Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä persoonallisuushäiriö kyseessä? (piiitkä sepustus)
01.05.2012 |
Mieheni siskolla on takuulla joku mielenterveydellinen ongelma, luulisin, että persoonallisuushäiriö. Hänen koko perheensä kärsii naisen touhusta ja tätä on on jo lähes sietämätöntä seurata sivusta. Nainen itse ei tietenkään myönnä, että hänessä on mitään vikaa, kaikissa muissa sen sijaan on vikaa vaikka muille jakaa.. Hoitoon ei halua, koska ei näe mitän ongelmaa olevan.
Eli tässä muutama esimerkki miehen siskon käytöksestä, tehkää diagnoosi.
On hiljainen ja ujokin, vuorempana oli sairaalloisen ujo, seurasi miestään kuin hai laivaa, katseli lattialle, jos joutui jotain jollekin vastaamaan. Ei ikinä aloittanut itse keskustelua, vältteli keskipisteeksi joutumista kuin ruttoa. Vanhemmiten on avautunut hieman, mutta vain ihan lähimmille, sellaisille joiden kanssa on paljon tekemisissä.
Ei vastaa puhelimeen miltei ikinä. Menee parikin tuntia ja saattaa sitten lähettää viestiä, että mitä asiaa oli tms. Välttelee siis puhelimessa puhumista. Aniharvoin olen hänen kanssaan puhelimessa puhunut lyhyesti jostain asiasta.
On hyväntuulinen, mutta mieliala saattaa vaihtua sekunnissa huonoksi aivan mitättömäst syystä, sellaisesta syystä jota kukaan ei edes tiedä. Siitä alkaa sitten yhden tai useamman päivän mykkäkoulu. Siis tätä tapahtuu hänen ja miehensä välillä miltei joka viikko. Ei suostu sanomaan, mikä mättää, mitä mies sanoi tai teki väärin. Koskaan mikään ei ole hänen, siis naisen, vikaa, vika on aina muissa.
Saattaa yhtäkkiä keksiä, ettei voikaan lähteä esim. synttärijuhliin, vaikka asiasta on puhuttu viikko tolkulla, kaikilla on juhlavaatteet päällä ja rouvaa odotetaan eteisessä. Sitten keksii, ettei aiokaan lähteä. Seuraa miehen puolelta rukoilua ja aneulua ym ym. Sitten mies yleensdä lähtee lasten kanssa, rouva jää kotiin. Kun auto on lähtenyt pihasta, tulee rouvalta tulikivenkatkuinen viesti tai puhelu, että jo on törkeää, että lähtivät sitten ilman häntä juhliin. Tätä tapahtuu usein ja ihan kaikissa lähtötilanteissa, siis jos ovat vaikka tulossa meille illalla kylään, asia on sovittu vaikkapa pari paivaa aikaisemmin. Odotellaan täällä perhetta saapuvaksi ja sitten tulee mieheltä viesti, että rouva taas arpoo lähtöhetkellä ja veti herneet nenään, kun muu perhe lähtikin lopulta ilman häntä.
Naisella ei ole yhtään ystävää, eikä mitään omia harrastuksia. Töissä ei käy, pienin lapsi on alle vuoden ikäinen. Miehelläkään ei siis saa ola omia menoja ollenkaan, harrastukset on täytynyt unohtaa ja kun käy 1-2 kertaa vuodessa vanhalla kaveriporukalla vaikka mökillä, rouva vetää aivan tajuttomat raivarit, uhkaa itsemurhalla ja huutaa lasten edessä, että isä lähtee panemaan vieraita naisia ja iskä ei rakasta omaa perhettään, koska haluaa olla mielummin kavereiden kanssa. Ja naista miehen kahdesta naurettavasta vuosittaisesta menosta on sovittu aina viikkoja ellei kuukausia etukäteen. Naiselle kaikki on ok, kunnes koittaase päivä, kun miehen on tarkoitus lähteä kavereiden kanssa. Ja miehen palattua kotiin seuraa jopa kahden viikon mykkäkoulu.
Mies on yrittänyt vaimonsa parhaina hetkinä varovasti puhua asiasta ja on ehdottanut terapiaa, parisuhdeterapiaa, neuvolapsykologille juttelemista ym. Mutta näistä seuraa aina se, että rouva menee totaalisen lukkoon ja loukkaantuu silmittömästi. Vetäytyy kuoreensa ja on asenteella, että koko maailma on häntä vastaan. Kaikissa muissa on vikaa, hän on aivan normaali. Mies on myös toki ymmärrettävästi raivostunutkin välillä ja yrittänyt takoa järkeä vaimonsa päähän kertomalla faktoja siitä, että hän ei jaksa miehenä tällaista elämää, elämää jatkuvassa jännitystilassa, kun ei tiedä koskaan millä tuulella vaimo on sekunnin päästä. Mihinkään sovittuihin menoihin ei voi luottaa, mitään ei voi suunnitella.
