukseen ja ikään kuin omaksi lapseksi perheelle, kasvaa heillä aikuiseksi saakka. Se on aivan eri asia kuin lastenhoitoavun antaminen siskolle. Tuossa tukiperheenä toimimisessa sisko ja miehensä varmaan kokeilevat, olisiko heistä kokopäiväisiksi sijaisvanhemmiksi.

Kysyit, sait vastauksen, jossa kehotetaan kysymään henkilöltä itseltään, kun et selvästikään ole sitä itse tehnyt.



Mikä on ongelma?

Olen itse kärsinyt lapsettomuudesta yli 10 vuotta ja saanut hoitojen avulla kaksi lasta. Noina lapsettomuusvuosina läheisin oli mieheni siskon lapsi enkä olisi voinut kuvitellakaan olevani niin katkera, että olisin sen suhteen jättänyt muodostamatta tai hakenut ennemmin läheistä suhdetta täysin ventovieraista. Tukiperheenä toimiminen kun nimenomaan on ventovieraan lapsen hoitamista.



Tältä palstalta olen sitten lukenut naisista, jotka ovat katkoneet välit niin ystäviin kuin sukulaisiinkin, kun nämä ovat saaneet lapsia ja he eivät. En ymmärrä moista katkeruutta. Toki tiedän sen valtavan surun, josta itsekin ajoittain kärsin, ja joskus itkin enkä kyennyt esim. tapaamaan miehen raskaana olevaa siskoa, mutta aina tajusin ja ymmärsin (niin kuin aikuisten kuuluu tajuta ja ymmärtää), että heidän onnensa ei ole minulta pois. Hammasta purren vain tapaamaan ja kyllä se siitä.



On surullista, jos oman läheisen onni aiheuttaa sellaista katkeruutta, ettei edes kykene hoitoapua antamaan saatikka muodostamaan läheistä suhdetta näihin lapsiin. Sellaisessa ihmisessä on jotain pahasti mennyt rikki.



Kyllä minä kysyisin siskolta asiaa ihan suoraan. Sanoisin, että olen hämmästynyt, että alatte toimia tukiperheenä, kun aikanaan ette suostuneet hoitoapua meille antamaan. Ovatko siis ventovieraat lapset tärkeämpiä kuin meidän? Toteaisin kyllä heti perään, että ele on hieno ja arvostan sitä mutta että väkisinkin tuntuu pahalta, kun läheisille ei apua suoda mutta kaukaisemmille kyllä.



Ap, en ymmärrä minäkään tuota. Tukiperheenä toimiminen on aivan eri asia kuin sijaisperheenä toimiminen, koska näillä tukilapsilla on perhe, joka tarvitsee tukea mutta ei huostaanottoa. Sijaislapsilla ei välttämättä ole perhettä lainkaan tai perhe on täysin sekaisin, ja sijaislapsi on paikalla aina, ei kaksi kertaa kuukaudessa. Tukiperheenä toimiminen on nimenomaan vanhempien arjen helpottamista niin, että voivat tehdä omia juttujaan. Eli siis hoitoavun antamista ventovieraille.