Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jäikö mies kiinni pettämisestä? Erositko/jatkoitko?Mitä ihmettä mä teen?

Vierailija
20.07.2012 |

Meillä jäi eilen...

Kertapanosta,keräsin kamat ja heitin pihalle.



Olen niin raivona,että voisin repiä silmät päästä häneltä.



Suru varmaankin iskee kohta,

toivon että kestän ikävän.



2kk vauvaa imettäessä ketuttaa rikkoa 8 vuotinen suhde siksi,että mies nusaa vierasta naista.



Jatkaakko vai ei,siinä vasta pulma.



Kertoisitteko oman tarinanne?

Erositteko?

Ja jos jatkoitte,miten selvisitte? Osasitte antaa anteeksi?

Otitteko yhteyttä miehen hairahduskaveriin?



Itse soitin tälle naiselle äsken,hän oli fiksu,keskustelunhaluinen ja pahoillaan,ei sanojensa mukaan tiennyt mieheni olevan varattu. Ehdotti kasvotusten keskustelua,jos se minua helpottaa. Oli kuppilan terassilta saanut miehen matkaansa ja olivat nusanneet hänen kotonaan.Keskustelu oli ok,pysyin rauhallisena enkä syyttänyt häntä mistään.



Pettämisestä mies jäi kiinni,koska saapui eilen kotiin,rintalihaksessa oli imutusjälki,jonka huomasin,kun menin kylpyhuoneeseen hänen suihkussa ollessaan.



Nice life,ha?

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
20.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensimmäinen rakkauteni petti minua parhaan ystäväni kanssa,jäivät kiinni kun yhteinen tuttumme näki. silloin (oikeasti,nuorena ja naiivina) periaatteeni oli että kerrasta poikki, ja niin laitoin! sitten rakastuin uudelleen.. tämän miehen kanssa olemme edelleen. ja hän petti suhteemme alussa,kun meillä oli vaikeaa, haki kai lohtua muualta. jäi minulle siitä kiinni kun luin tiedostoja koneelta: keskusteluja eri naisten kanssa. mutta tämä mies olikin eri kuin eka: hän polvistui ja ITKI (en ollut koskaan ennemmin nähnyt miehen itkevän, oma isänikään ei koskaan itkenyt) hän tunnusti kaiken, ja antoi kaiken vaan tulla. se oli uskomaton kokemus, kuinka toinen siinä sun edessa katui, halusi antaa kaikkensa etten jätä häntä. suostuin antamaan anteeksi ja yrittämään, mikä ei olisi kuulunut todellakaan periaatteisiini. mutta olen voinut luottaa siitä lähtien mieheeni täysin! en edes enää mieti koko asiaa. mieheni sai kyllä tehdä töitä luottamuksen eteen, mutta se oli sen arvoista. :) jos ap katsoisit vielä tilannetta? ja onnea vauvasta :)

Vierailija
2/5 |
20.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vastauksesta,

alkoi itkettämään. Meidän lapsi on pitkään odotettu,hoitojen avulla saatu. Oon niin onnellinen,ollaan oltu molemmat. Siksi tämä on kuin pahaa unta.



Mies soitti,

oli puhelimessa todella itkuinen.

Haluaisi tulla kotiin pyytämään anteeksi ja puhumaan.



En tiedä pystynkö vielä,on niin kamala olo.

Vauva nukkuu päiväunia,kaikki on just nyt kuin pahaa unta.



Harkitsen tuota yrittämistä,

juuri nyt loukattuna se on vaan niin vaikeaa.



Ketuttaa niin kamalasti AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
20.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sortuisi nyt uudelleen niin sitten asia on toinen, koska on näitä "pettäjätyyppejä" jotka tekee sitä kyllä enemmän ku kerran. jos katsotte elämää eteenpäin yhdessä ja jääkin taas kiinni niin sitte oot ainakin antanut kaikkesi, ja yrittäny. sille ei sitte voi mitään,mies ei ole arvoisesi. mutta oon oppinu, että virheitä tekee kaikki. nyt miehesi kuulostaa aidosti katuvalta. eikä tuo paha juttu ole että olisitkin nyt vähän aikaa oikeasti ja näkyvästi vihainen, saat pitää miehen hetken varpaillaan asian suhteen. tsemppiä sinulle,mitä päätätkin :)

T:2

Vierailija
4/5 |
20.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä tee hätiköityjä ratkaisuja. Sinulle on helpompi kun mies kotona mietintävaiheessa, saat purkaa surua ja pettymystä ja puhua, puhua, puhua. Odota pari kuukautta ja katso miltä tuntuu. Nyt olet shokkivaiheessa. Lue Väestöliiton sivuilta uskottomuudesta, sieltä saat ensi hätään tukea ja näkökulmaa.

Vierailija
5/5 |
20.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies jäi vuosi sitten pettämisestä kiinni 26 yhdessä asutun vuoden jälkeen.

En ole siitä yli päässyt. En luota.Olen katkera ja pettynyt itseeni ja mieheen tietenkin eniten.Minulla ei ollutkaan mitään merkitystä. Se ei ollutkaan sitä mitä olin sen uskonut olevan.

En ole vielä valmis eroamaan, mutta olen valmistellut eroa jo henkisesti ja taloudellisesti. Kunhan nuorimmat lapset vielä vähän kasvavat ja esikoinenkin selvittää yo kirjotuksensa. Sitten kyllä selviän lasten kanssa tai ilman lapsia.

Ei itku auta. Se on vaan kieroilua ja säälin keräämistä

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kolme kahdeksan