Miksi niin monet eivät voi sietää anoppejaan?

kunnolla tutustuakaan, kun on jo uusi mies äiteineen kierroksessa.



Kun tässä itse olen jo 10. vuotta samaa eukkoa joulupöydässä katellut, niin on kyllä huonot puolet tulleet jo kohtalaisen tutuiksi.

hyvä tuuri jo monta kertaa, ja ihan helppo uskoa, ettet ole mikään kilttityttö, jos takana on jo 7 anoppia :D

että vähiten ongelmia on sellaisissa suhteissa, joissa otetaan toinen vastaan sellaisena kuin tämä on, eikä luoda mitään ennakko-oletuksia siitä, millainen miniän/anopin pitäisi olla. Tämän kun mahdollisimman moni ymmärtäisi, niin ongelmia olisi huomattavasti vähemmän.

olet tosiaan tutustunut seitsemään anoppiin, ja oletetaan että eka kokelas oli vaikka 17 vuotiaana, niin olet yhdentoista vuoden aikana tavannut uuden anopin keskimäärin 1,5 vuoden välein.



Joten sanoisin ettei sulla oikeasti ole kokemusta anopista.

Monet ystävistäni rakastavat anoppejaan, joten et todellakaan ole ainoa, jolla on käynyt hyvä tuuri. Minä taas kuulun niihin onnettomiin, jotka eivät voi sietää anoppiaan. Minun tapauksessa se kyllä johtuu siitä, ettei anoppi oikein suostu hyväksymään, että hänen kullanmurunsa on jo aikuinen mies eikä mikään pikkupoika. Enkä ilmeisesti luonteeltani muistuta tarpeeksi häntä (siis anoppiani). Pidetään kylmän asiallisia välejä yllä.

Olennaista on, että jos toinen tuntuu loukkaavalta tai suhtautuu nuivasti, asia puidaan heti ja samantien ystävällisessä sävyssä, eikä aleta hautoa ja kasata asioita ajukopan perukoille.



Niinhän ihmiset normaalistikin toimivat, jos loukkaantuvat jonkun kommenteistä. Sanovat suoraan, että "mitä, miksi noin sanoit, mä tuosta loukkaannun". Ei anoppi - joka on aikuinen nainen - varmaan rikki mene siitä, että hänen vittuiluihinsa vastataan. Riidellä ei tarvitse, mutta reagoida pitää - koska on PALJON EPÄREILUMPAA hymyillä ja haukkua selän takana.



Itse olen appivanhempieni kanssa ajoittain äänekkäästikin eri mieltä. Hetken kiistellään ja sitten sovitaan. He voivat luottaa siihen, etten luimistele selän takana vaan sanon, jos jostakin loukkaannun tai hermostun.



Anoppiin ei siis pidä suhtautua alamaisesti ja nöyristellen vaan kuten kehen tahansa naiseen: ystävällisesti ja tasa-arvoisesti.



Ja ongelmat on hyvä käsitellä saman tien.



PS: totta kai anoppi voi olla ihmishirviökin, mutta oman kokemukseni mukaan yleensä on kyse siitä, että anoppi elää tavallaan, miniä tavallaan ja tavat eivät kohtaa.

hyvä tuuri jo monta kertaa, ja ihan helppo uskoa, ettet ole mikään kilttityttö, jos takana on jo 7 anoppia :D

mutta laskin anoppikokelaat jo ensimmäisestä poikaystävästä lähtien, jonka kanssa seurustelin vuoden verran 16-vuotiaana. Sen jälkeen on ollut kolme alta vuoden kestänyttä suhdetta ja sitten kaksi yhteensä 4,5 vuotta kestänyttä suhdetta ja nyt viimeisimmän kanssa olen seurustellut reilun vuoden.

mutta joo, ehkä mulla on käynyt vain hyvä tuuri. Mutta toisaalta olen aina halunnut tutustua anoppeihin ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ja voi olla että olen herättänyt mammojen äidinvaistot kertomalla oman äitini menetyksestä hyvin nuorella iällä.

hyvä tuuri jo monta kertaa, ja ihan helppo uskoa, ettet ole mikään kilttityttö, jos takana on jo 7 anoppia :D

mutta laskin anoppikokelaat jo ensimmäisestä poikaystävästä lähtien, jonka kanssa seurustelin vuoden verran 16-vuotiaana. Sen jälkeen on ollut kolme alta vuoden kestänyttä suhdetta ja sitten kaksi yhteensä 4,5 vuotta kestänyttä suhdetta ja nyt viimeisimmän kanssa olen seurustellut reilun vuoden.

mutta joo, ehkä mulla on käynyt vain hyvä tuuri. Mutta toisaalta olen aina halunnut tutustua anoppeihin ja viettää heidän kanssaan aikaa. Ja voi olla että olen herättänyt mammojen äidinvaistot kertomalla oman äitini menetyksestä hyvin nuorella iällä.

voi paljon puhua anopeista



usein ne ongelmat anopin kanssa tulee esiin tai kärjistyy vasta sitten kun puuhataan häitä/on lapsia/tulee avio-ongelmia anopin pojan kanssa ja sekä miniällä että anopilla on vahvat odotukset siitä miten asioiden tulee mennä



jos ja kun anopilla on se oletus että tää on nyt vain joku lyhytaikainen tyttis joka tuskin jää rakkaan poikani loppuelämän elämänkumppaniksi niin suhde riitoineen ei todennäköisesti nouse sille tasolle.

