Kertooko 3-vuotiaat normaalisti mielikuvitustarinoita

mieleikuvitustarinoita joka päivä.

asti kaksi mielikuvitusystävää. Tyttö ja poika, 2- ja kuusivuotiaat. Niillä on ihan omat luonteensa ja juttunsa, on tulleet kovin tutuiksi minulle ja miehellinikin jo.



Poika on sosiaalisesti aika arka ja joskus olen miettinyt, että onko yksinäisyyttä tai jotain. Lapsi on kohta neljä, eli samat tyypit on ollut yli vuoden jo matkassa.



Tänä aamuna esim. oli koko bändi koossa, eli pojalla ja näillä mielikuvitusystävillä oli kaikilla soittimet ja "rokkasivat" pitkään.



Jutut on ihan hauskoja ja huvittavia, mutta tosiaan todella usein poika leikkii.

Äkkiä lääkäriin ja lähete lastenpsyiatriselle osastolle! Tuo on tutkittava!

ja ihan normaalilta. Meidän kolmivuotiaalla ei mielikuvituskaveria ole, mutta melkein 2-vuotias tuntuu välillä rähjäävän ja komentelevan "ilmaan".

samalta kuin meidän kuopus. Eikä aina vain kertonut niistä mielikuvitusjutuista vaan eli itse intensiivisesti mukana.Välillä tuli suorasanaista proosaa, välillä sama laulaen. Nykyään elää suuremman osan ajasta reaalimaailmassa kuin satumaailmassa (on nyt 5 v.), mutta pienenä tuntui, että on toisinpäin, että eli siellä satumaailmassa pääasiassa ja vain hetkittäin vieraili täällä reaalimaailman tylsimysten joukossa.

tulee, jos on tullakseen? Mun 3v pojalla ei sellaista ole, mutta muuten hän kyllä kertoilee aivan puuta heinää. Ehkä puolet hänen kertomastaan on tapahtunut oikeasti ja toinen puoli sitten on mielikuvitusta.

Leikki on lapsen työtä. Tietysti ne hahmot ovat hälle todellisia, niinkuin kaikki muukin leikki on todellista. En silti usko että hän odottaa että ne tyypit oikeesti on oven takana jos ovikello soi

Saattaa yhtäkkiä rähjää, "et saa tulla , älä töni" ja katsoo ja osottaa tyhjään. tai sitten jakaa vaikka keksinsä kolmeen osaa ja katsoo ilmaan ja sanoo, voit ottaa.



ihan yhtäkkiä saattaa vain tokaista joko iloisesti tai vihaisesti ilmaan jotain.

Ei ole harhoja tai mitään mielenvikaan, vaan ihan yleistä ja ohimenevää. Sekin, että puhuu tyhjälle, on täysin normaalia. Kyllä se lapsi tietää, etteivät ne mielikuvitusystävät ole oikeita, vaikka saattaa sinulle toisin väittääkin.



Lapset tykkäävät satuilla, ja lapsesi saattaa keksiä tarinaa samalla kun kertoo. Ei siis elä missään sadussa tai ole sekopää, älä huoli. Kyllä siitä tasapainoinen ihminen kasvaa. Korkeintaan jää vilkas mielikuvitus.

Lapsen mielikuvitus ja luovuus siinä kehittyvät :)

Saattaa yhtäkkiä rähjää, "et saa tulla , älä töni" ja katsoo ja osottaa tyhjään. tai sitten jakaa vaikka keksinsä kolmeen osaa ja katsoo ilmaan ja sanoo, voit ottaa.

ihan yhtäkkiä saattaa vain tokaista joko iloisesti tai vihaisesti ilmaan jotain.

Tässähän lapsi selvästi opettelee käytöstapoja ja sosiaalisia tilanteita mielikuvitusystävän kanssa. Se on vain hyvä asia, ei lapsesi ole sekopää. Tuskin edes "näkee" noita ystäviä, kunhan kuvittelee.

Meillä saa kuulla Putin ja Putiaanin seikkailuista päivät pitkät.

Tyttö 3,5 v kertoilee ihan tosissaan.