Lue keskustelun säännöt.
Miten hoidatte parisuhdettanne pikkulapsiaikana?
30.05.2012 |
Meillä ei ole lapsille ketään tuttua hoitajaa (isovanhempia tai sukulaisia), joille voisimme viedä lapset hoitoon, että pääsisimme joskus yhdessä vaikka syömään. Toki sitten, kun lapset ovat isompia, voi ottaa jonkun ulkopuolisen hoitajan (MLL tms.). Miten te muut hoidatte parisuhdettanne, kun lapset ovat pieniä?
Kommentit (12)
Mutta meillä "ongelmana" se, että yksi lapsi on jo teini eikä käy todellakaan aikaisin nukkumaan. Eli vauvan ja pienen kanssa iltaisin jäisikin aikaa, mutta teini valvoo viikonloppuisin ja lomilla aamuyöhön, joten joskus olisi kiva saada olla ihan kahdestaankin :-)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei hoideta mitenkään. Meillä ei kukaan sukulainen auta mitenkään (meillä on lapsilla 4 isovanhempaa joista KUKAAN ei ole tippakaan lapsista kiinnostunut, eikä ole ikinä minuuttiakaan hoitanut). Isovanhempia nähdään kerran kahdessa vuodessa. Muuta sukua ei ole, jokunen kaukainen täti 500km päässä. Ei myöskään sellaisia ystäviä jotka auttaisivat.
Joten sitten sitä parisuhdetta ei hoideta. Meillä on esikoinen 6v ja emme ole olleet missään kaksin esikoisen syntymän jälkeen. Johtuu siitä että aina joku lapsista on ollut vauva, ja vauvaa en jätä vieraalle hoitajalle. Nuorin on meillä 9kk, joten sitten kun nuorin kasvaa niin voin aikanaan jättää MLL tädille.
Mutta näillä mennään, tämä oli tiedossa jo etukäteen (isovanhempien piittaamattomuus ja tunnekylmyys on ollut aina samanlaista ja etukäteen tiedossa) joten sinällään avun puute ei ollut mikään ylläri.
Parisuhde toimii ja pysyy elossa vaikka rankkaa toki on. Meitä auttaa se asia, että itse valitsimme lapsien tekemisen vaikka tiesimme että tukiverkkoa ei ole olemassa. Joten seuraukset kannetaan sitten itse toki myös.
Käymme aina tuulettumassa erillään, yhdessä emme pääse mihinkään (ei edes sisaruksia synnyttämään). Sitten kun nuorin on 4-5v niin voin alkaa käyttämään MLL hoitajia. Meillä siis pikkulapsiaika tarkoittaa sitä, että kymmeneen vuoteen ei ole kertaakaan parisuhdeiltaa tai hotelliyötä.
Te joilla mummot hoitavat, ymmärtäkää oikeasti olla kiitollisia siitä miten etuoikeutettuja te olette.
Itse olen aikanaan ainakin todella erilainen isovanhempi omille (mahdollisille) lapsenlapsilleni!
Mutta meillä "ongelmana" se, että yksi lapsi on jo teini eikä käy todellakaan aikaisin nukkumaan. Eli vauvan ja pienen kanssa iltaisin jäisikin aikaa, mutta teini valvoo viikonloppuisin ja lomilla aamuyöhön, joten joskus olisi kiva saada olla ihan kahdestaankin :-)
ap
Tai teillä oma makkari minne voitte vetäytyä? Ja tehän pääsette ihan mihin vaan jos kerran talossa teini, iltakävelylle esim kun pienet nukkumassa. Tahdon asia tämä on, usko pois.
Mutta viihtyy iltaisin meidän kanssa olkkarissa telkkaria katsomassa eikä oikein voida kieltääkään. Meilläkin on toki makkari, mutta siellä nukkuu myös pienemmät sisarukset, koska emme ole vielä löytäneet isompaa asuntoa. Että ei tässä hirveästi omaa rauhaa ole...
Teini on siis 12-vuotias, esiteini ehkä virallisemmin, enkä oikein häntäkään vielä lastenvahdiksi luottaisi kovin pitkäksi ajaksi.
ap
ihan vaan pitämällä suumme kiinni kaikesta, mitä haluaisi sille toiselle lipsauttaa. Tilanne on sen verran kriittinen, että yritetään olla toisillemme ystävällisiä ja keksiä asioista ne hyvät puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis että sitä tahtoa olla yhdessä on vielä.
