Voiko nainen jolla huono isäsuhde koskaan

Pidätkö aviomiestäsi isähahmona, eli oletko ottanut sellasen 185cm nallekarhu tapasen miehen itsellesi korostamaan egoasi ja mistä tämä johtuu siitä että haet turvaa ja lohtua isän tapasesta miehestä koska olet kokenut turvattoman lapsuuden *repeilen ;D

Minulla on maailman lempein, mutta jämäkkä ja luotettava mies. Ei vedä perskännejä perjantaisin, tekee kaiken minkä lupaa ja on todella onnellinen perheestään. Omaa isääni muistuttaa vain ja ainoastaan pituutensa puolesta, muuten ovat kuin yö ja päivä.

Pidätkö aviomiestäsi isähahmona, eli oletko ottanut sellasen 185cm nallekarhu tapasen miehen itsellesi korostamaan egoasi ja mistä tämä johtuu siitä että haet turvaa ja lohtua isän tapasesta miehestä koska olet kokenut turvattoman lapsuuden *repeilen ;D

Hieman epäloogista, jos kyseessä oli edellinen vastaus. Siinähän juuri todettiin, että en ottaisi missään tapauksessa oman isäni kaltaista miestä.

ja minulla on erittäin hyvä parisuhde miehen kanssa.



Isäni kuoli siis ollessani pikkulapsi.



Eli vastaus kysymykseesi: kyllä.

Nimimerkillä kokemusta löytyy :)

Väkivaltaa yms. Oma mieheni on ihan toisenlainen, mutta hän on minua 2 vuotta nuorempi, eikä lainkaan nallekarhumainen. Tosin hän on 185cm. Pitäiskö mun vaihtaa se?

olen parikymppinen nuorimies ja itselläni oli tässä vuoden sisällä juttua erään nuoren naisen kanssa,tällä naisella oli ollut jollain tapaa huono isä ja ns huono lapsuus, elikkäs ei ollut mikään hyvä isä ja tytär suhde,niimpä hoksasin et hän omaa yllättävän huonon itetunnon ja itellä palat loksahti kohilleen ku tajusin et nainen etsii miehestä suurimmaksi osaksi turvaa ! niimpä katkaisin välit hänen kanssaan, tuo on asia mitä en voi sietää esim tuommonen suurimittainen turvallisuuden hakeminen ja niin otetaan sellanen näyttävä mies itselleen parantamaan egoaan !

tarkotin (2)

ite aattelin just sammaa...en itsekkään voisi kuvitella seurustelevani naisen kanssa joka koko ajan hokee ...olen ruma...anteeksi ku olen olemassa.... on huono itsetunto...

juu aika monesti se menee sillä lailla et haetaan hyvin miehekäs ja näyttävä mies jos on ollut esim huno isäsuhde, yuollaisilla ei ole asiaa miesmaailmaan.

hahahha minulla kävi sillälailla et tunsin naisen jonka isä oli väheksynyt ja haukkunut häntä,niimpä nainen tunsi huonoa itsetuntoa mikä johti siihen et nainen yritti pokata tälläsiä mahtavia miehiä esim urheilijoita kuten lätkänpelaajia syy oli varmana se että haluttais tuoda isille näytille tämä mikael granlund 2 ja sanottais ISI ISI KATO MINKÄLAINEN MIES MUL ON SE PELAA HUIPPU LIIGASSA LÄTKÄÄ MÄ EN OLEKKAAN HEIKKO NIINKU SÄ SANOI ! elikkäs yritetään kompensoida sitä huonoa isä ja tytär suhdetta miehellä mikä on naurettavaa.

Mulla on ollut erinäisiä juoppoja ja väkivaltaisia isiä tarjolla.



Mulla on vaikea keskustella mua vanhempien (isäikäisten) miesten kanssa. Joko ujostelen tai olen koppava, en pidä niitä miehiä minään.



esim mä olen tässä nyt 10 vuotta rakentanut suhdetta naapureihin, rouva on aivan upea, mieskin, jos antaisin tälle mahdollisuuden. Nämä tietää ongelmani ja tää mies ymmärtää mua hemmetin paljon. Eläkkeellä oleva poliisi, on nähnyt paljon suomessa ja paljon yk-joukoissa ja rakastan kuunnella hänen tarinoitaan ja silti mä olen välillä täyspaska hänelle. :(



Ja oma parisuhteeni taas on kestänyt 19 vuotta ilman isoja kriisejä. Käytämme satunnaisesti alkoholia ja väkivaltaa ei ole.

