Miten paljon väkivaltaa voi antaa parisuhteessa anteeksi?
Missä menee raja?
Tavaroiden rikkomisessa, uhkailussa, kiinnipitämisessä, estämisessä?
Mikä lasketaan väkivallaksi? Vain lyöminenkö?
Kommentit (24)
Ei yhtään. Tukistaminen on itseasiassa jo hurjaa.
Ja uhkailua on monenlaista. Jos sanoo, että kun oot tommonen, niin en lähde äitisi luo kylään, on ihan ok. Mutta jos sä et nyt pidä turpaas kiinn, niin hakkaan sut, on jo uhka väkivallasta. Uhkakin on jo liikaa.
kun sä pelkäät tai muuten kypsyt väkivaltaan. Tietenkään minkäänlainen väkivalta ei ole hyväksyttävää, edes henkinen.
Mulla on ollut aikanaan pari väkivaltaista parisuhdetta ja niistä opin itsekin väkivaltaiseksi. Nykyisessä suhteessani mä olin se, joka oli väkivaltainen. Onneksi opin siitä eroon ja vain kerran muistan mieheni hermostuneen ja ollen mulle uhkaava. Tosin hän ei silloinkaan tehnyt mitään ja siitäkin on jo vuosia. Nykyään meillä menee hyvin :)
Jos asiat eivät mene mieheni mielen mukaan, tavarat lentävät. Hän on rikkonut paljon myös muistoesineitä/lahjoja. Miehen mielestä tämä ei ole väkivaltaa.
On nöyryyttävää, että joudun vielä lähes aina siivoamaan miehen sotkut, turvallisuuden takia (lapset, lemmikit). Tekisi mieli jättää paikat rempalleen, mutta niin en voi tehdä.
ja myös se, että mies pakottaa sinut siivoamaan sotkut. Tarvitsette kyllä apua.
Tarkoittaa sitä että anteeksi myös pyydetään eikä vastaava enää toistu. Olen samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa siitä että tarvitsette apua. Jos toinen osapuoli ei ole halukas perheneuvontaan tai tekemään tilanteelle jotain pikaisesti kannattaisi sinun sekä itsesi, että lasten vuoksi miettiä onko yhdessä jatkamisessa mitään järkeä.
Jos teillä on tuollaista kun kerroit, eroaisin heti. Tuosta se munkin edellisen suhteen väkivalta alkoi. Anteeksi pyyteli ja kun seuraavan kerran hermot meni niin oli just tuota mitä kerroit meilläkin. Se jatkui pikkuhiljaa väkivaltaan sitten. Jätin. Löysin uuden miehen, joka ei tee kärpäsellekään pahaa ;)
pitäneet näistä niin suurta numeroa. Nykyisin jokaiseen läpsäykseen suhtaudutaan hysteerisesti. Moni mies rauhoittuu ikääntyessään ja omalla suopealla suhtautumisella voi vaikuttaa toisen käytökseen niin ettei ärsytä.
ei henkistä eikä fyysistä, ei kenenkään tarvitse pelätä kotonaan, omia läheisiään.
Käsittämätöntä että tälläistä edes kysytään.
stressitilanteessa tapahtuneen yksittäisen hairahduksen, ellei se olisi tekona kovin vakava.
Toistuvaa väkivaltaa en hyväksyisi lievänäkään.
miksi lapsia saa läpsäistä ja tukistaa jos tämä on ollut tuhma, mutta puolisoa ei?!
myös sanallinen uhkailu on loputtava. raja menee siinä että jos ensimmäinen kerta tulee, ymmärtää virheensä ja toista kertaa ei tule koskaan. Toisesta kerrasta pitää jo lähteä pois.
miksi lapsia saa läpsäistä ja tukistaa jos tämä on ollut tuhma, mutta puolisoa ei?!
se jatkuu ja pahenee.
Kerrot silloin käytökselläsi, miten sallit ja annat itseäsi kohdeltavan - ja muuthan kohtelee. Juuri niin kuin itse sallit. Sinä määrität täsmälleen sen rajan, mikä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa sinua kohtaan.
pitäneet näistä niin suurta numeroa. Nykyisin jokaiseen läpsäykseen suhtaudutaan hysteerisesti. Moni mies rauhoittuu ikääntyessään ja omalla suopealla suhtautumisella voi vaikuttaa toisen käytökseen niin ettei ärsytä.
Et ole ehkä tarpeeksi vanha tietääksesi, että "ennen vanhaan" (lue= 1900-luvulla) naisella ei paljon muuta mahdollisuutta ollut. Miehen saaminen oli elämän tärkein päämäärä, kun ei naisilla ollut mahdollisuutta omaan ammattiin, työpaikkaan eikä asuntoon. Poikkeuksia toki oli, mutta kaikissa yhteiskuntaluokissa perusyksikkö oli Mies+nainen+lapset ja ero paljon hirveämpi häpeä kuin väkivalta.
Nyt on toisin. Väkivalta on häpeä, ei ero.
Millä kokemuksella tuon kirjoittaja rohkenee väittää, että "moni mies rauhoittuu ikääntyessään"?
Ei hyvä ystävä se ole suopean suhtautumisen (väkivaltaan?) ansiota tai sitä, että ei enää ärsytä.
Ikääntyvän miehen perheessä vaan ovat voima- ja valtasuhteet kääntyneet. Jo murrosikäiset lapset voivat nostaa rähisevän äijän seinälle.
