Lue keskustelun säännöt.
pakko avautua mun miehen lapsenhoidosta..grrr
08.05.2012 |
Mies piti tänään vapaapäivän, jotta saisi olla lapsen kanssa ja samalla hoiteli juoksevia asioita aamupäivän, jolloin minä olin lapsen kanssa. Mies
tuli kotiin juuri kun olin laittanut lapsen (1½v) päiväunille (noin klo 12).
Lähdin itse asioille ja tulin kotiin noin 17.30, jolloin mies oli juuri antamassa lapselle välipalaa. Olivat sitä ennen kuulemma leikkineet sisällä päiväunien (4,5h) jälkeen. Heti kun tulin kotiin, piti miehen päästä tietokoneelle, ei kuulemma voi yhtään odottaa. Ei puhettakaan, että olisivat menneet päikkäreiden jälkeen ulos tai ruoka olisi valmistumassa (yleensä syödään noin klo 18).
Jotenkin tuli vain totaalinen ärsytys. Nyt lapsi on kiukkuinen, koska ei ole päässyt ulos, eikä saanut ruokaa. Lisäksi illalla on varmaan hankala saada lasta nukkumaan, kun on jo koko päivän nukkunut. Lisäksi mies oli vain tunnin lapsen kanssa, kun jo tuli tietokonetta ikävä.. ja olisi kuulemma voinut lähteä ulos (noin 18.30), jos olisin pukenut lapsen valmiiksi, mutta koska vain valitin, joten se siitä. Olen kuulemma ihmeellinen nipottaja ja liian tarkka aikatauluista.
tulin tänne nyt vähän rauhoittumaan ja mielenkiinnolla odotan, että mihin aikaan mies lopulta tarjoaa iltaruokaa lapselle tai yrittää saada häntä nukkumaan.
Kommentit (3)
Muutaman ystävän perheistä joissa äiti ajattelee että vain hänen tapansa toimia on oikein. Voin luvata että hankalaa tulee jatkossa jos lapsi menee sekaisin vähäisestäkin rutiinimuutoksesta.
Nyt sitten istut tietokoneella valittamassa siitä että mies käyttää liikaa tietokonetta.
Itsekin kun olin kotiäitinä, huomasin, että aika pian muodostuu sellainen oman elämän keskeinen ajattelu eikä toisen elämää omissa pienissä ympyröissään osannut enää ottaa huomioon. Tällöin myös vastaavanlainen nipoottaminen mitättömistä asioista rupesi olemaan minullakin tapana.
Itsellä helpotti kun rupesin tekemään töitä silloin tällöin kun mieheni pystyi olemaan lapsen kanssa. Maailma avartui ja he saivat keskenään luoda omat tapansa toimia ja olla ilman jatkuvaa valvovaa silmää.
Ei tuo vanhemmuus varsinkaan noin pienen lapsen kanssa mitään rakettitiedettä ole, mieskin kyllä osaa!
juuri näin minäkin ajattelin.. Nyt opiskelen ja samalla hoidan lasta kotona. Mies pitää etä- ja vapaapäiviä ja työskentelee lauantaisin, näin sen piti onnistua. Nyt kuitenkin kun tulin koulusta opiskelemaan kotiin, piti minun olla heti lapsen kanssa, kun miehellä oli tärkeä juttu (pörssi menee kiinni 18.20).
Mies oli siis saanut jo olla 4,5h koneella tai mitä tekeekin, kun lapsi nukkui. Silti tunnin lapsen kanssa olemisen jälkeen on taas "pakko päästä, kun on kriittiset hetket", vaikka minulla on tenttejä tulossa, tehtäviä tehtävänä jne.. Lapsi ei ole päässyt ulos, on nukkunut koko päivän, ruuasta ei tietoakaan.. silti minä olen tässä nyt se nipottaja. On aivan mahdotonta opiskella, kun lapsi huutaa oven takana, koska kukaan ei ole hänen kanssan. Mies ei ole tänään töissä, vaan vapaapäivänä ja silti ei vaan pysty näköjään olemaan lapsen kanssa ja yhdistämään sitä, että jos lapsi on tottunut syömään noin kuudelta, niin kyllä tähän aikaan on jo huutava nälkä.
Samoin ulkoilu on tosi hyväksi lapselle, tänään on vielä ollut ihana ilma ja lapsi on ollut vain sisällä, koska mies ei tajua mennä ulos (tai viitsi pukea lasta). Joskus tämä vain pännii. Kuten silloin kun itsellä on paljon tekemistä ja toisella ei, mutta silti lapsenhoito jää minulle.
Minun pitäisi varmaan luottaa mieheen ja lopettaa "mitättömistä asiosta nipottaminen". Mutta samalla tuntuu että lapsi jää heitteille. Mies ei puhu lapselle mitään, ainoastaan komentaa kun lapsi tekee tuhmuuksia saadakseen huomiota. Lisäksi on nälkäinen, koska ruoka-aika meni jo.
kai minun pitää nyt vaan olla puuttumatta tilanteeseen ja antaa miehen hoitaa asia, mutta on se vaikeaa! lisäksi, enhän tässä mölyssä mitään pysty tekemäänkään. ärsyttää.. taitaa olla parasta jättää iltapuuhatkin miehelle, niin voi löytyä ymmärrystä siihen, että miksi päiväunia voi jo vähän rajoittaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oletat hänen tekevän ruuan ja tarjoilevan sen lapselle? Oletteko sopineet, mitä tuo "lapsen kanssa oleminen" käytännössä tarkoittaa? Jos ette, teillä on todennäköisesti asiasta ihan erilaiset näkemykset, eikä mies tiedä, mitä häneltä odotat jos et kerro.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kovin vähän vietti lapsen kanssa aikaa, jos sitä varten nimenomaan oli vapaalla tänään. Mutta jatkossa kannattanee kuitenkin puhua siitä, mitkä odotukset teillä on toistenne tavasta toimia ja olla. Ja kannattaa myös hyväksyä se toisen tapa toimia ja hoitaa lasta.
Muutaman ystävän perheistä joissa äiti ajattelee että vain hänen tapansa toimia on oikein. Voin luvata että hankalaa tulee jatkossa jos lapsi menee sekaisin vähäisestäkin rutiinimuutoksesta.
Nyt sitten istut tietokoneella valittamassa siitä että mies käyttää liikaa tietokonetta.
Itsekin kun olin kotiäitinä, huomasin, että aika pian muodostuu sellainen oman elämän keskeinen ajattelu eikä toisen elämää omissa pienissä ympyröissään osannut enää ottaa huomioon. Tällöin myös vastaavanlainen nipoottaminen mitättömistä asioista rupesi olemaan minullakin tapana.
Itsellä helpotti kun rupesin tekemään töitä silloin tällöin kun mieheni pystyi olemaan lapsen kanssa. Maailma avartui ja he saivat keskenään luoda omat tapansa toimia ja olla ilman jatkuvaa valvovaa silmää.
Ei tuo vanhemmuus varsinkaan noin pienen lapsen kanssa mitään rakettitiedettä ole, mieskin kyllä osaa!