Käyttäydyn aina jotenkin oudosti/sopimattomasti. Mistä johtuu? Muita?

...olla Asperger-tyyppisiä piirteitä? Eli toimit hieman eri "logiikalla" kuin suurin osa ihmisistä. Exälläni oli selvästi As-piirteitä ja minulla tuli kuvauksestasi hänet mieleen.



Googlaa Aspergerin syndrooma tai Aspergerin oireyhtymä, niin saat lisätietoa. Tuo Aspergerin syndrooma ei sinänsä ole mikään on/off-diagnoosi, vaan ihmisellä voi myös olla tiettyjä piirteitä, vaikkei välttämättä kaikkia. Tavallaan "normaalin" ja As-diagnoosin saaneen välinen raja on veteen piirretty viiva.

jokai ikiseen ongelmaan tarjotaan aina jotain diagnoosia????????????? Eikö ihminen saa enää olla erilainen ilman että on joku diagnoosi?

Tässä toimittaille vinkkiä uudeksi jutun aiheeksi muuten. Miksi nykyään erilaisuuteen tarvitaan diagnoosi? Millainen on sitten normaali ihminen?

t. ei ap

pahiten mokaan aina hakiessani lapsia hoidosta, suustani pääse aivan outoja juttuja.



En oikein pärjään puolituttujen kanssa. Sukulaiset, työkaverit ja ventovieraat ovat ok. En tiedä miksi.

virallinen tilaisuus, niin pidät suusi kiinni muuten, kuin puhuessasi esim. kokouksessa käsiteltävästä aiheesta ja bileissä lopetat sen kättelemisen.



Mikä siinä nyt on niin vaikeaa, jos kerran tiedostat ongelmasi noinkin hyvin? Mulla on AS-tuttu(ja) ja eräskin on niin mahdoton, että puhuu yhdestä ja samasta aiheesta vaikka vuorokauden putkeen - mutta ei todellakaan tajua itse, että siinä nyt olis mitään kummallista...eli sulla on vielä ihan hyvin asiat, kun sentään tajuat, että sun käytös ei ole "normaalia".



Ehkä olet vaan epävarma? Ala harrastamaan joogaa tms jotain sellasta, missä joutuu kovasti keskittymään. Kun saat mieltäsi hallintaan ja kroppasi timmiksi, niin huomaat, ettei sua jännitä enää niin paljoa.



J( os asut HKI, niin mulla olis sulle yks hyvä vinkki, minne voisit mennä...? )

virallinen tilaisuus, niin pidät suusi kiinni muuten, kuin puhuessasi esim. kokouksessa käsiteltävästä aiheesta ja bileissä lopetat sen kättelemisen.



Mikä siinä nyt on niin vaikeaa, jos kerran tiedostat ongelmasi noinkin hyvin? Mulla on AS-tuttu(ja) ja eräskin on niin mahdoton, että puhuu yhdestä ja samasta aiheesta vaikka vuorokauden putkeen - mutta ei todellakaan tajua itse, että siinä nyt olis mitään kummallista...eli sulla on vielä ihan hyvin asiat, kun sentään tajuat, että sun käytös ei ole "normaalia".



Ehkä olet vaan epävarma? Ala harrastamaan joogaa tms jotain sellasta, missä joutuu kovasti keskittymään. Kun saat mieltäsi hallintaan ja kroppasi timmiksi, niin huomaat, ettei sua jännitä enää niin paljoa.



J( os asut HKI, niin mulla olis sulle yks hyvä vinkki, minne voisit mennä...? )

miksi ei saisi käyttäytyä oudosti? Jos ei nyt tökerö ole, niin "outo" käytöshän on vain persoonallista. Sillä sinä jäät mieliin, etkä jää seinätapetiksi.



Minua ärsyttää se, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Niin kauan kun et pärski muiden ihmisten naamoihin tai syö suu auki tai kaiva julkisesti takapuoltasi, niin ihan sama, mitä teet. Relaa, ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet!

Mutta millainen malli sinulla on omasta kodistasi ja omilta vanhemmiltasi? Kuulostaa, että et ole saanut lapsuudesta luontevaa mallia toimia erilaisissa tilanteissa tai olet saanut malleja, mutta "sosiaalinen statuksesi" tai nykyinen elämäsi muuten eroaa lapsuutesi tilanteesta ja todellisuudessa et automaattisesti osaa toimia "oikein". Sinun siis pitää ajatella miten toimisit ja harjoitella sitä. Voit oppia sen kyllä. Voisiko tässä näkökulmassa olla yhtään mitään perää?

aikuisella on enemmän ja monimutkaisempia rooleja kuin lapsella.



Itse ratkaisen ongelmalliselta tuntuvat tilanteet näyttämällä kiinnostuneelta ja puhumalla mahd vähän.

Voisi olla tosiaan helpotus löytää nimi vaikeuksilleen.



