Vielä vuoden jälkeen mietin

Keväällä 2011 roikuin paljon treffipalstoilla, muutaman hepun tapasin livenä ja totesin heidän olevan niitä epätoivoisia miehiä, jotka eivät muuten naisseuraa saa. Kahdesta sain pallon jalkaani ja seuraukset olivat kummallisia.



Mies nro 1, osottautui kipulääkkeiden väärinkäyttäjäksi (ei mitään Panacod tyyppistä riippuvuutta, vaan morfiinijohdannaiset ja annokset olivat lukemia, jotka kaataisivat norsunkin)

Tämä hemmo selvitti osoitteeni, työpaikkani ja sukulaiseni. Hän saattoi kesken päivän tulla työpaikalleni, koska oli huolisaan. Hän myös pommitti puhelimen kautta, soitteli työkavereilleni ja kyseli heiltä vointiani. Tämä yksilö myös kutsui itsenä luokseni kylään. Kotioveni on päivisin auki ja tämä heppu käveli surutta sisälle kaksi kertaa, ei tuntenut tekevänsä väärin laisinkaan. Olihan luvannut (mitä en todellakaan ollut) olla hänen naisystävä! Ulkoinen habitus tällä miehellä oli järkyttävä; BMI 16, rikkinäiset hampaat, tummat silmien aluset, kalpea iho. Pelkäsin häntä, tunsin itseni todella sekopäiseksi tuon ihmisraunion lähellä. Häpesin jo ajatusta että edes tunnen tuollaisen ihmisen. Hän rikkoi yksityisyyttäni, häiritsi minua työpaikalla. Lopulta kaikki päättyi siihen, että tein hänestä rikosilmoituksen. Tämä ei edes auttanut alkuun, häirikkö jatkoi soitteluaan ja tarrautumista minuun. Hän laittoi itkevän lapsensa soittamaan minulle ja pyysi vielä jatkamaan isänsä kannsa seurustelua. Todella alhaista toimitaa, miten kukaan voi toimia näin??



Tyyppi nro 2 oli myös takertuja. Omituinen pahalle haiseva hyypiö, jokaa ei ymmärtänyt hienovaraisia saatikka suoria ilmaisuja siitä etten ole kiinnostunut. Taas kaveri selvitti osoitteeni ja muut tietoni. (minulla on siis sähköpostiosoite jossa on etu - ja sukunumeni)

Tämä ei niin agressivisesti ollut luokseni muuttamassa, mutta muistan syksyisen illan, kun ovikello soi ja tämä ällötys seisoi oven takana matkalaukku oikeassa kädessä ja olutpussi vasemmassa kädessä. Kuvitteli luokseni jäävänsä yöksi punkkaamaan ja olutta juomaan. No, ei onnistunut. Tämäkin kaveri osasi laitella viestejä puhelimeeni, oli anovaa viestiä, oli arvostelevaa viestiä, haukkumisviestejä, anteeksipyyntöviestejä jne.

Tämä tuttavuus päättyi siihen että sain useamman kerran toistella hakevani lähestymiskieltoa. Viimeinen viesti tuolta suunnalta oli: et sä tule koskaan saamaan miestaä

Oli pakko vastata tuohon, että älä sinä kanna siitä huolta.



Nyt olen muuttanut pois tuosta asunnosta, vaihtanut puhelinnumeroni salaiseksi, vaihtanut duunia. Nettitreffejä en enää etsi, enkä mihinkään nimeäni anna.