Onko täällä aikuisia, joilla on aikuisiällä diagnosoitu adhd

:/

Vajaa vuosi sitten, hänellä silloin ikää 37v. Prosessi alkoi kolme vuotta aiemmin, itse on tutkinut ja pohtinut asiaa ja hakeutui sitten ensiksi työterveyteen ihan normi lääkärin vastaanotolle, josta sai sitten lähetteen psykologille/psykiatrille (en nyt muista kumpiko oli). Työterveys maksoi kolme käynti psykologin juttusilla ja kaikki siitä eteenpäin on ollut omakustanteista. Vissiin noin kuuden-seitsemän käynnin jälkeen sai ADHD-diagnoosin ja Concerta-reseptin. Sen jälkeen on ollut kontrollikäyntejä lääkityksen tarkistuksen merkeissä ja muutenkin juttelutuokioita. Niin ja ensimmäinen psykologi antoi muuten diagnoosin lukihäiriöstä, joka oli kova isku. Se latisti ADHD-asian eteenpäinviemisen viikoiksi. Mies kävi myös paikallisessa vertaistukiryhmässä, josta sai tietoa alueen pätevistä lääkäreistä ja vastaavista kokemuksista aikuisten ADHD-diagnosoinnissa. Hän lähti sitten vielä hakemaan toista mielipidettä asiaan perehtyneeltä lääkäriltä ja sai siis diagnoosin. Prosessi oli kaikinpuolin pitkä ja henkisesti raskas. Mutta käynnit vertaistukiryhmässä olivat tärkeitä.

Että koko prosessi lähti liikkeelle, kun esikoisemme "diagnosoitiin" eskarissa erityislastentarhanopettajan toimesta. Hänellä ilmeni silloin haasteita mm. oman toiminnan ohjauksessa, keskittymiskyvyssä, pitkäjänteisyydessä ja oman vuoron odottamisessa. Sekä tytär että isä ovat ADHDn sitä haaveilevampaa ja omiin ajatuksiinsa uppoutuvaa mallia. Tyttärellä ei edelleenkään ole lääkitystä, eikä hän itse tiedä olevansa ADHD. Lääkitykselle ei ole ollut tarvetta, hän menestyy koulussa erinomaisesti, ehkä juuri siksi että jaksaa istua paikallaan ja kuunnella.