Tutki googlesta.



tsemppiä!! varmasti hankala asia sinulle tuo kokemasi juttu

virallinen tilaisuus, niin pidät suusi kiinni muuten, kuin puhuessasi esim. kokouksessa käsiteltävästä aiheesta ja bileissä lopetat sen kättelemisen.

Mikä siinä nyt on niin vaikeaa, jos kerran tiedostat ongelmasi noinkin hyvin?

Mikä siinäkin nyt on niin vaikeaa? Ja edellä joku ihmetteli, mihin tarvitaan diagnooseja. No ihan vaikka siihen, että ihminen osaa olla syyllistämättä itseään kun ei kovasta yrittämisestä huolimatta osaa käyttäytyä tai ryhdistäytyä (tai mistä nyt on kenelläkin kyse). Diagnosoidut sairaudet ja poikkeamat nyt vain ovat sellaisia, että niihin ei ole kovin helppoa ihan vain omin voimin vaikuttaa.

Itselläni on Asperger, ja koko elämäni olen aktiivisesti opetellut oikeanlaista, "normaalia" käytöstä. Ja koskaan en tule täysin luontevaksi oppimaan. Kun niitä arkipäiväisiä tilanteita on lukemattomia erilaisia, ja jokaisessa miljoonia eri asioita, jotka pitäisi muistaa ja tajuta, jos eivät tule luonnostaan. On oikeasti todella vaikeaa ensin opetella ymmärtämään, mikä omassa käytöksessä on outoa, ja sen jälkeen opetella korvaamaan sitä pala palalta normaalimmalla käytöksellä. Sitä tuskin kukaan terve voi täydellisesti ymmärtää. Vertaisin asiaa vaikkapa kielitaidottomana vieraassa maassa asumiseen, jonka vaikeutta on myös vaikea täysin ymmärtää, jos on itse asunut koko elämänsä syntymäpaikkakunnallaan eikä ole koskaan opiskellut mitään vieraita kieliä (no näitä ihmisiä ei varmaan oikeasti kovin paljon enää ole).

Ap, asperger tuli minullekin mieleen kuvauksestasi. Lohdutukseksi voin kertoa, että on siitä joskus hyötyäkin, jos kohta haittaakin. Esim. itseeni ei ole koskaan koulu- tai työpaikkakiusaamiset purreet, koska en vain tajua ajatella kiusaamista omalta kannaltani ikäväksi. Kun en vähääkään kiusaannu siitä, kiusaajat kyllästyvät ja vaihtavat kohdetta. ;)

Ja mua sitten ottaa päähän, että jokaikiseen ongelmaan tarjotaan aina jotain diagnoosia????????????? Eikö ihminen saa enää olla erilainen ilman että on joku diagnoosi?

Tässä toimittaille vinkkiä uudeksi jutun aiheeksi muuten. Miksi nykyään erilaisuuteen tarvitaan diagnoosi? Millainen on sitten normaali ihminen?

t. ei ap

Merkittäviä, että voisi olla sosiaalisten tilanteiden lukutaidon vaikeutta ihan neurologisesti.

Mutta millainen malli sinulla on omasta kodistasi ja omilta vanhemmiltasi? Kuulostaa, että et ole saanut lapsuudesta luontevaa mallia toimia erilaisissa tilanteissa tai olet saanut malleja, mutta "sosiaalinen statuksesi" tai nykyinen elämäsi muuten eroaa lapsuutesi tilanteesta ja todellisuudessa et automaattisesti osaa toimia "oikein". Sinun siis pitää ajatella miten toimisit ja harjoitella sitä. Voit oppia sen kyllä. Voisiko tässä näkökulmassa olla yhtään mitään perää?

Isälläni on se, minulla on se. Kasvatus ei kuulemma asiaan vaikuta, vaan perimä.

Toki voi myös olla, että ap:n tapauksessa kyse onkin enemmän kasvuympäristön vaikutuksesta, jolloin hänellä ei olisi Aspergerin syndrooma vaan jokin tilapäisempi tila.

t. 11

tai ainakin ennen sain kuulla monelta taholta olevani outo, enkä vieläkään tiedä, miksi. Sepä vasta onkin ärsyttävää, koska nykyisin tarkkailen sitten itseäni maanisesti koko ajan ja pelkään olevani ihan kamalan omituinen ja mikään mitä teen tai sanon ei kuulosta omaan korvaan lainkaan järkevältä tai luontevalta. Ja kun mun mielestä MINÄ olen normaali ja monet muut taas omituisia, niin en voi edes lopetta mahd. omituista käytöstäni, kun en tiedä, mitä teen väärin..pukeudun tylsästi ja tavallisesti, en puhu tuntikausia muttereista tai tuijota seinää tms joten en sitten tiedä mikä mussa on vikana. Epävarma tiedän olevani, mutta miksi eivät sano, että olen epävarma vaan nimenomaan outo? No, viime aikoina se on vähentynyt joten ehkä olen normalisoitunut.

vaan yrität olla liikaa jotain mitä kuvittelet että eri tilanteissa pitäis olla

relaa ja ole oma itsesi ja naura

ongelmat jää niille jotka outona pitää:)