tietenkään ei voi yleistää tommosta. tiedän paljon naisia joilla on ollut sirpaleinen nuoruus ja huono isäsuhde ja ovat muuten vahvoja eivätkä hae miehekseen henkivartiaa.mut aika monesti se menee silleen et jos näkee vaik pienen naisen jolla kävelee käsivarressa joku 187-200 cm mies tai lihaksikas tyyppi on valinnu nainen just siksi tälläsen miehen koska haluaa uskoa että on turvassa, usein tälläset pimut sanovat pitkämies\lihaksikas mies tuntuu niin turvalliselta,sehän siinä onkin et nämä kaunottaret julkkikset ottavat itseään lyhyempiä ja ei niin komeita miehiä koska he eivät tarvitse mitään egon kohotus meinikiä he tietävät itse olevansa vahvoja.

Ei onneksi menneisyys määrää totaalisesti ihmisen tulevaisuutta. Itselläni ei ole ollut isäsuhdetta ollenkaan, en edes muista isääni, ja lapsuus muutenkin varsin perseestä (äiti mielenterveysongelmainen ja nuorempana myös huume- ja alkoholiongelmaa) mutta varsin hyvän ja tasapainoisen elämän olen elänyt ja pysyvä suhde omaan aviomieheen on ollut jo 11 vuotta.

mutta pitää löytää hyvä ja kunnollinen mies.

Ja ei saa sabotoida suhdetta liiallisella mustasukkaisuudella ja huonolla itsetunnolla.

Mulla on hirvein mahdollinen isä, sadistinn, yltiöväkivaltainen psuäykopaatti, sis paljon pahempi kiduttaja kuin mikään narsisti ikinä. Isäni on pahoinpidellyt minua vauvasta täysi-ikäiseksi, hakannut, uhkaillut, nöyryyttänyt, kuristanut ja yrittänyt tappaa, ja jatkuvasti uhkaillut vahingoittaa minua. Henkinen väkivalta oli sanoinkuvaamatonta, ainainen iva, pilkka, väheksyntä, ja päin naamaa va****ilu olivat jokapäiväisiä. Isäni ei ole sanonut yhtäkään kaunista asiaa ikinä.



Onneksi jo lapsena tajusin että isäni on hullu ja aikuisena valtsin aina täysin päinvastasia ihmsiä elämääni, niin ystäviksi kuin kumppaneiksi.



Olen toki tarvinnut terapiaakn, mutta olen onnistunut raentamaan rakastavan perheen ja olen lempeä äiti lapsilleni. Kasvatan laseni täysin päinvastoin kuin minut, eli teen järjestelmällisesti kaiken toisin. Lapseni saavat trvallisen ja väkivallattoman lapsuuden.



Lapsuus ei toisiudu aikuisena, jos tajuaa lähtökohtansa ja tietää että isä oli paskk. Silloin tajuaa etsiä tietoisesti isästä poikkeavan puolison. Jos tää ei taja, helposti hakee sitä "tuttua ja turvallista" eli väkivaltaisen juopon/narsistin/psykopaatin.



Oman säni kanssa en oe ollut viimeiseen 10 vuoteen missään tekemisissä, enkä tod aio mitenkään "korjata" välejä. Isäni mädäntyköön kusivaipoissaan vanhainkodissa.

jolla on turvallinen miesmalli. Jo miestä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei toista miessuhteessa samaa vuorovaikutusmallia kuin isänsä kanssa, ettei valitse isänsä kaltaista, "tutun ja turvallisen" tuntuista tapaa olla vuorovaikutuksessa. Kannattaa myös miettiä omaa arvoaan ja minäkuvaansa: että valitsee tarpeeksi hyvän miehen, ettei valitse huonoa miestä siksi koska itsekin pitää itseään huonona tai viallisena.

en ole nähnyt tai kokenut fyysistä väkivaltaa hänen taholtaan, mutta henkistä kyllä koko lapsuuteni.



Minulla on tästä huolimatta (tai siitä johtuen!) aivan ihana mies! Isänä aiva toisenlainen kuin omani. Olen ihan allerginen isäni kaltaisille dominoiville ja tunnevammaisille miehille. En olisi ikipäivänä voinut päätyä sellaisen kanssa naimisiin.



Mutta kyllä isäsuhde tietenkin vaikuttaa kaikkeen elämässä. Mutta ei sille tarvitse alistua! Meillä kaikilla on omat traumamme.