Lue keskustelun säännöt.
Miksi vaivaannun kaksin olemisesta uusien kavereiden kanssa?
31.05.2012 |
Koen olevani melko sosiaalinen ja olenkin usein uudessa porukassa se joka aloittaa jutustelun ja keksii keskusteltavaa. Myös tuttavuuksien syventyessä juttu lentää helposti kunhan paikalla on enemmän kuin yksi ihminen lisäkseni. Kahdestaan olo vaivaannuttaa minut, vaikkei sitä varmasti ulospäin näe; höpöttelen ihan normaalisti enkä käperry kuoreeni, mutta sisäisesti on epämukava olo.
Esimerkiksi tällä viikolla suht uusi tuttavuus kysyi josko hän voisi tulla kahvittelemaan luokseni; keksin vaikka mitä verukkeita ja lykkäsin ensi viikkoon :/ nuoruudesta omistan silti monia ystäviä joiden kanssa olen mielellään ja ilman stressiä kahdestaan, mutta miksi sama on yhtäkkiä niin vaikea nyt? Muilla samaa?
Kommentit (2)
Olen seurassa puhelias ja uusiin ihmisiin tutustuminen on helppoa. Esiintyminen vaikka sadalle ei ole ongelma ja harrastan small talkia vaikka tuntemattomien kanssa.
Kahdenkeskiset tilanteet ovat minusta vaikeimpia, on karua todeta, että vain mieheni kanssa olen täysin luonteva kahden kesken. Tämä kai selittääkin sen, miksi minulla on vain kavereita, ei ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvauksesi oli kuin juuri omasta suustani. En tiedä mistä se johtuu mutta ei ole mukavaa enkä tiedä onko sitä mahdollista saada pois =/ Mulla se johtuu siitä että tulee jotenkin paine että vastuu toisen ihmisen viihdyttämisestä on just mulla ja oon liian kriittinen sit sen suhteen onko toisella mukavaa vai ei ja hiljaisuudet ahdistaa kun tuntuu että pitäisi koko ajan puhua jotain. Enkä sit nauto olostani =/