Olennaista on, että jos toinen tuntuu loukkaavalta tai suhtautuu nuivasti, asia puidaan heti ja samantien ystävällisessä sävyssä, eikä aleta hautoa ja kasata asioita ajukopan perukoille. Niinhän ihmiset normaalistikin toimivat, jos loukkaantuvat jonkun kommenteistä. Sanovat suoraan, että "mitä, miksi noin sanoit, mä tuosta loukkaannun". Ei anoppi - joka on aikuinen nainen - varmaan rikki mene siitä, että hänen vittuiluihinsa vastataan. Riidellä ei tarvitse, mutta reagoida pitää - koska on PALJON EPÄREILUMPAA hymyillä ja haukkua selän takana. Itse olen appivanhempieni kanssa ajoittain äänekkäästikin eri mieltä. Hetken kiistellään ja sitten sovitaan. He voivat luottaa siihen, etten luimistele selän takana vaan sanon, jos jostakin loukkaannun tai hermostun. Anoppiin ei siis pidä suhtautua alamaisesti ja nöyristellen vaan kuten kehen tahansa naiseen: ystävällisesti ja tasa-arvoisesti. Ja ongelmat on hyvä käsitellä saman tien. PS: totta kai anoppi voi olla ihmishirviökin, mutta oman kokemukseni mukaan yleensä on kyse siitä, että anoppi elää tavallaan, miniä tavallaan ja tavat eivät kohtaa.

avoimella mielenlaadulla pärjää pitkälle. Ja pitämällä hiukan hajurakoa miehen sukulaisiin ;-)

ja syytetään mitä ihmeellisimmistä asioista, eikä oteta kuuleviin korviin kun pyytää rauhoittumaan,,niin kyllähän siinä maku menee lopullisesti.

Tuttavapiiristä löytyy kolme jotka eivät oikein tule toimeen anoppiensa kanssa. Yhdestä en ole niin varma, mutta kahdella on kyllä oikeastikkin hankala anoppi. Myös näiden miehillä on vaikeuksia pitää välit äitiinsä ja pahimpia karikoita yritetään väiställe, koska molemmilla pareilla on lapsia ja mummo on heille tärkeä.

anoppi ei ole inhottava. Mutta hän on psyykkisen sairautensa vuoksi joskus todella raskas seuralainen.

tavannut montaakaan ihmistä, josta en pitäisi. Tuntuu että nämä anopin/miniänvihoittelijat ovat niitä, joilla muutenkin kaikki on perseestä, työkaverit kamalia, pomo vittuilee ja naapurit kiusaa tahallaan.

aina

- kusipäinen anoppi

- kusipäinen puoliso

- kusipäinen pomo

- kusipäiset työkaverit



Ihme juttu, kun av-mammassa itsessään ei ole minkäänlaista vikaa...

on se, että naiselle kuin naiselle on vaikeaa hyväksyä se, että miestä rakastaa kaksi naista. Anoppi voi olla mustasukkainen pojastaan - ei osaa päästää luontaisesti irti ja hyväksyä toista naista tämän elämään. Toisaalta miniä on mustasukkainen siitä että miehen äiti rakastaa tätä pyyteettömästi ja tuntee paremmin kuin kukaan muu. Sitten sitä kaivellaan pojan huonoja puolia ja heitellään anopin naamalle haukkuen omaa miestä - tarkoituksna loukata vain anoppiaan ja vähentää tämän rakkautta poikaansa kohtaan. Vaikaa on tämä naisen elämä t: anoppi joka aidosti toivoo pojalleen hyvää vaimoa ja hyvää ihmissuhdetta - sitä äiti ei voi antaa, mutta poika on aina tärkeä ihminen elämässä

Vasta lasten/häiden jälkeen. Pikkusuhteiden ainana anoppi ei ole vielä mikään häiriö, sillä ollaan molempiin suuntiin vieraskoreita. Ongelmat tulevat yleensä vasta kun ollaan samalla reviirillä pakosta ja perheet periaatteessa menevät ristiin. Miniä näkee miehensä ja lapsensa omana perheenään, johon anopilla ei ole asiaa kun taas anoppi näkee poikansa ja tämän lapset myöskin perheenään. Jos tässä vaiheessa rajat eivät molempiin suuntiin ole selvät, tulee helpolla konflikteja. Jokaiselle tulee varmasti jonkinlainen puolustusreaktio, jos joku yrittäisi sorkkia oman perheen asioita liikaa. Varsinkin naisille tämä oma reviiri ja oma pesä ovat usein tiedostamattomasti hyvinkin suojeluherkkiä alueita. Sekä miniä että anoppi ajattelevat tuntevan miehensä/poikansa parhaiten ja kahden naisen kilpailu ei ole hyväksi. Joskus myös anoppi (tai miksei myös miniän äiti) voi nostaa itsensä äidin asemaan sekä lastenlasteensa että poikaansa nähden, sillä hänellä on asiasta enemmän kokemusta. Hän voi myös ottaa asiakseen neuvoa miniäänsä, eikä sellaisesta varmasti kukaan tykkää.



Anoppeja ei myöskään voi valita, kuten ystävänsä ja miehensä. Sama tietenkin pätee myös miniöihin.



Mutta kuten sanottu, aloittajalla ei lopulta ole yhtään anoppia ollut. On anoppeja tietenkin mukaviakin, mutta suhteen luonne tulee esille kun ihminen on ollut elämässä esimerkiksi 5 vuotta. Silloin, kun vieraskoreus on kadonnut.