Apua, onko minulle kehittymässä tai tullut jo joku mielenterveyssairaus?!

Mun henkinen puoli järkkyi vajaa vuosi sitten. Puoliso muuttui aivan "sekopäiseksi" hyvin lyhyessä ajassa ja jouduin muuttamaan eri osoitteeseen. Luottamus meni täysin niin mieheen kuin hänen sukulaisiinsa. Olemme käyneet parisuhdeterp. säännöllisesti. Jotain apua olemme sieltä saaneet mutta kun luin tuota yhtä ketjua niin kauhuissani tajusin että mullahan on aika kummallisia ajatuksia nykyään päässäni...



Tässä muutama asia jotka tulevat mieleeni. Kun lapset ovat mieheni luona, välillä pelkään että heille voisi tapahtua jotain pahaa. Mies voisi tehdä lapsille jotain? Sama juttu jos lapset ovat miehen vanhempien luona hoidossa. Pelkään että lasten pappa voisi käyttää hyväkseen pienempää lastani. Ihan pimeä ajatus, tiedän. Tämä pelko ei kyllä ole mikään uusi juttu. Jostain syystä en ole koskaan luottanut oikein tähän mieheen, johtuisiko sitten hänen käytöksestään, tiedä sitten. Nukkuu aina samassa sängyssä lapsen kanssa, käy pesulla lapsen kanssa, antaa paljon rahaa kun lapsele tulee ikää enemmän, pienemmälle ostelee ties mitä, on jotenkin tosi kiinni lapsessa, kutittelee, hieroo lapsen selkää, jalkoja kun olemme siellä, lapset pitävät tästä papasta mutta toisaalta eivät ja se tuntuu kummalliselta. Mutta joo se on vain joku mun tunne mikä joskus ja etenkin nyt eron aikana on nostanut päätänsä oikein kunnolla.... Hullu olen. Miehestäni sen verran että olen vähän kahden vaiheilla että voisiko tehdä mitään pahaa lapsillemme. Johtuu ihan siitä että kun käyttäytyi niin kummallisesti vuosi sitten niin pelkään että olisiko jotain ns. vakavampaa taustalla josta en tiedä mitään. Muihin ihmisiin, omiin läheisiini luotan enkä ajattele heistä mitään tämmöisiä.



Sitten täällä minun kodissani. Olen aina ollut sellainen että tarkastelen ennen ulos menemistä taikka ennen nukkumaan menoa hellat, ovet yms. Nyt vain se on lisääntynyt selvästi. Saatan käydä katsomassa joskus esim. hellan kolmekin kertaa ennen kuin "uskallan" poistua asunnosta taikka mennä nukkumaan... Pelkään että jotain pahaa sattuisi minulle ja lapsille, siis tulipalo... taikka että joku varas tulisi ovesta sisälle. Ovi on siis tarkastettava kerran taikka kaksi että on varmasti lukossa. Kun olen nämä pakolliset tarkastukset tehnyt niin olen ihan levollinen eikä ne jää sen enempää pyörimään mieleeni. Sellainen vielä tuli mieleeni että näen paljon painajaisia, joissa minua satutetaan, mies taikka hänen isänsä tekee minulle jotain taikka sitten lapseni viedään minulta pois. Olen kyllä ollut hyvin stressaantunut viimeiset kuukaudet toimeentulosta yms.



Onko syytä huolestua? Voiko olla niin että viime vuotiset ikävät kokemukset horjuttivat mieltäni niin pahoin että siksi olen alkanut toimimaan näin? Voiko tästä seurata jotain muutakin vielä? Missä menee rajaa normaaleilla ajatuksilla, epäilyksillä ja tarkastamisilla? Kiitos asiallisista vastauksista!!!