tiukka kuri, vai vapaampi kasvatus?

kuri ja rankaisut lisäävät lapsen aggressiivisuutta eikä ole kovin hyvä kasvatuskeino. Parasta on ohjaava, auktoritatiivinen kasvatus, jossa aikuinen on läsnäoleva, lämmin ja emotionaalisesti läheinen ja ohjaa lasta toimimaan oikein kertomalla ja näyttämällä esimerkkiä.



Kuri ja rankaisemalla kasvattaminen näyttää liittyvän kasvattajan kyvyttömyyteen ja vuorovaikutustaitojen heikkouteen. Näin siis kasvatustieteellisissä tutkimuksissa.



Välinpitämätön tai liian salliva, rajaton kasvatus on turmiollista sekin lapsen kehitykselle, tutkimusten mukaan tosiaan jopa hieman enemmän kuin liian ankara kasvatus (kunhan se ei sisällä kuritusväkivaltaa, kuten tukistamista ja luunappeja, silloin kasvatustapa muuttuu entistä vahingollisemmaksi).

sen vuoksi, että sekä tiukan kurin pitäjät että höllämpää menoa pitävät vanhemmat voivat molemmat epäonnistua siinä, että lapsesta ei kasva vanhempiinsa luottavaa ja että vanhemmat eivät osaa tukea lastaan.

Pitää osata olla johdonmukainen, mutta pitää osata myös joustaa.

mutta jos nuo kaksi asetetaan vastakkain, parempi on tiukka kuri, tutkittu juttu, mm. Tahkokallio on puhut tästä asiasta

tiukka kuri josta ei jousteta, toisissa taas on hyvinkin joustovaraa.

mutta jos nuo kaksi asetetaan vastakkain, parempi on tiukka kuri, tutkittu juttu, mm. Tahkokallio on puhut tästä asiasta

Paras kasvatusmalli Tahkokallion mukaan on vanhempien auktoriteettiin

perustuva kasvatus, jossa vanhemmat ovat saatavilla ja lämpimästi

lapseen suhtautuvia, ja että perheessä on yleiset ja lausutut säännöt. Ja

rajoista pidetään kiinni.

Toiseksi paras on (yllätys, yllätys) ns. komenteleva kasvatus. Siinä

vanhemmat ovat vaikeasti tavoitettavia ja kylmiä, mutta säännöt ovat

yleiset ja lausutut - ja niistä pidetään kiinni.

Kolmanneksi paras on ns. hemmotteleva kasvatus, jossa on saatavilla

olevat ja lämpimästi lapseen suhtautuvat vanhemmat, mutta säännöt

vaihtelevat.

Huonoin on ns. laiminlyövä kasvatus, jossa vanhemmat ovat vaikeasti

saatavilla ja lapseen kylmästi suhtautuvat ja säännöt vaihtelevat.

Huostaan otetut lapset tulevat pääsääntöisesti kahdesta viimeisestä

kasvatusmallista.

Tahkokallio puhui myös aivojen kehityksestä ja siitä millainen käyttäytymisen

oppiminen on missäkin iässä mahdollista. Lapsi tekee aina valinnan

mielihyvätasolla ja vasta aikuisena, kasvamisen tuloksena hän voi

tehdä valintoja arvopohjalta

ja paljon rakkautta, mutta vanhempi hoitaa että arki järjestyy ja että lapsi on turvassa.



En minä jaksa enkä halua aina olla tiukkana. Onko se niin vaarallista jos lapsi joskus päättää jotain tai vanhemmat antaa periksi? Kuitenkin lapsen turvallisuudesta vastaamme me vanhemmat ja siitä olen tarkka. Eli siis me vanhemmat hoidamme arkiset asiat, ruoan, ulkoilun, vaatteet, aikataulut jne.mutta ei ole ollenkaan vaarallista antaa periksi (pienissä asioissa)



Rakkautta, aikaa ja huomiota, sitä lapsille tulisi antaa todella paljon. Ja lapsia kuuluu hemmotella myös

en mä lähtis kyllä sillekään linjalle että lapsen kanssa yhdessä määritellään kaikki rajat. Siinä hyvin äkkiä aikuisen auktoriteetti katoaa ja vanhemmasta tulee kaveri. Sitä paitsi ei lapsi useinkaan ole riittävän kypsä osallistumaan päätöksentekoon isoissa asioissa. Meillä on tiukka kuri mutta ei todellakaan narista turhista asioista. Mielestäni kotiintuloajat eivät ole turhia asioita. t.Maiju

kultainen keskitie on taatusti parempi.

Toisaalta olen joskus liian lepsu ja lempeä, ainakin sukulaisten mielestä. Joskus taas olen liian tiukka jonkun (muunkin kuin lapsen) mielestä. Ja asia ja käytös voi olla ihan sama molemmissa tapauksissa.



Yritän vaan itse luovia siinä, mikä minusta ja lasten isästä tuntuu oikeimmalta.



Tärkeintä on minusta, että lasta rakastetaan, se näytetään ja lapsi tietää sen!