Milloin aika kultaa muistot? (synnytysasiaa)

jos niitä ei käsittele - tää on mun näkemys asiasta. Mulla oli aika karsea synnytys, mutta koska sekä sairaalan henkilökunta että äitiysneuvolan terkkarit otti huomioon mun kokemukset, on mun suhtautuminen synnytykseen jo paljon parempi. Mulle tarjottiin pelkopoliakin, siis jälkikäteen. Ajatus synnytyksestä pelottaa silti, mutta ainakaan tällä hetkellä en koe kärsiväni traumasta.



Miten olet purkanut synnytystäsi?

ja alkoi olla isompia ongelmia. Sanottakoon nyt vielä, että se esikoinen oli erityislapsi, joten ihan vähällä ei päästy ennen murrosikääkään. Nyt synnytyksestä on 15 vuotta ja enää se ei tunnu pahalta.

Uskoisin että normaalimittapuulla synnytykseni ei edes ollut kovit traumaattinen. Pitkä ja täynnä yllätyksiä se oli ja viimein päätyi kiireelliseen sektioon. Itse kuitenkin järkytyin siitä niin paljon että näin vuoden verran painajaisia useita kertoja viikossa ja päiväsaikaan ahdistuin niistä muistoista. Nyt jo paljon harvemmin, mutta silti niin usein etten halua sitä uudelleen kokea.



Synnytystä ei käyty kanssani läpi mitenkään. Tai ainakaan en muista sellaista sairaalassaolojaksolta. Neuvolassa vain ihmettelivät kummallisia kirjauksia ja kysyivät minulta miten asiat meni.



Nyt asun jo aivan eri paikkakunnalla, joten tuntuu tosi vaikealta lähteä selvittelemään näitä asioita.