Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset lupailevat kaikenlaista mutta eivät sitten kuitenkaan toteuta lupauksiaan?
08.08.2012 |
Olen viime aikoina herännyt huomaamaan (ja pettymään) useisiin ns. ystäviin jotka lupailevat kaikenlaista, esim. tapaamisia ja kyläilyjä. Silti ne eivät koskaan toteudu.
Esim. naapurin rouva, jonka kanssa usein tapaankin tässä ihan pihassa on usein puhunut, että voisimme koko perheen voimin tulla käymään heidän mökillään. No, oikeaa kutsua ei koskaan sitten tulekaan. Tietysti.
Toinen ystävä, tai oikeasti lapseni ystävän äiti, myös lupaili samaa, että kutsuu meidät sitten kesällä mökilleen. Eipä ole sieltäkään elon merkkiä kuulunut.
Kolmas tapaus on poikieni kaksi kaverusta. Heidänkin äitinsä puhuili alkukesästä että joo hän sitten kutsuu pojat heidän mökilleen niin saavat leikkiä ja uida siellä samalla. No eivätpä ole poikani ko. poikia koko kesänä edes nähneet:((.
Mistä tällaisissa on kyse? Teetkö itsekin joskus samaa, että lupailet kaikenlaista joka ei koskaan toteudukaan?
Itse en kyllä myönnä olevani tällainen. Yleensä toteutankin sitten kutsun, jos todella jollekin puhun "että teidän pitäisi nyt tulla käymään" ja soittelen ja yritän järjestää tapaamista/kyläilyä.
On minulla onneksi parempiakin ystäviä, joiden puheisiin voi luottaa.
Erityisen pahalta tuntuu juuri tuo kolmas esimerkki jossa kyse on poikieni kavereista. Pojat ovatkin usein kyselleet, että miksi emme saaneetkaan mennä kaverien mökille sitten tänä kesänä??
Itse en halua jatkuvasti tuppautua ja kysellä itse perään vaikka niinkin on joskus tullut tehtyä, että kutsun itse itseni/meidät:)).
Kommentit (9)
esim. naapurin rouva on usein puhunut tuosta samasta jutusta ja ollaan kyllä enemmän kuin hyvän päivän tuttuja. Esim. käydään usein salilla yhdessä ja lapsemme leikkivät yhdessä. Ollaan me heillä kahvillakin käyty. Ja aika usein he ovat meillä käyneet eli useammin minä olen heitä meille kutsunut:).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat joko sellaisia monta rautaa tulessa -tyyppejä, että kuvittelevat ehtivänsä kaikkea tai että vuorokaudessa on ylimääräinen tunti myös heille. Kyllä he pitävät esittämäänsä ajatusta kivana mutta toteutus vaan ontuu.
Toinen tyyppinsä ovat taivaanrannan maalaajat joista olisi kiva tehdä sitä ja tätä, puhuvat pitkään ja hartaasti mikä olisi kivaa mutta eivät pääse koskaan pitemmälle teoissaan. Eivät myöskään tarkoita pahaa mutta on heillä jonkinlainen luonteenpiirre puhua enemmän kuin saada aikaiseksi.
Itse olen syyllistynyt ensimmäisen tyypin kaltaiseen ideanheittelyyn siitä, että olis kiva sitä ja olis kiva tätä.
ovat joko sellaisia monta rautaa tulessa -tyyppejä, että kuvittelevat ehtivänsä kaikkea tai että vuorokaudessa on ylimääräinen tunti myös heille. Kyllä he pitävät esittämäänsä ajatusta kivana mutta toteutus vaan ontuu. Toinen tyyppinsä ovat taivaanrannan maalaajat joista olisi kiva tehdä sitä ja tätä, puhuvat pitkään ja hartaasti mikä olisi kivaa mutta eivät pääse koskaan pitemmälle teoissaan. Eivät myöskään tarkoita pahaa mutta on heillä jonkinlainen luonteenpiirre puhua enemmän kuin saada aikaiseksi. Itse olen syyllistynyt ensimmäisen tyypin kaltaiseen ideanheittelyyn siitä, että olis kiva sitä ja olis kiva tätä.
Minusta vain on inhottavaa luvata ihmisille kaikenlaista ja vieläpä useita kertoja, kuitenkaan pitämättä lupauksia.
Olen itse yrittänyt karsia tätä luonteenpirrettä pois ja jos todellakin puhun jostain menemisestä/kutsumisesta niin sitten sen myös toteutan. Liekö ajan tuomaa viisautta;)).
Esim. tämä toinen tapaus mistä kirjoitin on USEITA kertoja myös lupaillut sitä sun tätä. Ensin se oli tuo mökkijuttu, sitten kävivät meillä kahvilla ja silloin sanoi että joo kutsuu sitten mut ja pojan kahville nyt kun hänellä on loma... Jep jep.