Meidät joka päivä vie lähemmäs eroa. Parisuhdetta ei ole ollut enää vuosiin, eikä oikein enää sitä tahtoakaan.
eikö teini sitten vietä aikaa kavereiden kanssa esim. yökyläilemässä?
Me vietetään parisuhdeaikaa juurikin iltaisin kun pienet ovat nukkumassa, mutta isompia lapsia ei ole, joten onnistuu helposti.
Ovatko pienet lapset hoidossa? Voittehan viettää kahdenkesken satunnaisen lomapäivän niin että pienet ovat hoidossa ja isompi koulussa (tosin näin kesäloman kynnyksellä huonompi vinkki..).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos molemmat ymmärtää, että tää on vain vaihe joka lapsiperheessä on kestettävä ja joskus se siitä helpottaa. Nauttikaa toistenne seurasta perheenä, pelailemalla ja puuhailemalla yhdessä jne. Siinä pitää sitten vaan molempien ymmärtää mikä on perheen parhaaksi.
Ja kyllä sen 12v voi jätttää "iltakävelyn" ajaksi nukkuvia sisaruksia vahtimaan. Ajatte vaikka auton johonkin pusikkoon ja siellä "hoidatte sitä parisuhdetta", jos ei esim autotallia ole käytettävissä.
Eikö se 12v käy ikinä kavereilla yökylässä? Hankkikaa sille harrastus, jossa on vkl-reissuja?
Eikö parisuhteen hoitoa ole sekin, että vietetään yhdessä aikaa, laitetaan hyvää ruokaa, saunotaan, grillataan, urheillaan, ulkoillaan... Tätä kaikkea voi tehdä myös lasten läsnäollessa.
Minusta parisuhteen hoitoa on myös se, että ylipäänsä keskustellaan kaikesta (mitä tapahtuu maailmalla, mitä minulle/sinulle kuuluu, miten töissä menee), on yhteisiä haaveita, suunnitellaan tulevaisuutta, mietitään yhdessä mitä tehtäisiin lomalla, kaadetaanko kesämökin pihasta se koivu, tehdäänkö syyslomalla joku ulkomaanreissu jne.
Eli jutellaan ja huomioidaan toista ja tehdään asioita yhdessä.
Harvassa lapsiperheessä varmaankaan on täysin kahdenkeskistä aikaa joka viikkoa, jos yötä ei lasketa, jolloin lapset nukkuu.
Toki joskus on kiva mennä kahdestaan hotelliin yöksi tai tehdä joku pikku reissu, mutta ei parisuhteen hoito voi perustua vain näihin reissuihin. Ainakin meillä tällaiseen on mahdollisuus max kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoittanutkaan, että kahdenkeskistä aikaa olisi usein, mutta että edes kerran tai pari vuodessa pääsisi hetkeksi johonkin vaikka syömään kahdestaan. Paljon teemmekin kaikkea kivaa yhdessä lasten kanssa ja juttelemme kuulumisista. Teinimme ei ole koskaan ollut missään yökylässä eikä meilläkään ole ketään hänen kavereitaan ollut yötä. Täälläpäin ei taida olla tapana...
Kiitos kuitenkin vinkeistä! Mukava kuulla, miten muut toimivat.
Me tehtiin hiljattain niin, että otettiin arkena vapaapäivä ja koululaiset oli koulussa ja me mentiin kahdestaan hyvään ravintolaan lounaalle.
Mtien iso se teidän teini on? Voisiko hän muutaman tunnin hoitaa pikkusisarustaan?
vaan tahtoa. Lapsille järkevä rytmi niin että aina iltaisin jää aikaa parisuhteelle ennenkuin on pakko kaatua väsyneenä sänkyyn. Huumori on tärkeä, nyt vituttaa mutta voidaan nauraa asialle ja ajatella että kyllä meidänkin aika tulee joskus. Tottakai joskus on hyvä päästä kotiympyröistä vaikka leffaan mutta ei niitä tarvita usein jos perusjutut kotona on kunnossa ja läheisyyttä on arjessakin eikä vaan "sitku". Näin on menty neljän lapsen pikkulapsiajat ja nyt nuorinkin on jo neljä ja parisuhdeaikaa on ihan niin paljon kuin halutaan viettää!