Kun perhesurmissa puhutaan lasten tapoista, niin aika monta väkivaltaista isääkin tässä maassa on surmattu.
Omalla kohdallani vain selvät vahingot ovat anteeksiannettavissa, olipa sitten kyse fyysisestä tai henkisestä loukkaantumisesta tai tavaroiden rikkoutumisesta.
miksi lapsia saa läpsäistä ja tukistaa jos tämä on ollut tuhma, mutta puolisoa ei?!
Etkö ole itse huomannut mitään eroa lapsella ja aikuisella? Paljonko sinulla on itselläsi ikää, teinikö?
Aikuinen on aina vastuussa lapsesta. Siksi lapsi on saatava tottelemaan, kuriin ja järjestykseen keinolla millä hyvänsä. Jos mikään muu ei auta, niin sitten vaikka kiinni ottamisella, tukistamisella tai läpsäisyllä. Ei tietenkään lapsiakaan saa kurittaa aiheettomasti eikä pahoinpidellä!
Länsimaissa mies ei ole vastuussa vaimonsa tekemisistä samalla tavalla kuin lasten. Siksi miehellä - eikä tietenkään naisella - ole mitään oikeutta toisen "kurittamiseen".
Aikuiset ovat keskenään tasa-arvoisia sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta ym. riippumatta toisin kuin lapsi-aikuinen-huoltosuhteessa.
Eihän työpaikallakaan pomo voi kurittaa alaisiaan. Ei myöskään opettaja oppilaita, vaikka lapsia ovatkin, sillä eivät ne lapset ole hänen omiaan. Siinä onkin vissi ero opetuksen ja kasvatuksen välillä, että opettajalle riittää enemmän lasten opettaminen, vanhemmille myös kasvattaminen.
Kasvatuksesta se lähtee: mitä oppii!
Jos ei saa lapsena oppia siihen miten tunteita hallitaan ja miten toisen kanssa ollaan niin sen joutuu opettelemaan, ei se jostain vaan tupsahda iän mukana.
Tottakai läpsäytyksiin kuuluu suhtautua sitä vastustaen. Miksi kukaan läpsisi? Ja miksi se olisi sallittavaa?
Oman tavaransa saa hajoittaa muttei toisen.
Tuo on tavallaan eräänlainen voimankäyttö ja se kohdistuu omaisuuteen ihmisen sijasta. Ei se ole todellakaan hyvä paikka lapsien kasvaa.
Jos hakkaa ja hajoittaa niin voiko lapselleen opettaa että niin ei voi tehdä. Pitää oppia itse joku toinen tapa käyttäytyä. Eli te tarvitsette jonkun ulkopuolisen apua, ei näille asioille niin vaan keksi ratkaisua yksinään.
Tai sitten otat ja lähdet ap.
Toisen tai yhteisiä tavaroita ei rikota, ketään ei uhkailla (ei edes lapsia), toista ei väkisin pidetä kiinni eikä estetä (paitsi käymästä kimppuun eli itsepuolustuksena).
Väkivaltaa on kaikki, jolla tietoisesti satutetaan toista. Tuo tietoisesti on siksi, että joskus sanoilla satuttaa tahtomattaan, lyöjä tietää tasan tarkasti tekonsa seuraukset.
Lasta ei saa "laittaa tottelemaan, kuriin ja järjestykseen keinolla millä hyvänsä". Luettelemasi tukistaminen ja läpsiminen ovat lapsen pahoinpitelyä. Vaikka aikuinen ei ole vastuussa puolisonsa tekemisistä, sinä olet vastuussa omista tekemisistäsi ja puolisonkin, jos kuritus kohdistuu lapsiin, etkä puutu siihen. Hae apua itsellesi ja perheellesi, katkaiskaa tuo väkivallan kierre.
miksi lapsia saa läpsäistä ja tukistaa jos tämä on ollut tuhma, mutta puolisoa ei?!
Etkö ole itse huomannut mitään eroa lapsella ja aikuisella? Paljonko sinulla on itselläsi ikää, teinikö?Aikuinen on aina vastuussa lapsesta. Siksi lapsi on saatava tottelemaan, kuriin ja järjestykseen keinolla millä hyvänsä. Jos mikään muu ei auta, niin sitten vaikka kiinni ottamisella, tukistamisella tai läpsäisyllä. Ei tietenkään lapsiakaan saa kurittaa aiheettomasti eikä pahoinpidellä!
Länsimaissa mies ei ole vastuussa vaimonsa tekemisistä samalla tavalla kuin lasten. Siksi miehellä - eikä tietenkään naisella - ole mitään oikeutta toisen "kurittamiseen".
Aikuiset ovat keskenään tasa-arvoisia sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta ym. riippumatta toisin kuin lapsi-aikuinen-huoltosuhteessa.Eihän työpaikallakaan pomo voi kurittaa alaisiaan. Ei myöskään opettaja oppilaita, vaikka lapsia ovatkin, sillä eivät ne lapset ole hänen omiaan. Siinä onkin vissi ero opetuksen ja kasvatuksen välillä, että opettajalle riittää enemmän lasten opettaminen, vanhemmille myös kasvattaminen.
minusta pienen läpsäisyn tai tukistamisen voi vielä hyväksyä, mutta sen pahempia ei kyllä enää.