Huoli mahdollisesta cp- vammasta

meillä ei cp-vammaa, mutta epätietoisuus siitä, mikä lapsella, ja se on kyllä raastavaa ajoittain. Lapsi kohta 4 ja vielä etsitään diagnoosia. Magneettikuvaa itsessään sun ei tarvitse pelätä, se menee onneksi lapsilla nukutuksessa hyvin.

mutta tyttärelläni on hemiplegia eli oikean puolen käsi ja jalka halvaantuneet synnytyksessä. kuntoutusta, kuntoutusta, kuntoutusta.



Tällä hetkellä 21v vanha, opiskelee sh:ksi. kukaan joka ei tiedä, ei asiaa huomaa. Oikean puolen käyttö ei ihan samanlaista kuin vasemman, kävely hieman toispuoleista, vieras ei kiinnitä asiaan huomiota.

juostessa oikea käsi nousee rinnalle.



Eli lohdutan sinua, että lapsi voi kehittyä vielä vaikka kuinka. Mutta vaadi kuntoutusta, kaikkea mahdollista. Käyttehän nyt jo fysioterapiassa? jos ette niin kiireesti sitä. mitä aikaisemmin kuntoututetaan sitä parempi on lopputulos.

5 kk alkaen. 4 kk vasta alettiin ihmetellä hypotoniaa, aiemmin en itsekään huomannut mitään erityistä. Luulimme saaneemme terveen vauvan. Kehitystä tapahtuu koko ajan, mutta omaan tahtiin hitaasti. Selkeää puolieroa ei ole.Mutta tärkeintähän tuo kehityksen eteneminen on. Tämä epävarmuuas vaan tuntuu kauhealta kun ei tiedä mikä lasta vaivaa. Onneksi on oikein seurustelevainen ja jokeltelevainen vauva.

hänellä dystonia tetraplegia. Kehitys jäi vauvan tasolle, ryömi jotenkin ja saattoi pyörähtää ympäri. Mutta siihen se kehitys jäi. Teidän lapsi ei ainakaan näin vaikealta kuulosta. Cp-vammaa on niin kovin eri tasoista, toisista ei paljon edes huomaa ja toiset ovat täysin autettavia joka asiassa, kuten omani on.



Ajan kanssa se selviää ja suosittelen Lastenlinnan tutkimusjaksoja jos tuo cp epäily jatkuu. Niistä saimme paljon irti.

Olen itse lievästi cp-vammainen synnytyksestä tulleen hapenpuutteen vuoksi. Minulla motorinen kehitys oli lievästi jäljessä kai alusta asti, lisäksi paha karsastus ja vaikea rentouttaa kehoa. Lääkärit pitivät kuitenkin äitiäni ylihysteerisenä, joten diagnoosin sain vasta 7-vuotiaana.



Motorinen liikkumisen on kömpelöä, koordinaationi heikko ja kehon rentoutus edelleen vaikeaa. Muista asioista vammaa ei huomaa. Olen opiskellut tohtoriksi asti huippuarvosanoin ja keskittynyt vahvasti sosiaaliseen ja älylliseen puoleen elämässäni. Lapseni sain keisarinleikkauksella.



Tällä tarkoitin vain sanoa, että vaikka lapsellasi olisikin cp-vamma, ei se tarkoita, etteikö hänellä voisi olla hyvä ja onnellinen elämä. Todennäköisesti hän tulee kompensoimaan motorisia ongelmia muilla avuillaan.



Tsemppiä sinulle ja perheellesi!

todella toivon että mahd. cp- vamma ei olisi kovin vaikeatasoinen ja ei varmaan voikaan olla koska lapsi ei ole passiivinen, vaan kääntyilee lähes jakusvasti ja ryömimisliikkeitäkin tulee avustettuna. On kovin kiinnostunut leluista ja vie suuhun ja tutkiskelee. Keskilinjavaikeuksia ja atnr refleksiä on.



Täytyy yrittää suhtautua postiivisesti, vaikka pelottaakin ja keskittyä kuntouttamiseen. Kyllä erityislapsen kanssa menee aikaa ja voimia ihan erilailla kuin terveen. Meillä kaksi lasta ennestään, jotka hekin tarvitsevat huomiota.



Voimia myös teille, joille cp vamma on osa arkea



ap