Maistraatissa naimisiin?

Ei sielläkään tarvi olla 100+ vierasta ja prinsessamekkoa.

koska emme kuulu kirkkoon emmekä ole uskovaisia. Mukana olivat kaksi pientä tytärtämme ja minun vanhempani. Oli kaunis, koskettava tilaisuus jonka jälkeen joimme lasilliset shampanjaa ja söimme kakkua kotona.



Vuosi jälkeenpäin pidimme ihanat hääjuhla lähimmmille ystäville ja perheillemme. : )



Suosittelen lämpimästi.

Juhlat kavereille ja suvulle pidimme myöhemmin. Oikein mukava ja hyvä tilaisuus, ei stressiä mutta mukavat muistot jäi. Hyvin on kestänyt jo yli 13 v.

että minä en kuulu kirkkoon enkä aikonut liittyä vain naimisiinmenon takia (olisi jo aika tekopyhää, koska en usko Jumalaan jne).



Eli ei, ei olla kaduttu. Tilaisuus oli ihana ja vihkijä puhui kauniisti esim. rakkaudesta. Kaikkiaan tilaisuus kesti kymmenisen minuuttia mikä meistä oli hyvä kesto. Ei vieraatkaan kerenneet pitkästymään ylimääräisen löpinän takia =D



Vihkimisen jälkeen oli hääjuhla.

jos kutsuisimme läheisimmät ystävät, sekä kaikki "pakolliset" sukulaiset häihimme niin kutsuvieraita olisi vähintään 60 kpl.

Ja kyllä jos häät pidettäisiin niin haluaisin panostaa niihin, näyttää mahdollisimman edustavalta ja pitäisi olla tarjoiluakin vieraille.

Kaunis ja tunnelmallinen tilaisuus, ei todellakaan ole kaduttanut. Pienempi suku mahtuu hyvin mukaan, ja juhlat me pidimme illalla kavereille.

-Ap

Haluaisin ainoastaan mieheni kanssa naimisiin: saman sukunimen, kuin muullakin perheellä jne. Mutta varsinkin miehen suku pitää kovasti yhtä keskenään ja olisivat varmasti kovin pettyneitä ratkaisuumme. -Ap

kirkossakin voi pitää häät kahdella todistajalla ja vaatimattomasti, jos kirkkoon kuuluu. Pakkoko se on itseään kiusata, jos ei tykkää juhlia ja ei ole aikaa tai rahaa niihin valtaviin järjestelyihin, ja ei halua sitä valtavaa stressiä.

Mulla ei tullut edes muu vaihtoehto mieleen kuin maistraatti ja kaksi todistajaa. Tärkeintä oli mennä naimisiin, ei hääjuhla.

menimme maistraatissa naimisiin. Syynä se, etten minä kuulu kirkkoon ja se, ettemme halunneet isoja juhlia. Juhlat toteutettiin niin, että hääpäivänä perjantaina pidimme kavereille ihan perinteiset illanistujaiset, ja seuraavana päivänä kutsuimme lähisukulaiset ravintolaan syömään. Vältyimme siis kaikenlaiselta häähässäkältä mutta kaikki saivat juhlia (paitsi ne serkut ja kumminkaimat).

Me mentiin maistraatissa naimisiin. Vihkimisen jälkeen syötiin kakkua ja juotiin kahvia vanhempien, isovanhempien ja sisarusten kanssa ja sitten lähdettiin kahdestaan kaupunkiin syömään ja yöksi hotelliin. Seuraavana vuonna pidimme sitten perinteisen hääjuhlan.



Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä että maistraattivihkiminen pitäisi olla kaikille pakollinen. Hääjuhlat vie ihan kauheasti aikaa, vaivaa ja resursseja eikä siinä muutamassa tunnissa ehdi millään keskittyä toisiinsa kaiken hössötyksen ja puheiden ja tanssien ja vieraillejuttelemisien lomassa. Juhlat oli ihanat, mutta olin kyllä tyytyväinen että se oikea naimisiin meno oli koettu intiimisti (ja toisaalta että hääjuhlissa ei enää tarvinnut stressata yhdessä olosta ja "meidän" päivästä kun viipotettiin vieraita viihdyttämässä). Vihkimisessä olimme kahdestaan (vaikka sukulaiset siellä olikin, ja maistraatti täynnä kaiken maailman yrityksenperustajaa niin tuntui kun olisi maailmassa vaan me) ja pienen kahvitilaisuuden jälkeen saimme taas keskittyä vain toisiimme. Takana oli naimisiin mennessä jo vuosia ja lapsia yhdessä, mutta naimisiinmeno kyllä antoi kauniita muistoja. Ja rouvana on mukavaa, suosittelen ehdottomasti :)

En ole mitään prinsessatyyppiä muutenkaan enkä edes nauti keskipisteenä olemisesta.