Jatkuvasti syyllistää miestään vaikka mistä. Kääntää kaikki omat temppunsa miehen syyksi ja tilanne raukeaa aina vain niin, että mies anelee anteeksi. Jos ei anele, sietämätön tilanne mykkäkouluineen ja ovien paiskomisineen voi hyvinkin jatkua viikkoja. Lopulta mies vain luovuttaa, koska ei jaksa sellaista perhe-elämää.
Olisihan noita juttuja lisääkin, mutta tuossa niitä yleisimopiä. Joku persoonallisuushäiriöhän tuolla naisella on varmasti oltava. Mutta mikä? Ja miten ihmeessä saisimme hänet hoitoon, kun ketään ei hoitoon voi pakottaakaan?
Juu ja nyt ei kenenkään ole tarvis analysoida sitä, että mitäs meni tuollaisen kanssa naimisiin ja perusti perheen. Tilanne on huomattavasti pahentunut siitä, kun olivat nuorempia.
Kiitos jos jaksoitte lukea ja joku keksisi mikä persoonallisuushäiriö tms tuolla mieheni veljen vaimolla voisi olla. En tiedä mitä tiedolla voisi tehdä, mutta saisi nyt jotain perspektiiviä tiulanteeseen ja miten asiassa voisi edetä. Onko muuten kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (32)
persoonallisuushäiriö. Paranoidiset piirteet korostuneet.
t: lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossa mukana paranoidis-tasoista mustasukkaisuutta. Mitä useimmiten ei ole kyse puhtaasti vain yhdestä häiriöstä vaan monen kombinaatiosta. Luulen, että joukossa on myös epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä. Ongelma hoidossa on se, että ne ei edes ICD-10 - luokituksessa ole sairauksia kuten vaikka masennus ja skitsofrenia vaan persoonallisuushäiriöt ovat osa ihmisen omaa persoonaa ja ainoaan lääkehoidosta ei juurikaan ole hyötyä.
miehen siskosta ja sitten miehen veljen vaimosta. Ettet vain itsestäsi?
etteivät lähtisi diagnosoimaan jossakin huuhaa-palstalla ketään edes leikillään jonkun ties kenen ties mistä motiiveista kirjoitetun sepustuksen perusteella. Kaikkea sitä lukeekin. Vai mahtoiko nyt olla kuitenkaan edes oikeita lääkäreitä nuo, vai joitakin peruskoulupohjalta ponnistavia kyökkipsykologeja, omasta mielestään päteviä kuitenkin vaikka minkälaiseksi lääkäriksikin, missä vaan ja kenelle vaan?
miehen siskosta ja sitten miehen veljen vaimosta. Ettet vain itsestäsi?
huolimattomuusvirheisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että nainen saattaa kadota kesken markettireissun kuin tuhka tuuleen. Ei vastaa puhelimeenkaan. Mies etsii naista ympäri Prismaa lasten kanssa ja lopulta vaimo löytyy kotoa naama vitulla mököttämästä. Ja syytä katoamistemppuun ei tietenkään suostu kertomaan, mies vaan teki jotain taas väärin. Siis oikeasti mä en tajua, miten tuo mies on jaksanut katsella tota touhua nämä vuodet..
Ap
Lääkäriinhän tuota ei saa, kun mitään vikaa ei ole. Omasta mielestä joku masennuslääkitys voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No masennuslääkitys on jo, mutta se auttoi vaan siihen masennukseen, jolloin rouva itki ja makasi vain sängyssä. Ilmeisesti oli kyse synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja lääkitys edelleen päällä. Lääkitys ei ole siis vaikuttanut mitenkään tuohon muuhun hulluun toimintaan..
No turha meidän täällä on diagnosoida. Kuulostaa ongelmalliselta, mutta eiköhän diagnoosin tekemiseksi vaadita aika paljon laajempi tarkastelu. Arvailu on siis turhaa.
Itse olen hullu. En viitsi kaunistella. Osa käytökseni vastaa hyvinkin edellä kerrottua, vaikken yhtä äärimmäinen sentään ole. Diagnoosi vaihtuu aina kun lääkäri vaihtuu, joten se siitä.
