Millainen kuvittelet poikani olevan kun kerron hänen diagnoosinsa?

Vapaapäivinä annamme elimistölle lääketaukoa. Mutta voin kertoa sen verran että lääke ei vaikuta muuhunkuin keskittymiskyvyn parantumiseen, eli ei lääke siis muuta persoonallisuutta.



ap

On iloinen ja säteilevä poika oikeanlaisten ihmisten kanssa, mutta esim. päiväkodissa mököttää, haastaa riitaa eikä tahdo osallistua yhteisjuttuihin. Kavereita on saanut kyllä, 2-3 hyvää kaveria omassa ryhmässä ja muidenkin kanssa tulee kivasti toimeen (paitsi pari samanlaista riidanhaastajaa).



Vaikka meillä ei ole vielä lääkitystä, lapsi opettelee lukemaan. On osannut laskea plus ja miinus-laskuja jo jonkin aikaa. Älykäs poika, ehdottomasti.

Jaksaako tähän nyt lähteä mitään veikkailemaan. Kaikki on niin yksilöllisiä ja kompensoivat vaikeuksiaan sitten toisella tavalla.



Esim. meidän pojalla on keskittymishäiriö, ylivilkkauspiirteitä ja kognitiivisten taitojen osalta jäljessä, mutta toisaalta on sitten kaikille hyvä kaveri, todella iloinen (silloin kun ei ole turhautunut) ja hellä.



Kerro sinä meille, miten ihana lapsi on kyseessä äläkä nyt pelkkiä ongelmia listaa.

Ikäkin melkein sama.

Koulu sujuu eli oppimisessa ei ongelmia.

Saattaa jäädä jankkaamaan asioita.

Jonotukset ja oman vuoron odottaminen vaikeita.

Ei tykkää silittelystä vaan kosketulsen pitää olla rajumpaa.

Ruokailut saattavat olla hankalia osin. Maun takia.

Kaverilla tommonen ja se on ihan kauhee. Aina kun nään sen niin kiitän luojaa ettei omat ole semmosia.

Kaveri kyllä säälittää, on jaksamisensa rajoilla.

Ja voin sanoa, että se lapsi on oikeesti kauhee,ei sitä ajoittain oteta edes kouluun vaikka on erityisluokassakin. Tarttis vissiin ihan oman luokan ja yksityisopettajan, kunnon häirikkö.



Toivottavasti omas ei oo samanlainen, ihan itses takia toivon.

ap, ihmiset ovat yksilöitä.



Tunnen läheisesti kaksi aspergermiestä. Kummallakin erittäin pahoja vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.



Toista rakastan valtavasti ja hän minua. Mutta usein olemme olleet eron partaalla, koska mies kokee, että hän ei pysty parisuhteeseen. Minä vakuuttelen, että kyllä pystyy, enkä odota häneltä sellaista, johon en pysty.



Toiseen en koskisi pitkällä tikullakaan, vaikka hän oli minuun eroni jälkeen suunnattoman ihastunut. Tiedän, että hänen vuorovaikutusongelmansa ilmenevät sillä tavoin, että elämästäni tulisi todella hankalaa.



Ensimmäinen mies on elämänkumppanini ja toinen työtoverini ja hyvä ystäväni.

Mutta: käytös: höhläilijä, sählääjä, unohtelija, (jos lääkitys adhd:hen pystyy pysymään paikallaan). Harrastuksena vauhdikkaat lajit (arvataan nyt jäkis), kavereita ihan mukavasti harrastuksen kautta, mutta pari parempaa ystävää. Koulumenestys hyvä.

Kerro sinä meille, miten ihana lapsi on kyseessä äläkä nyt pelkkiä ongelmia listaa.

siksi laitoin tuon kysymyksen, että en oikeastaan tunne diagnoosista poikaani, nuo diagnoosit kuulostavat minulle aivan kamalilta! Paperilla poikani on siis aika sairas, vaikka käytännössä sitä ei ole.

