Kohtalevatko vanhempanne mielestänne lapsiaan tasapuolisesti?

joskus sisarukset ovat niin erilaisia, ettei heitä yksinkertaisesti pysty kohtelemaan samalla tavalla.



Se on toki väärin, jos esim. toista lasta avustaa taloudellisesti, mutta toinen saa tulla toimeen omillaan.

Mun vanhemmat hoitavat paaaaljon enemmän veljeni lapsia. He ostavat heille vaatteita, pyöriä, urheiluvälineitä, kaverisynttärilahjoja jne. Veljelleni ostetaan myös kaikkea alkaen kattiloista autoihin. Autot ovat yleensä tosi vanhoja, mutta silti. Pikkasen ketutti yksi joulu, kun oli tarkkaan mietitty mitä ostetaan vanhemmilleni joululahjaksi ja rahaa paloi ihan kiitettävästi eikä me saatu heiltä mitään. Kaikille mun lapsille oli ostettu maksimissaan yhteensä 100 eurolla lahjoja ja olivat pääasiassa hankkineet kaikki veljeni lasten lahjat. Eihän mua periaatteessa haittaa se mihin kuluttavat rahansa, mutta mä en viitsi heille kalliita lahjoja ostella, jos mä en heille merkkaa sitä vertaa, että huomioisivat myös mut. Muutenkin veljeni on aina ollut se tärkeämpi lapsi meidän perheessä ja kun hän on mokaillut, niin sitä on selitelty vaikka millä, mutta veljessänihän ei ole mitään vikaa.

Siskoa lellitään ja paapotaan ihan liikaa - vielä näin aikuisenakin. Kun olen asiasta huomauttanut, perustelu kuuluu aina seuraavasti: "No kun hänellä on nyt sellainen elämäntilanne, että tarvitsee tukea ja ymmärrystä". Just joo. Välillä tunnen itseni niin ulkopuoliseksi, että tuntuu niin kuin olisin vanhemmilleni enemmän rasite kuin rakastettu lapsi.

Syrjivimmillään he ovat, kun oikein yrittävät olla tasapuolisia.



Kun valmistuin yliopistosta, sain heiltä melko arvokkaan lahjan. He pitivät kuitenkin huolta, että kaikki muuut sisarukset saivat samanlaisen lahjan, vaikka kukaan muu ei viitsinyt edes hakea yliopistoon.



Sisarukseni ovat rakentaneet itselleen talot, mitä vanhempani ovat palkinneet osallistumalla rakentamisen kustannuksiin avokätisesti. Minä en ole rakentanut, mutta en ole myöskään saanut vastaavasti tukea omiin tärkeisiin hankkeisiini.

Pienenä minusta ja siskostani tuntui, että nuorimmaista suosittiin. Me jouduimme jakamaan kaikki vaatteet ja tavarat, mutta kuopukselle ostettiin kaikkea uutta ja hienoa ja kivaa.



Nykyään tuntuu että myös minä olen esikoisena saanut erikoiskohtelua, kun kerran olen kaikkiin elämäntilanteisiin joutunut ensimmäisenä (esim. ylioppilaaksi pääseminen, omaan asuntoon muuttaminen, häät). Keskimmäinen siskoni saa etenkin äidiltä lähinnä halventavia kommentteja milloin mihinkin liittyen: "Mitä sä tollasiakin rättejä ostat", "ei se mikään koti ole", "ihan tyhmää ruveta sitä tapetoimaan". Nämä kommentit siis nyt viime viikolla, kun siskoni on löytänyt kivan vuokrakämpän ja intoili siitä äidille.



Olen tietysti kiitollinen kaikesta avusta jota olen vanhemmilta saanut, mutta minusta on todella epäreilua suhtautua keskimmäiseen niin kuin äiti suhtautuu. Minulle äiti ei ole ikinä, ikinä sanonut noin ilkeästi.