Itsemurhaa yläasteella yrittänyt vastaa kysymyksiin.

miten yritit?

halusitko yrityksen epäonnistuvan?

miksi yritit?

Kaikkea mitä kotoa löytyi: kipulääkkeitä, rauhoittavia, unilääkkeitä. Ei pysyneet sisällä, oksensin osan pois. Sitten kuitenkin lähti taju mutta sisko tuli kotiin ja soitti ambulanssin.



En tiedä halusinko epäonnistuvan. Olin niin tolkuttoman väsynyt elämääni, jossa kovan koulukiusauksen lisäksi suuria ongelmia vanhempien kanssa. Äidillä oli mielenterveysongelmia, oli perheväkivaltaa jne.

jäikö siitä sulle jotain fyysistä vaivaa?

Onneksi se aika on mennyttä nyt.

vieläkö haudot itsemurhaa?

en sijaan jouduin kulkemaan psykologin juttusilla sen jälkeen jonka koin kiusalliseksi ja hyödyttömäksi. Kiusaaminen myös vaihtui eristämiseen. Kukaan ei enää huudellut tai hakannut mutta olin kuin joku spitaalinen.

Opiskeletko vai käytkö töissä?

Minulla on lapsia ja hyvä ja mielenkiintoinen duuni jossa saan toteuttaa itseäni ja jota pidän jopa elämäntyönäni. Olen pärjännyt ihan hyvin, ehkä siksi että rankkojen vuosien jälkeen on ollut helppo selvitä melkein mistä pikkuongelmasta tahansa. Mutta joo. Minulla on ollut pitkä matka tulla tähän. Paljon pidempi kuin kivuttomalla taustalla.

Samoja asioita minullakin oli taustalla kun otin yliannostuksen.



Miten nykyään jakselet? Minun elämäni on pintapuolisesti kuosissa, mutta pää ei ole ihan kunnossa edelleenkään. Asiat tuntuu olevan mulle vaan tavallista vaikeampia. Se korostui, kun sain lapsen. En aio hankkia enempää.

Katkaisin välit itse ja olen siihen päätökseen tyytyväinen. Sama irtiotto minun oli tehtävä muunkin menneisyyden suhteen, en ole käynyt kotikaupungissakaan vuosiin. En halua ajatella niitä muistoja ja aikoja.

Minulla on lapsia ja hyvä ja mielenkiintoinen duuni jossa saan toteuttaa itseäni ja jota pidän jopa elämäntyönäni. Olen pärjännyt ihan hyvin, ehkä siksi että rankkojen vuosien jälkeen on ollut helppo selvitä melkein mistä pikkuongelmasta tahansa. Mutta joo. Minulla on ollut pitkä matka tulla tähän. Paljon pidempi kuin kivuttomalla taustalla.

Itsellänikin ollut todella pajon vastoinkäymisiä elämässä itsestä riippumatta, mutta niiden myötä olen mielestäni oppinut mikä elämässä on tärkeintä ja voin jakaa sen sinun ja kaikkien muidenkin tätä lukevien kanssa eli:

Elämässä on todellakin tärkeintä RAKKAUS! Usko ja toivo tulevat sitä ennen ja ilman niitä ei tule rakkautta, joka on aitoa.

onnellinen? En usko. Parisuhteet on olleet mulle aina todella vaikeita ehkä sen takia, että itsetunto ja varmuus nujerrettiin niin totaalisesti sekä kotona että koulussa. En oikein ole koskaan uskonut et joku voisi rakastaa mua tällaisena.