Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kukaan muu tuntenut ahdistusta raskausaikana?
09.03.2012 |
Olen raskaana ja lapsi on toivottu. Mieltä kuitenkin kaivertaa epämääräinen ahdistus. Välillä tuntuu, että haluaisin perua koko raskauden. Kaikenlaiset pelot pyörivät mielessä liittyen lähinnä siihen, miten selviän äitiydestä. Mitä jos lapsella on koliikki, mitä jos sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen/psyykoosiin, mitä jos mieheni kuolee ja jään yksinhuoltajaksi, mitä jos en vain jaksa huolehtia lapsesta tai mitä jos en koe lastani omaksi enkä pysty rakastamaan häntä. Osa peloista ja ahdistuksesta on ihan järjellisiä, osa taas täysin järjettömiä. Onko tämä normaalia? Onko muilla ollut samantyyppisiä tuntemuksia, ja niistä huolimatta kaikki onkin mennyt hyvin? Tuntuu vain, että olen tulossa hulluksi ja raskaus on vasta todella alussa ;(
Kommentit (8)
lastamme odottaessa, mutta kaikki mennyt kuitenkin hyvin. välillä ollut raskaampia aikoja, mutta niistäkin on selvitty. lapsi nyt 10kk.
puhu asiasta miehesi kanssa tai neuvolassa tai kummassakin. jos ne möröt vähän sillä pienenis. :)
onnea vauvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi mies kuuntelee ja tukee. Ehkä tämä on osittain tuntemattoman pelkoa kun ensimmäinen lapsi itselläni kyseessä, eikä osaa ennakolta aavistaa mitä tuleman pitää. Koen syyllisyyttä siitä, että en ole kokoajan ns. seitsemännessä taivaassa ja iloitse raskaudestani niinkuin "pitäisi" tai odota kiihkeästi vauvan syntymää...sen sijaan olen peloissani ja ahdistunut tulevaisuudesta. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki kääntyy hyväksi ja kiintymys vauvaan kasvaa viimeistään hänen synnyttyään.
äidiksi kasvamista :)
Puhu neuvolassa huolistasi! Olisi ihme, jos siellä eivät osaisi auttaa :)
Minulla on ollut hirveät angstit kaikissa raskauksissa. Kolmannen jälkeen ne jäivät ikävä kyllä päälle, lähinnä terveyteen liittyvä ahdistuneisuus. Sen kanssa nyt sitten elelen.
elämää ei voi ennakoida ja hallita vaikka miten haluaisi. sen vaan tajuaa selvemmin kun herää vastuuseen pienestä ihmisenalusta. onnea vauvasta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tsemppauksista ja onnitteluista! Sekin helpottaa jo, kun tietää, että tämä vuoristorata on suht koht normaalia ja että muutkin ovat siitä selvinneet! Kiitos!
ap
Mä olin todella ahdistunut koko raskausajan. Siis TODELLA. Neuvolasta sain ihan mahtavaa tukea neuvolapsykologilta ja muistelen vieläkin lämmöllä käymiämme keskusteluja. Ilman häntä olisi raskausaika ollut sietämätöntä. Sain käydä siellä itkemässä, istumassa ja puhumassa. Sain olla juuri se mikä olen ja kaikki tunteeni olivat luvallisia.
Voin lohduttaa, että lapsen synnyttyä muutti elämääni sellainen onni, etten ollut osannut sitä kuvitellakaan. Kaikki meni todella hyvin ja myös synnytys oli mahtava kokoemus, vaikka sitä en raskausaikana halunnut edes tietoisesti ajatella! Pienen kaksivuotiaan äitinä olen onnellisempi kuin koskaan.
Pyydä ihmeessä tukea raskausaikaasi neuvolasta. Se on huolenpitoa itsestäsi ja tulevasta lapsestasi.
Alue: Aihe vapaa
Ensimmäisestä raskaudesta syntyi tyttö, toinen raskaus päättyi keskemenoon, kolmanne alussa ahdistu suunnattomasti, samantyylisiä tunteita. Mutta raskauden puolivälissä olo helpotti, ja nyt olen onnellinen, kun meillä on tytär ja poika, parasta mitä maailmassa on.