No ymmärränhän mä että ihmisillä on paljon tekemistä ja usein lomalla halutaan vain olla perheen kesken. Mutta jos näin halutaan, niin sitten olisi parempi olla ehdottelematta kenellekään yhtään mitään...
Harvassa tuntuvat kuitenkin olevan ne 'todelliset' ystävät.
ap
jotka puhua pälpättävät mitä sylki suuhun tuo.
sellaisten vähän vieraampien kanssa. Se on vain osa small-talkia, osoitetaan että olet mukava tyyppi ja periaatteessa voisin sinut kutsua vaikka mökillemmekin. Tästä on vielä hyvin pitkä matka varsinaiseen kutsuun, ja minusta on vähän outoa jos joku alkaa kutsua odottaa skiksi että naapurin rouva on ohimennen sanonut että voisitte tulla joskus vaikka heidän mökille käymään.
Se on semmoista sosiaalista myötäsukaan toistensa kyhnyttelyä, ei mitään vakavia lupauksia.
Ikävä kyllä Suomeenkin taitaa olla pesiytymässä tämä jenkkien "we should get together sometimes"-smalltalk, joka ei siis tarkoita yhtään mitään. Miksi pitää puhua moista, vaikkei tarkoita, eikö voisi vain olla hiljaa tai sanoa, että olipas kiva rupatella/törmätä tms. sellaista, mikä pitää paikkansa.
Toinen vaihtoehto tänä kesänä voi olla sinun kannaltasi hieman positiivisempi: kun säät ovat olleet vähän sitä sun tätä ja hyttysiä valtavasti,niin ehkä nämä ihmiset eivät itsekään ole olleet siellä mökillä tai ovat ajatelleet, ettette halua mennä sinne kylmään hyttysten syötäväksi. Itse lupailin toisin päin kesän alussa, eli kaukana asuvalla sukulaisellani on mökki tässä lähellä ja tiedän, että hän haluaisi nähdä lapsiani. Lupasin mennä kesällä sitten sinne mökille, kun ei talvella tule kyläiltyä, mutta eipä ole tullut mentyä: pikkuruinen mökki, jossa on kauheasti varottavia, taaperon rikottavia valokuvakehyksiä yms esineistöä, eikä mitään tekemistä, joten ajattelin koko kesän, että mennään sitten kun tulee kunnolla lämmintä, että voi olla ulkona ja vaikka grillata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset tykkäävät lämpimikseen sanoa hyvästellessä, että nähdään, vaikka ei sitten nähtäisikään.
Itse en enää usko mihinkään tuollaisiin "pitäisi kutsua... ", "nähdään joskus" tai "kutsun sitten sinut..." vaan saatan sisäisesti naurahtaa, että just joo. Ellei kyseessä ole sitten ihan oikea kutsu.
Kerrankin hyvästellessä minulle vuoden aikana rakkaaksi muodostuneen porukan sanoin suoraan kaikille, että tulee ikävä ja harmi kun ei enää nähdä. Vastaväitteisiin sanoin, että pitää varautua pahimpaan, eli siihen ettei enää ikinä nähdä.
Itsekin oon niin huono kutsumaan ketään kylään, koska pelkään, etteivät he haluakaan tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastanneille:). Ehkä tää on sitten vain tätä small talkia, jota en itse osaa:). Tai siis jos jotain tuollaista puhelen niin sitten kyllä sitä tarkoitankin. Vaikka täytyy myöntää että joskus on minultakin jäänyt joku sitten kutsumatta vaikka niin aikaisemmin olin lupaillutkin... Sitten se voi kaduttaa jälkikäteen ja enää ei kehtaa pyytää kylään:(.
Luultavasti huonot säätkin ovat voineet vaikuttaa. Eihän nyt ole ollut kunnon uintikelejäkään, kuin ehkä muutamana päivänä.
Ehkä minunkin pitäisi ruveta suhtautumaan kyynisemmin kaikkiin 'lupailijoihin'. Olen kai vain naiivi sitten. Mutta harmittaa toisaalta kun hyviltä vaikuttavat ystävyssuhteet vain valuvat hiekkaan toisten saamattomuuden takia:(.
Harmittaa myös lasteni kannalta kun kutsua ei tule! Mitä siinä sitten lapsillekin selittää... parempi kun eivät tietäisi mitään mistään 'kutsutaan teidät pian leikkimään'-ehdotuksista, kun ei niistä kuitenkaan mitään tule.
Ap
sellaisten vähän vieraampien kanssa. Se on vain osa small-talkia, osoitetaan että olet mukava tyyppi ja periaatteessa voisin sinut kutsua vaikka mökillemmekin. Tästä on vielä hyvin pitkä matka varsinaiseen kutsuun, ja minusta on vähän outoa jos joku alkaa kutsua odottaa skiksi että naapurin rouva on ohimennen sanonut että voisitte tulla joskus vaikka heidän mökille käymään.
Se on semmoista sosiaalista myötäsukaan toistensa kyhnyttelyä, ei mitään vakavia lupauksia.