Lääkkeistä voi olla apua tilapäisesti, mutta kannattaa muistaa, että näiden sielunasperiinien käytön pitkäaikaisista vaikutuksista ei tiedä kukaan. Terapiasta voi olla hyötyä, jos pystyy puhumaan suunsa puhtaaksi siellä terapiassa. Ylipäätään mistään hoidosta ei ole kuin tilapäistä apua, jos potilas ei halua ottaa apua vastaan. Pakkohoitoon noin eväin ei taideta määrätä: eihän nainen aiheuta fyysistä vaaraa itselleen tai muille. Ja kuten sanottu, sekään ei auttaisi kuin ehkä sen aikaa, kuin hoito kestää. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuommoinen käytös ei ole samanlaisen vapaan tahdon asia kuin valinta siitä, ostaako siniseen vai punaiseen kääröön pakatun suklaapatukan. Sivullisten viisaus ja päteminen aiheuttaa lähinnä vastustusta. Mahtaako tuohon paljon muu auttaa kuin veljen jaksamisesta huolehtiminen. Ehkä joskus sen naisen elämässä tulee jokin vastus ja tragedia, joka saa tajuamaan avuntarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mutsi ei oikein kestänyt stressiä. Nyt on eläkkeellä ja ei ole rahahuolia tai lapsia hoidettavana niin käyttäytyy paremmin.
No masennuslääkitys on jo, mutta se auttoi vaan siihen masennukseen, jolloin rouva itki ja makasi vain sängyssä. Ilmeisesti oli kyse synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja lääkitys edelleen päällä. Lääkitys ei ole siis vaikuttanut mitenkään tuohon muuhun hulluun toimintaan..
Sillä naisella on todella huono olla, usko pois. Kaikki viittää sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.
Eli käsi sydämelle nyt. Oletko varma ettei mies ole joskus antanut aihetta mustasukkaisuuteen?
Joka tapauksessa nainen on jostakin traumatisoitunut ja tarvitsisi apua itsetuntonsa kohottamiseksi. Siinä te muut olette avain asemassa, jos haluatte suunnan muutoksen. Teidän tulee hyväksyä se nainen oikkuineen ensin, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jostain syystä nainen ei usko riittävänsä. Hänelle on sattunut joskus jotain mitä ette ehkä tiedä.
Olkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka hän tulisi naama mytyssä vastaan. Miehelleen voit sanoa ettei kannata vilkuilla vaimon nähden muita naisia saatikka kommentoida, jos haluaa että vaimo alkaa parantua. Rakkaus ja rakkaus, se on lopulta ainoa lääke.
Persoonallisuushäiriö ei välttämättä ole kysymyksessä, ainakaan puhtaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraavan kerran kun vaimo menee sinne niin eiköhän täti ota asian esille. Ja toivottavasti jotain alkaa tapahtumaan.
jonkun kyökkipsykologin arvaus. Vaikuttaa (ei kuulosta!) siltä että rouva on kroonisesti masentunut. Liikaa lapsia liian tiiviillä tahdilla ja oma sosiaalinen elämä jäänyt elämättä? Onko uskonnollinen perhe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä naisella on todella huono olla, usko pois. Kaikki viittää sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.
Eli käsi sydämelle nyt. Oletko varma ettei mies ole joskus antanut aihetta mustasukkaisuuteen?
Joka tapauksessa nainen on jostakin traumatisoitunut ja tarvitsisi apua itsetuntonsa kohottamiseksi. Siinä te muut olette avain asemassa, jos haluatte suunnan muutoksen. Teidän tulee hyväksyä se nainen oikkuineen ensin, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jostain syystä nainen ei usko riittävänsä. Hänelle on sattunut joskus jotain mitä ette ehkä tiedä.
Olkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka hän tulisi naama mytyssä vastaan. Miehelleen voit sanoa ettei kannata vilkuilla vaimon nähden muita naisia saatikka kommentoida, jos haluaa että vaimo alkaa parantua. Rakkaus ja rakkaus, se on lopulta ainoa lääke.
Persoonallisuushäiriö ei välttämättä ole kysymyksessä, ainakaan puhtaasti.
kodin seinien sisällä tapahtuu jotain josta kukaan teistä ei tiedä mitään ja naisella on periaatteena olla kertomatta perheensä asioista muille. Meinaa kuitenkin tukehtua epätoivoonsa. Sinä et voi tietää millainen tuo kyseinen mies on kun muita ei ole paikalla kuin heidän oma perheensä. Moni pystyy teeskentelemään aivan eri ihmistä ulkopuolisille.
Naisen diagnosointi tällä palstalla on vähän outo veto.
