Voihan defenssi! Ei sittenkään raskaana.

Meillä kaksi maailman rakkainta ja ihaninta lasta. Molemmat yllätyksenä alkunsa saaneita (ei siitä enempää). Alkuyllätyksen (lue järkytyksen) jälkeen parasta mitä elämässäni on tapahtunut. Olen ollut omaksikin yllätyksekseni melkoinen kanaemo, äitiys on sopinut minulle. Nyt lapseni jo molemmat kouluikäisiä. Olen päässyt mukaan työelämään, saanut omaa aikaakin ja elämä on aivan ihanaa.

Kunnes kuukautiset olivat taas 9pv myöhässä. Paniikki. Ja kuitenkin mieli teki työtä siellä paniikinkin keskellä. Aloin jo tottua ajatukseen... Tänään alkoi kuukautiset ja itkin ilosta. Ja nyt itken häpeästä, että olin niin onnellinen etten olekaan raskaana. Voi tätä ihmisen mieltä.