Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen 46, enkä ole ollut kuin kerran vakavassa suhteessa

Vierailija
02.05.2012 |

Mikäköhän mua vaivaa?



Mulla on valehtelematta 50 eksää, suurin osa toki riehakkailta nuoruusvuosilta, mutta minä vaan en rakastu vaikka olisi mikä.



Olen ollut kaksi kertaa elämässäni rakastunut. Muut ovat olleet ajan vietettä.



Nyt olen ollut ensin 10 vuotta lasten kanssa ja sitten vuoden ihan kivan miehen kanssa, ihan kivassa etäsuhteessa, mutta sekin meni karille. En vain rakastunut, vaikka yritin.



Voiko muka olla, että niissä sadassa, jonka kanssa on joskus ollut sutinaa, on ollut muka niin kauheita vikoja, että ei ole kelvannut? Vai onko vika minussa? Ja jos on, mikä se vika on?



Yksinäisyys alkaa jo vähän vaivaamaan tässä iässä...

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
02.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varsinkin, jos sulla on tuollainen läjä exiä, eikä mitään tunnesidettä heihin (suhteen aikana)? Voihan sitä kuuta tavoitella taivaalta, mutta kannattaako ihan joka planeettaa koluta.



Realiteetti on se, että tuossa iässä pitää ottaa se vähiten väärä. Oikeat on jo menneet.

Vierailija
2/4 |
02.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

En minä jaksa innostua ja sitten siitä ei tule taaskaan mitään, kun ensimmäisessä kuopassa, mulle on jo ihan sama ja se kuolee hitaasti mutta varmasti siihen...



Olen ollut ihastunut moneen, mutta sitten kuitenkaan en niin ihastunut, että olisin jaksanut sen kauempaa kuin se nyt sitten sattui kestämään...



Hyviä miehiä en taida edes tuntea tai sitten mulla on täysin epärealistiset käsitykset...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
02.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ole teinivuosien jälkeen ikinä "rakastunut", kokenut semmoista tunnekuohua. Enkä sellaista enää odotakaan, mihin sitä tarvisi? Mulle ainakin riittää että viihdytään yhdessä, on seksuaalista puoleensavetävyyttä puolin ja toisin, arki sujuu, kiinnytään toisiimme ja tunnetaan lämpimiä tunteita. Ei siihen mitään valtavia rakastumisia kaivata, hitaasti toiseen kiintyminen riittää.



Eikö sinulle ole ap mahdollista sellainen ajatus että etsisit vaan jonkun riittävän sopivan ja päättäisit alkaa olla hänen kanssa vakavasti, vaikka ei mitään rakastumisia tulekaan?

Vierailija
4/4 |
02.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä nyt sitten sun pitäis tutustua itteesi ja tykätä ittestäs ja vaan hyväksyä se asia, että voit olla sinkku lopun ikääsi. Onko se sitten niin kamala asia?