Oma äitini haki apua vasta eron jo tultua. Nainen on varmaankin vakavasti masentunut ja sairaalloisen mustasukkainen. Tuollainen sairastuttaa koko perheen. Itse koen yhä turhaa syyllisyyttä, turvattomuutta ja riittämättömyyttä koska äitini oli tuollainen. Ja olen hakenut ja saanut apuakin tähän. Miehen pitäisi nyt saada nainen kaiken uhalla puhumaan ulkopuolisille tai miehen on itse haettava apua esim. perheneuvolasta vaikka ilman vaimoaan. Ei sairas mieli tarvitse petollista miestä tuottamaan mustasukkaisuutta ja kontrollinhalua. Tuohon ei enää miehen kotonapysyminen auta. Kohta sekoavat kaikki.
epävakaa persoonallisuushäiriö
tyypit. Lähihoitajia?
Oma äitini on ollut samanlainen mutta isäni (jolla oli säännöllisesti sivusuhteita) haukkui häntä päivittäin kotona. Sai äidin uskomaan että tämä on ruma ja tyhmä, ihminen joka ei kiinnosta ketään ja jonka juttuja ei pysty kuuntelemaan ja äidin kaikki ilmeetkin olivat isän mielestä vääriä ja naurettavia. Saattoi matkia niitä kuin joku kolmevuotias.
Haukkuminen siirtyi myös minuun sitä mukaa kun vanhenin, mutta isä kuoli syöpään juuri ennen 13-vuotissyntymäpäiviäni. En tiedä millainen minusta olisi tullut jos olisin kasvanut aikuiseksi päivittäistä haukkumista kuunnellen. Ehdin jo kuulla että minusta tulee niin ruma ja tyhmä ja vastenmielinen nainen että kukaan mies ei pysty rakastamaan minua.
Isää rakastivat kaikki sukulaiset ja hänellä oli ahkeran ja hauskan miehen maine, hän oli opettajana koulussamme ja omat luokkakaverini pitivät häntä ihan huipputyyppinä. Tuntui että koko pikkukaupunki suri hänen kuolemaansa. Äitiäni kaikki pitivät vähän outona lintuna ja äiti oireili avioliittoaan vetäytymällä kodin seinien sisälle.
epävakaa persoonallisuushäiriö
tyypit. Lähihoitajia? Oma äitini on ollut samanlainen mutta isäni (jolla oli säännöllisesti sivusuhteita) haukkui häntä päivittäin kotona. Sai äidin uskomaan että tämä on ruma ja tyhmä, ihminen joka ei kiinnosta ketään ja jonka juttuja ei pysty kuuntelemaan ja äidin kaikki ilmeetkin olivat isän mielestä vääriä ja naurettavia. Saattoi matkia niitä kuin joku kolmevuotias. Haukkuminen siirtyi myös minuun sitä mukaa kun vanhenin, mutta isä kuoli syöpään juuri ennen 13-vuotissyntymäpäiviäni. En tiedä millainen minusta olisi tullut jos olisin kasvanut aikuiseksi päivittäistä haukkumista kuunnellen. Ehdin jo kuulla että minusta tulee niin ruma ja tyhmä ja vastenmielinen nainen että kukaan mies ei pysty rakastamaan minua. Isää rakastivat kaikki sukulaiset ja hänellä oli ahkeran ja hauskan miehen maine, hän oli opettajana koulussamme ja omat luokkakaverini pitivät häntä ihan huipputyyppinä. Tuntui että koko pikkukaupunki suri hänen kuolemaansa. Äitiäni kaikki pitivät vähän outona lintuna ja äiti oireili avioliittoaan vetäytymällä kodin seinien sisälle.
Juuri tällaista se voi pahimmillaan olla. Pärjäilyjä sulle tosi paljon. Varmasti suret äitisi kohtaloa "outona". Jotenkin niin väärin.
todellakaan ole vaimolla aihetta epäillä miehensä uskollisuutta. Mies on täysin perheelleen omistautunut. Tämä nainen olisi taatusti kailottanut koko maailmalle, jos mies olisi häntä pettänyt. Ja mies on sydänjuuriaan myöten huolissaan ja suruissaan vaimonsa tilanteesta. Haluaisi auttaa, mutta keinoja ei tunnu olevan.
