Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat lapsissasi ajattelet olevan onnistuneen kasvatuksesi tulosta?
30.04.2012 |
Mistä asioista heissä olet tyytyväinen tai enemmän? Onko ne asiat enemmän sinua ilahduttavia ja palvelevia, vai ajatteletko niillä pärjäävän elämässä? Vai sekä että?
Kommentit (8)
että kasvatuksella on tarkoitus tasata synnynnäisen luonteen särmiä sen verran kuin on tarpeen että sopeutuu ihmisten joukkoon, ja tietysti myös opettaa yhteisiä tapoja. Koen onnistuneeni tässä kahden lapseni kanssa ihan riittävän hyvin noin yleisesti ottaen, vaikkeivat lapset toki mitään täydellisiä ja aina kilttejä olekaan. Mutta osaavat käsitellä omia tunteitaan, hallita ikäkauteen nähden käytöksiään ihan hyvin, noudattavat kapinoimatta peruskäytöstapoja ja yleensä kodin sääntöjäkin.
En osaa oikein erotella noita minua palvelevia ja yleisesti auttavia juttuja. Esim. toki minulle on helpompaa jos elämä lasten kanssa ei ole jatkuvaa tappelua joka pikku asiasta, mutta toisaalta samat asiat jotka auttavat tähän auttavat lapsia myös elämässä yleensä. Tai on minulle kivaa että muut ihailee kun lapset sanoo niin kauniisti kiitos ja ole hyvä, mutta samat taidot auttavat heitä olemaan pidettyjä ja pärjäämään myöhemmin sosiaalisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyky erottaa olennainen epäolennaisesta. Hyvät käytöstavat. Kyky (halutessaan) keskustella englanniksi ulkomaalaisten kanssa ilman suuria haparointeja.
En usko niinkään "minä käsken" -kasvatukseen vaan omaan esimerkkiin. Meillä ei ole koskaan pitänyt urkkia, onko läksyt tehty.
osaa käyttäytyä tilaisuuksissa, joissa ei voi riehua tms. Osaa kyllä kiukutellakin ja olla hankala, mutta tekee sen kotona.
Käytöstavat myös ruokapöydässä.
Tekisi mieli sanoa myös se, ettei nirsoile ruoan suhteen. Tiedän, että tähän vaikuttaa moni asia, eikä se välttämättä ole yksin kasvatuksen tulsota, mutta katsoin taas viikonloppuna tuttavan lasten menoa ja pakko sanoa, että ei voi lapsilta odottaa mitään jos ei vanhemmat vaadi mitään tai puutu mihinkään. Jos lapset saa tulla ja mennä ruokapöydässä ja tehdä mitä lystää ja jättää syömättä ja syödä sitten herkkuja, niin kyllä mä näen vanhemmissa sen ongelman.
Myös kohta 3-vuotias on alkanut näyttää merkkejä samasta. Toki jonkinlainen myötäelämisen kyky voi olla synnynnäistäkin, mutta yleensä kai empariakyvyn kehittymiseen tarvitaan empaattista kasvatusta.
En todellakaan ole täydellinen äiti, mutta tässä asiassa koen onnistuneeni.
He jaksavat odottaa vuoroaan ja osaavat ilmaista oman tahtonsa niin että muut eivät siitä joudu kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova huolehtimaan, mutta on sen verran omaa päätä, pitää siis puolensa omista leluista ja siitä, että kädestä ei oteta.
Minusta on todella ihanaa kun lapsi tulee luokseni ja sanoo, että olen ihana ja halaa. Silloin koen olevani niin onnellinen.
Todella vahva oppimisen tarve. Rakastaa esiintyä, ei siis ujostele sen kummempia, rakastaa laulamista, onneksi. koska olen itsekin kova laulamaan ja me sitten yhdessä pidetää lauluhetkiä.
Veikkaan, että lapsesta tulee sosiaalinen ja helposti tutustuvaa sorttia.
On vaikka mitä, voisin tehdä kirjan, mutta eiköhän nämä näin alkuun kelpaa.
Lapseni on parasta mitä minulla on.
on erittäin kohtelias ja huomaavainen.
Tämä on minun kasvatukseni ansiota. Hän saa joka paikassa krediittiä juuri käytöksestään.
Osaa hän kiroilla ja huutakin minulle, mutta hän ymmärtää olla todella herrasmies työpaikkahaastatteluissa, vierailuilla, tyttöystävän vanhemmille ja kenelle tahansa, kun tilanne sitä vaatii.
Empaattisuus on varmaan myötäsyntyistä - minulta tosin perittyä, mutta se ei ole minun "ansiotani".
Ovat myös ennakkoluulottomia ja kiinnostuneita asioista, osaavat keskustella. Ovat myös siistejä.