Mä taidan olla ihan liikaa tunteideni vietävissä!! Miten tästä eroon?

Enkä tarkoita nyt siis suppeasti mitään sellaista, että ihastuisin muihin miehiin tms. vaan sitä että kokonaisvaltaisesti elämässäni olen liikaa tunteideni vallassa. Ja valitettavasti nimenomaan negatiivisten tunteiden vallassa.



Mietin asioita liikaa, yleensä niitä huonoja asioita, vatvon kaikkea edestakaisin, mikä on huonosti ja mikä voi mennä vikaan. Seulon jatkuvasti itseäni ja käytöstäni ja tunteitani. Mitä teen väärin, mitä voin tehdä väärin, mitä mun pitäisi tehdä, miten pitäisi toimia.



Aamusta iltaan, koko päivän, tehdessäni muita hommia mielini käy koko ajan ylikierroksilla (ainakin luulen niin) en osaa keskittyä oikeasti siihen mitä teen, ja elää hetkessä, vaan mieli laukkaa koko ajan, ajatukset kiertää kehää ja kaikkea mahdollista, ajatukset ovat tulevassa ja mietin tulevia asioita ja kuinka mun pitäisi käyttäytyä ja mikä voi mennä vikaan ja kuinka huono olen jossakin asiassa ja mitä voin tehdä väärin ja sitten tietysti AHDISTAA ja pelottaa ja masentaa, jonka seurauksena olen koko ajan vähän alakuloinen ja masentunut ja väsynyt tästä jatkuvasta ajatusten ja tunteiden määrästä ja ylivallasta.



Olisi ihanaa osata vaikka ripustaa pyykkiä niin, että en ajattelisi mitään muuta kuin niitä pyykkejä ja osaisin olla siinä hetkessä. Enkä samalla murehtisi tulevia työviikkoja ja työn kamalia osia ja mahdollisia (kuviteltuja) työkavereiden sanomisia ja tekemisiä jos kuvitelmissani mokaan jotakin.



Miksi en vaan voi olla ja ripustaa niitä pyykkejä ja rauhassa olla siinä hetkessä?! Mulla on hyvä elämä, kaikki on hyvin, on kiva koti, ihanat lapset, olen terve, mulla on hyvä mies, työkin oikeastaan on ihan mukavaa ja olen lomallakin vielä, mutta pilaan tämän kaiken murehtimalla ja vatvomalla jatkuvasti jotakin! Pyörittelen koko ajan mielessäni jotain tulevia juttuja, ja yleensä aina tietysti mietin kaikkea mikä voi mennä vikaan.



Sitten nämä oikeasti ihan hyvät, kivat lomapäivätkin menee siihen että olen illalla jo ihan puhki ja väsynyt näiden ajatusteni ja laukkaavan mieleni/mielikuvitukseni kanssa ja olen niin väsynyt että haluan vaan aikaisin nukkumaan. Tämä ajatusrumba vie voimia, henkisiä mutta ihan fyysisiäkin.



MITEN OPIN OLEMAAN HILJAA? Siis miten vaiennan ajatukseni (nimenomaan ne negatiiviset asiat) ja miten ihmeessä oppisin elämään hetkessä, hetki kerrallaan, ottamaan vastaan mitä tässä hetkessä on, huomaamaan sen, keskittymään vain siihen murehtimatta tulevia asioita?



Helevetin vaikeeta! Mutta pakko jotenkin oppia, auttakaa, en mä kestä itseäni ja elämääni tällaisena enää pidempään!!