Me läheiset tiedämme, että naisella on taatusti paha olla ja ettei hän ilkeyttään toimi niin kuin toimii. Mies on lukuisat kerrat sanonut vaimolleen, että hän haluaa auttaa tätä, olla tukena, he voivat yhdessä yrittää löytää ratkaisun, jotta vaimollakin olisi hyvä elää ja kokisi elämässä onnea. Mies on vilpittömästi kertonut vaimolleen, että on huolissaan, että rakastaa vaimoaan suunnattomasti ja näkee sen kamalan olon näoiden vaimonsa tempauksien takana. Mies on mitä lempein tyyppi, huolehtii lapsistaan ja koko perheestä viimeisen päälle, on yksi sydämellisimmistä kavereista, joita tunnen. Hän ei ole halunnut luovuttaa näiden vuosien saatossa, vaikka hänen oma jaksamisensa on ollut todella vaakalaudalla. Rakkaus vaimoonsa on se, joka on kuitenkin pitänyt miehen vaimonsa vierellä näinkin pitkään.
Ei ole uskovaisia ollenkaan. Lapsia on kaksi ja ei ole mitenkään putkeen tehty. Nainen oli jo ennen lapsia kuten on nyt, silloin tosin lievemmässä määrin. Sosiaalista elämääkin vaimolla olisi, mutta kun ei lähde minnekään 4 seinän sisältä. Ystäviä hänellä ei ole, kun vuosien saatossa ei ole heitä enää tavannut, on itse halunnut eristäytyä kotiinsa. Mies kyllä katsoisi lapsiaan, kuten myös isovanhemmat. Minäkin olen pyydellyt elokuviin, lenkille, drinkille, shoppailemaan, konsertteihin ym. mutta kun ei lähde niin ei lähde.
Huokaus. Ei nainen varmaan oikeasti itseään vahingoita, mutta on uhkaillut itsemurhalla muutamia kertoja. Esim. jos mies jättää hänet, hän tappaa itsensä. Uhkasi myös tappaa itsensä, jos häntä yritetään saada jonkun psykiatrin juttusille.
Ap
Sillä naisella on todella huono olla, usko pois. Kaikki viittää sairaalloiseen mustasukkaisuuteen.
Eli käsi sydämelle nyt. Oletko varma ettei mies ole joskus antanut aihetta mustasukkaisuuteen?
Joka tapauksessa nainen on jostakin traumatisoitunut ja tarvitsisi apua itsetuntonsa kohottamiseksi. Siinä te muut olette avain asemassa, jos haluatte suunnan muutoksen. Teidän tulee hyväksyä se nainen oikkuineen ensin, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jostain syystä nainen ei usko riittävänsä. Hänelle on sattunut joskus jotain mitä ette ehkä tiedä.
Olkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaikka hän tulisi naama mytyssä vastaan. Miehelleen voit sanoa ettei kannata vilkuilla vaimon nähden muita naisia saatikka kommentoida, jos haluaa että vaimo alkaa parantua. Rakkaus ja rakkaus, se on lopulta ainoa lääke.
Persoonallisuushäiriö ei välttämättä ole kysymyksessä, ainakaan puhtaasti.
kodin seinien sisällä tapahtuu jotain josta kukaan teistä ei tiedä mitään ja naisella on periaatteena olla kertomatta perheensä asioista muille. Meinaa kuitenkin tukehtua epätoivoonsa. Sinä et voi tietää millainen tuo kyseinen mies on kun muita ei ole paikalla kuin heidän oma perheensä. Moni pystyy teeskentelemään aivan eri ihmistä ulkopuolisille.
Naisen diagnosointi tällä palstalla on vähän outo veto.
Varmasti moni pystyykin teeskentelemään hurmaavaa miestä, vaikka ei sellainen kotona olisikaan. Mutta olen ollut monen muunkin kanssa todistamassa näitä rouvan temppuja ja reaktioita täysin mitättömistä tai aivan yllättävistä syistä/sanomisista/kommenteista jne, siksi uskonkin vahvasti että rouvalla on todella joku persoonallisuushäiriö. On myös käyttäytynyt vastaavalla tavalla mm. omien kavereidensa kohdalla ja siitä johtuukin osittain se, että moni kaveri on katkaissut välinsä tähän naiseen totaalisesti. On siis syyllistänyt myös elämässään monia muitakin, kuin vain miestään.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että naisella on vahva sosiaalisten tilanteiden pelko tai paniikkihäiriö.
Mies on ainoa, jonka seurassa nainen tuntee olonsa turvalliseksi ja tämän vuoksi ripustautuu mieheensä liikaa. Sairaalloinen mustasukkaisuus voi myös johtua tästä.
Menojen peruuntuminen varmasti johtuu juuri siitä, että kaikki sosiaaliset tilanteet vievät tältä naiselta valtavasti voimia ja tuntuvat ihan fyysisiltä ponnistuksilta. Varmasti naiselle itselleenkin todella kurjaa. Voi olla, että haluaisi olla erilainen, muttei kertakaikkiaan jaksa.