Pelkään että mieheni pettää minua...ahdistaa ja kurkkua puristaa :(

..ymmärrän sinua. Vaikea tilanne. Jos on kerran pettänyt niin ei MIKÄÄN takaa etteikö pettäisi jsokus uudestaan.



Sinun on itse tehtävä päätös, että ainakin käytännössä annat asian olla ja pyrit luottamaan KUNNES on syytä epäillä muuta. Muuten todennäköisesti mustasukkaisuudella ja vahtaamisella ja turhilla itkuilla ajatkin miehen toiseen syliin. Itse et voi tehdä muuta kuin olla niin hyvä, ettei mies tahdokaan muita. Tai erota.

kuulostaa, sillä erotuksella että meillä ei ole edes ollut toistemme pettämistä, vaan suhteemme alkoi pettämisestä, joka on ruokkinut sitä mustasukkaisuutta. Mitään aihetta mies ei ole mustasukkaisuuteen antanut, mutta niin se vaan riivasi ihan samalla tavalla kuin sinulle.



Oikeestaan aika on helpottanut sitä, että nyt kun ollaan yhdessä oltu 5 vuotta niin enää se ei juurikaan pyöri mielessä.



Toisekseen minua on helpottanut sen miettiminen perinpohjaisesti, että mitä sitten tapahtuisi jos mies vaikka pettäisikin. Olen oikeastaan tullut siihen tulokseen, että vaikka se olisi ihan hirveä paikka niin ei se välttämättä meidän suhdetta kaataisi. Jos olisi kyse jostain yhden illan seksistä. Seksiähän se oikeastaan vain on. Noh, tää voi kuulostaa sinusta nyt oudolta, mutta ainakin minua tämäkin ajatus on hieman minun mustasukkaisuuttani helpottanut.

Voisitteko harkita pariterapiaan menoa? Tai jos mies ei suostu, voisitko mennä yksin terapiaan setvimään ajatuksiasi?

Voin sanoa että tiedän aika tarkkaan mitä tarkoitat. Se on hirvittävää! Olen kokenut samoja tunteita, vaikka mies ei minua pettänyt, mutta pelkäsin sitä ennen kuin hullu ja osaksi siksi, koksa oli aina naurettavassa humalassa, jutteli milloin kenenkin kanssa jne. Tuntui, että olin mustasukkainen KAIKESTA. Oli se tekstari, oli se tv, mikä tahansa. Mä jotenkin "kadotin" hänen luottamuksen niillä känniäälöilyillä ja sitten kai mä pelkäsin jotenkin menettäväni hänet ja suojelin jo tavallaan etukäteen itseäni. Se oli raskasta aikaa. Niinä hetkinä kun "hulluus" ei vaivannut, kaikki oli taas super ihanaa ja meillä oli hauskaa. Nyt yhdessä kohta 7v ja 2 lasta. Alkoi helpottamaan tosi paljon oikeastaan aika pian esikoisen syntymän jälkeen. En tiedä miksi. Mua ehkä lapsi kasvatti ja meistä kasvoi perhe. Se vaan jotenkin meni niin. Sitten ollaan puolin ja toisin sovittu pelisäännöt. Nykyisin jos mies käy illanvietoissa niin osaa jo käyttäytyäkkin ja ei juo itseään ääliöksi ;) Mä vaan ajattelin jos omalla idioottimaisuudella kaiken menetän niin en anna ikinä itselle anteeksi ja mitä lapselle sillä opetan? Lisäksi rakastan miestäni niin paljon ja käyttäytyy minua ja lasta kohtaan ihanaksi, miksi menettäisin sen kaiken? Miehesi kuulostaa kuitenkin siltä, että haluaa olla juuri teidän kanssa. Ja menetät pian vauva-ajan jos olet jatkuvasti pahassa olossa..

..ymmärrän sinua. Vaikea tilanne. Jos on kerran pettänyt niin ei MIKÄÄN takaa etteikö pettäisi jsokus uudestaan.

Vaikka kuinka luottaisi toiseen, niin aina on mahdollista että elämä jossain vaiheessa vie ja ihminen hairahtuu. Joko puoliso tai sinä itse. Koeta elää tässä hetkessä.

Vaikka mies on pettänyt sinua, sulla ei ole mitään oikeutta vaatia nähdä hänen viestejään tai lokitietojaan. Toi on ihan sairasta.



Kun kerran päätit antaa anteeksi, antaisit sit kans ja tekisit töitä itsesi kanssa. Kestä mustasukkaisuutesi ja ajatuksesi äläkä kaada niitä miehesi niskaan.

Vaikka mies on pettänyt sinua, sulla ei ole mitään oikeutta vaatia nähdä hänen viestejään tai lokitietojaan. Toi on ihan sairasta.

Kun kerran päätit antaa anteeksi, antaisit sit kans ja tekisit töitä itsesi kanssa. Kestä mustasukkaisuutesi ja ajatuksesi äläkä kaada niitä miehesi niskaan.

joskus täytyy päästää irti ja keksiä itselle mielekästä tekemistä ja alkaa ajatella että jokainen tekee lopulta omat valintansa, väkisin ei voi ketään pitää, jos toinen on mennäkseen se menee. Eikä elämä siihen lopu - paitsi jos koko ajan vaan pelkää ja kyttää niin ei se ole omalla kohdalla koskaan alkanutkaan...