Lue keskustelun säännöt.
Lapseni isä tulee vain rentoutumaan luoksemme
21.07.2012 |
Emme asu yhdessä, mutta meillä on pieni vauva. Mies tekee vuorotyötä, eikä ole työpäivinä luonamme, muutoin on. Miehellä ei hermo kestä vauvan yhtä ainutta yöherätystä, kommentoi että "turpa kiinni, mikä tolla taas on". Vauva on oikeasti tosi helppo tapaus. Mies ei täällä ollessa nouse ikinä ruokkimaan vauvaa (pullosta syö). Kun kerran jään sänkyyn ihan tahallani vauvan herätessä, mies on närkästynyt ja purkaa tunteensa vauvaan.
Miehen kiintiö sietää vauvaa on max vuorokausi. Mun kanssa olisi vaikka kuinka, ja kaipaa kahdenkeskistä aikaa. Kuitenkin mies sanoo vauvan olevan kaikki kaikessa. Vaikea sitä on kuitenkaan uskoa. Mies saattaa olla useamman vuorokauden pois, tulee sitten tervehtimään vauvaa, muttei välttämättä ota edes syliin. Tuleeko niden kahden aika myöhemmin, vai mitä?
Kommentit (8)
leikki-ikäisistä, joden kanssa voi olla enemmän vuorovaikutusta. Toisaalta ei sitten ehkä kestä heidänkään huutoa ja kiukuttelua. Miehesi ei ilmeisesti osaa tulkita ollenkaan vauvan tarpeita. Huolestuttavaa minusta on, jos hän ei halua pitää vauvaansa sylissä. Fyysinen läheisyys ruokki rakkautta niin vauva-vanhempi suhteessa kuin parisuhteesakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko vauva vahinko? Maksaako elareita? Jos ei niin laita vireille. Suhteenne tulee hajoamaan ja isän ja vauvan suhde ei tule olemaan hyvä.
Mikä ihme saa teidät lisääntymään tuollaisille vätyksille?? Onko se lisänntymisen vimma niin valtaisa, että silmät ja muutkin elimet sumenee?
Jos mun mies olisi ikinä puhunut vauvasta noin, niin ei olisi ollut enää kotiin asiaa. Teidän pitäisi olla perhe, mutta ilmeisesti te olette sinä+vauva ja mies ihan vaan villinä ja vapaana.
Onneksi minulla on fiksu mies, joka heräsi yöllä eikä purkanut vauvaan omaa pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihalle vaan!
Etkö AP ymmärrä, että miehesi kuorii kermoja päältä??
Olin itse samassa tilanteessa joskus, mies puhui pahasti vauvalle kun luuli, etten kuule jne. jne. Erosin.
Sitten hän alkoi "tapailemaan lasta" luonani, yritti saada tapaamissopimukseenkin tapaamispaikaksi kotini, johon taas lastenvalvoja sanoi, ettei sellaista kirjaa, vaikka äiti suostuiskin.
Nämä tapaamiset olivat vain lepolomia luonani, ei mitään muuta. Lapsi oli kuulema silti ihan kaikki kaikessa. Mihinkään hoitamiseen ei silti oisi osallistunut, paitsi jos vnhempansa olivat näkemässä, voi sitä live showta sitten. Kerran hänestä ei kuulunut liki neljään kuukauteen mitään. Sanoi, että halusi saada mut ymmärtämään kuinka tärkeä hän on, että pidän häntä itsestänäselvyytenä! WTF, mihis see lapsen tärkeys hävisi?
Pitkin matkaa yritin häntä isyyttää esim. maksamalla matkoja (!) ja just tapaamaan lasta luonani, muttei onnistunut, lapsi kun oli itsekin (40v.). Itselläni ei tunnesidoksia ollut.
Lopetin ne tapaamiset, katsoin että aikuinen ihminen osaa ne järkätä muualla itsekin. Koko aika hän selitti kuinka hän olisi ihan niin paljon kun vaan ikinä lapsen kanssa, mutkun minä en anna. Tehtiin sitten tapaamissopimusta uusiksi, sanoin että voi tavata niin paljon kuin haluaa, muttei mun luona, vieköön vaikka puistoon.
Lopputulos: hän halusi 2 tuntia kuussa!!!!
Noh, nyt hän ei ole tavannut viiteen vuoteen ollenkaan, mutta tarinansa muille ihmisille on edelleen, että minä en anna tavata. Se siitä.
Anna se miehelles luettavaksi ja sano, ettet suostu tapaamaan, ennenkuin on lukenut.
Ajan mittaan voi olla aika raskasta, kun toinen niistä kehittyy ja oppii uutta, toinen ei.