Paras kaveri löytyy, muitakin kavereita jonkin verran. Aivan ihana isoveli, joka hoitaa 2-vuotiasta pikkkusiskoaan kyllästymättä, kärsivällisesti ja omistautuneesti. Lastenvahtina ei kuitenkaan luotettava, koska voi uppoutua yhtäkkiä omiin maailmoihinsa. Hän on kiltti, ja tottelevainen, ainakin niin kauan kuin muistaa totella ;) Mutta yritys ainakin on kova!

SI-häiriö on aistiongelma. Se tuon diagnoosicoctailin kanssa vaikeuttaa koulua, kuitenkin keskiarvon on yli kasin, pärjää (jotenkuten) normaalikoulussa ilman avustajaa. Toki tarvitsisi oman avustajan, muttei ole sitä saanut. Avustajaa tarvitsisi impulsiivisuuden ja ylivilkkauden ja jumiutumisen takia.

Hänellä on myös erityislahjakkuuksia, mutta niitä en kerro, koska ovat niin harvinaisia että olisi niistä tunnistettavissa :)

Pointtini siis oli, että kuulostaako tämä poika noilta diagnooseilta?

ap

Mutta: käytös: höhläilijä, sählääjä, unohtelija, (jos lääkitys adhd:hen pystyy pysymään paikallaan). Harrastuksena vauhdikkaat lajit (arvataan nyt jäkis), kavereita ihan mukavasti harrastuksen kautta, mutta pari parempaa ystävää. Koulumenestys hyvä.

mutta joukkuelajeja vihaa eikä niissä pärjää.

ap

Kerro sinä meille, miten ihana lapsi on kyseessä äläkä nyt pelkkiä ongelmia listaa.

siksi laitoin tuon kysymyksen, että en oikeastaan tunne diagnoosista poikaani, nuo diagnoosit kuulostavat minulle aivan kamalilta! Paperilla poikani on siis aika sairas, vaikka käytännössä sitä ei ole.

Paras kaveri löytyy, muitakin kavereita jonkin verran. Aivan ihana isoveli, joka hoitaa 2-vuotiasta pikkkusiskoaan kyllästymättä, kärsivällisesti ja omistautuneesti. Lastenvahtina ei kuitenkaan luotettava, koska voi uppoutua yhtäkkiä omiin maailmoihinsa. Hän on kiltti, ja tottelevainen, ainakin niin kauan kuin muistaa totella ;) Mutta yritys ainakin on kova!

SI-häiriö on aistiongelma. Se tuon diagnoosicoctailin kanssa vaikeuttaa koulua, kuitenkin keskiarvon on yli kasin, pärjää (jotenkuten) normaalikoulussa ilman avustajaa. Toki tarvitsisi oman avustajan, muttei ole sitä saanut. Avustajaa tarvitsisi impulsiivisuuden ja ylivilkkauden ja jumiutumisen takia.

Hänellä on myös erityislahjakkuuksia, mutta niitä en kerro, koska ovat niin harvinaisia että olisi niistä tunnistettavissa :)

Pointtini siis oli, että kuulostaako tämä poika noilta diagnooseilta?

ap

diagnoosithan ovat jonkinlaisia sopimuksia ja niitä haetaat _ei diagnoosin itsensä vuoksi_ vaan tiettyjen tukien vuoksi.

Sitten nuo diagnoosit "vaikea adhd", jokahan senkin diagnoosin on antanut, toinen ammattilainen olisi voinut antaa ihan eri diagnoosin.

Onhan minunkin pojalla asperger-piirteitä (sanoi lääkäri...minusta taas hänellä on myös ad(h)d -piirteitä(kin), mutta en ajattele pojastani asperger/ad(h)d -poika, vaan ymmärrän tiettyjä piirteitä pojassani neurologiseksi. Eli "diagnoosit" (virallista diagnoosia ei ole eikä katsottu tarpeelliseksi ja jos se joudutaan asettamaan se tehdään terapian takia) auttavat minua ymmärtämään poikaa, mutta ei määritä häntä yhtään.