Kun ei meinaa elämästä saada kiiinni, ei sitten millään :(((

Vakityö, naimisissa, 3 lasta, talo.



Silti tuntuu, ettei meinää päästä sosiaalisiin piireihin millään. En koe elämää mitenkään tarkoituksenmukaisena tai edes iloisena. Samaa jahkaamista päivästä toiseen, eloa putkessa, josta ei ole poispääsyä. Aina olen vihainen, vihainen, vihainen. Pinna on olematon, enkä pidä asuinpaikastani lainkaan. Ihme että toi mies vielä jaksaa katella. Tosin ei kyllä tunnu olevan oikein väliä silläkään, onko se vielä tossa vai ei...



Miten sais elämäniloa takaisin? Vai saako sitä? Onko aika antaa periksi?