Lisäksi olimme miehen kanssa molemmat menossa naimisiin toista kertaa ja uusperheessä rahat tiukilla. Muutenkin iso epätasapaino, kun miehellä on valtava suku ja minun puoleltani olisi tullut vain muutama vieras.



Menimme ihan kaksistaan maistraatissa naimisiin ja seuraavana päivänä karkasimme Bangkokiin häämatkalle. Lentokentältä laitoimme perheelle ja parhaille kavereille "terkut lomamatkalta terveisin herra ja rouva X.



Tuo oli meille ehdottomasti oikea tapa. En missään nimessä ole katunut.

Me mentiin maistraatissa naimisiin. Vihkimisen jälkeen syötiin kakkua ja juotiin kahvia vanhempien, isovanhempien ja sisarusten kanssa ja sitten lähdettiin kahdestaan kaupunkiin syömään ja yöksi hotelliin. Seuraavana vuonna pidimme sitten perinteisen hääjuhlan.

Olen aivan ehdottomasti sitä mieltä että maistraattivihkiminen pitäisi olla kaikille pakollinen. Hääjuhlat vie ihan kauheasti aikaa, vaivaa ja resursseja eikä siinä muutamassa tunnissa ehdi millään keskittyä toisiinsa kaiken hössötyksen ja puheiden ja tanssien ja vieraillejuttelemisien lomassa. Juhlat oli ihanat, mutta olin kyllä tyytyväinen että se oikea naimisiin meno oli koettu intiimisti (ja toisaalta että hääjuhlissa ei enää tarvinnut stressata yhdessä olosta ja "meidän" päivästä kun viipotettiin vieraita viihdyttämässä). Vihkimisessä olimme kahdestaan (vaikka sukulaiset siellä olikin, ja maistraatti täynnä kaiken maailman yrityksenperustajaa niin tuntui kun olisi maailmassa vaan me) ja pienen kahvitilaisuuden jälkeen saimme taas keskittyä vain toisiimme. Takana oli naimisiin mennessä jo vuosia ja lapsia yhdessä, mutta naimisiinmeno kyllä antoi kauniita muistoja. Ja rouvana on mukavaa, suosittelen ehdottomasti :)

kuvitellaan olevan pienimuotoinen tilaisuus. Eihän itse maistraatin tiloihin mahdu montaakaan ihmistä (täällä max. 40) mutta kun sen vihkijän saa muuallekin. Mekin teimme niin, että pyysimme vihkijän hääpaikkaamme, jossa siis vihkiminen tapahtui melkein 100 ihmisen läsnäollessa.

Eli siis, yhtä hyvin kirkkohäät voivat olla pienimutoisia. Näkisin erona lähinnä sen, että toinen on kirkollinen (uskonnollinen) vihkiminen ja toinen siviili (ns. neutraali).

Haluaisin ainoastaan mieheni kanssa naimisiin: saman sukunimen, kuin muullakin perheellä jne. Mutta varsinkin miehen suku pitää kovasti yhtä keskenään ja olisivat varmasti kovin pettyneitä ratkaisuumme. -Ap

todistajatkin oli sieltä. Olen sitä mieltä, että suku saa ihan vapaasti suuttua jos haluaa, ne oli meidän häät ja ne pidettiin siten kuin me halusimme. Jos suku haluaa juhlia niin järkätköön ne juhlansa ihan itse.

Joten mun neuvo on että pitkää sellaset häät kun itse haluatte, älkää alkako miettiä sukuja ja sitä mitä ne haluaa.

Kirkolla ja uskonnolla ei ole meidän parisuhteessa mitään sijaa.

Ei haluttu isoja juhlia eikä mitään hössötystä, alle 10 ihmistä tiesi koko asiasta, esim. mun äitini vasta vihkimisen jälkeen.

Edelleen on vahvana mielikuva, että siviilivihkiminen=pienet vaatimattomat häät ja kirkollinen vihkiminen=suuret häät.



Toki monesti näin onkin, muttei ole pakko olla. Maistraatissa voi vihkiä niin kirkkoon kuuluvia kuin kuulumattomiakin, kirkkohäät saa vain kirkkoon kuuluvat. Monille "eripari" hääpareille uskonnon suhteen hyvä kompromissi on siviilihäät+ siunaus.



Tehkää niinkuin parhaalta tuntuu!