Lue keskustelun säännöt.
En "rankaise", kiellä tai toru koiraani koskaan, kysyttävää?
24.02.2012 |
Rankaisu lainausmerkeissä siksi, että meillä ei käytetä mitään niistä konsteista jotka yleensä mielletään koirien rankaisuksi. Negatiivinen rankaisu on kyllä käytössä. Sen sijaan koiraa ei nyitä hihnasta, ei käytetä kuristuspantaa, ei pakotteita tai muutenkaan pakoteta koiraa mihinkään, koiraa ei toruta ja ei-sanaa ei käytetä.
Kommentit (16)
on 34-kiloinen sekarotuinen, ja ei tiedä paikkaansa laumassa koska me emme muodosta koiran kanssa laumaa. Ihminen on eri lajia kuin koira, ja koira on tarpeeksi fiksua huomatakseen sen, vaikka jotkut ihmiset eivät puolestaan sitä tunnu tajuavan.
Tietääkö koira paikkansa laumassa, vai onko heti isistä seuraava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muokkaan käytöstä positiivisella ehdollistamisella ( ns. Naksutinkoulutus) eikä ole mitään halua tai tarvetta rankaisemiseen. Jos huomaan ei hyvän käytöksen opetan paremman tilalle ja torun korkeintaan itseäni siitä että olen päästänyt huonon tavan kehittymään.
En myös usko perinteiseen laumajärjestysteoriaan ihmisten ja koirien välisissä suhteissa, koiralauman sisäisissä kyllä.
Olen kasvattanut koiria kohta 12 vuotta ja kisannutkin eri lajeissa näillä opein.
vaikka ainoa "rankaisu" on täysi huomioimattomuus tai jyrkkä selän kääntäminen. Eli koira saa huomiota vain positiivisena palautteena, eli ollessaan rauhallisesti, toimiessaan oikein jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käyttäydy meidän kanssa kuten sudet käyttäytyvät susilaumassa.
että te ette ole sen lauma?
meilläkään koira käyttäydy ihmisten kanssa edes niin kuin käyttäytyy muiden koirien kanssa. Edes ilman ihmistä vapaana kaduilla yms. asuvat koirat eivät seuraa mitään yhtä laumanjohtajaa. Ne koirat muodostavat löyhiä ryhmittymiä, ja jäseniä tulee ja menee. Se johtaa, joka sen hetkisen tilanteen hallitsee eli johtajat vaihtelevat. Johtaja ei mene aina ensin, johtaja ei syö aina ensin, johtaja ei vie toisten ruokia eikä omi parasta nukkumapaikkaa.
Epäreilua, tai fyysisesti kurittavaa johtajaa eivät koirat seuraa. Jos joku raivaa tiensä tällaisen koiralauman johtajaksi fyysistä voimaa käyttäen, muut koirat eivät sellaista yksilöä rupea seuraamaan.
Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä taas jotta mahdollisimman moni rupeaisi ottamaan selvää siitä, mikä on tehokkain ja sekä koiralle että ihmiselle mukavin tapa kouluttaa lemmikit
Ihan vain tiedoksesi, että koirani on erittäin kiltti ja osaa käyttäytyä. Katsos kun osaan kyllä kouluttaa koirani vaikka en sitä rankaisekaan tai käytä pakotteita.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meilläkään koira käyttäydy ihmisten kanssa edes niin kuin käyttäytyy muiden koirien kanssa. Edes ilman ihmistä vapaana kaduilla yms. asuvat koirat eivät seuraa mitään yhtä laumanjohtajaa. Ne koirat muodostavat löyhiä ryhmittymiä, ja jäseniä tulee ja menee. Se johtaa, joka sen hetkisen tilanteen hallitsee eli johtajat vaihtelevat. Johtaja ei mene aina ensin, johtaja ei syö aina ensin, johtaja ei vie toisten ruokia eikä omi parasta nukkumapaikkaa.
Epäreilua, tai fyysisesti kurittavaa johtajaa eivät koirat seuraa. Jos joku raivaa tiensä tällaisen koiralauman johtajaksi fyysistä voimaa käyttäen, muut koirat eivät sellaista yksilöä rupea seuraamaan.
Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Koirat todellakin kurittavat pentujaan, en ole vielä yhdenkään pentueen nähnyt kasvavan niin, etteikö emo niitä pentuja aina välillä "tokkasisi", eli sillä lailla kuonolla näpäytä ja vähän puraise. Sen verran että pentu vingahtaa ja lopettaa riehumisen, puremisen tms. mitä olikaan emolleen tekemässä. Meidän yhden pennun kohdalla emo ikävä kyllä puraisi liian kovaa, ja pentu kuoli. Siis emo, joka yleisesti ottaen hoiti pentueensa varsin hienosti.
Lisäksi olen nähnyt kyllä hyvin paljon koirien välistä alistamista lauma-asemaa merkkaamaan, eli isommassa narttulaumassa johtaja astuu muita narttuja, jos ihminen antaa vettä tai ruokaa ensin alempiarvoiselle koiralle, ylempiarvoinen ei suostu samasta astiasta syömään/juomaan jne.
Että aikamoista fantasiaa on nuo sinun höpinäsi. Ei koiran luonto muutu sen takia, että viet sen pois luontaisesta elinympäristöstään. Eikä koiralaumoista todellakaan tule mitään demokratioita, joissa kaikilla on kivaa ja hommat hoidetaan äänestämällä.
Kerro vielä, että sudetkaan ei oikeastaan elä laumoissa ja että niissäkään sen johtajasuden menetys ei ole oikein juttu eikä mikään...
Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Kyllä minä olen vuosikymmeniä koiran kanssa eläneenä nähnyt, kuinka koirat käyttävät toisiinsa(myös) fyysistä valtaa ja "kurittamista" joko välien selvittelyssä, pentujen opettamisessa tai oman aseman säilyttämiseksi. Ja mun nähdäkseni myös joskus ihan vain siksi, että on huono päivä ja veetuttaa (koiratkin todella ovat yksilöitä hyvine ja huonoine päivineen). Näissä kahnauksissa ei purra kunnolla tm. satuteta, mutta se verran kyllä tirvaistaan että toinen vähintään säikähtää.
Näillä kirjoittajilla on monta ihan hyvää pointtia jotka itsekin allekirjoitan, mutta pari juttua kyllä vähän pistää silmään. Ensinnäkin tuo ei-sanan huonous (tai no, kirjoittaja ei sanonut että muutkaan eivät saisi kieltää koiraansa mutta ymmärsin ettei hän suosittele sitä muillekaan). Edellisen koirani kanssa tuo olisi toiminut (ja käytännössä toimikin) hyvin, kieltää ei juuri tarvinnut, kun koira tiesi mitä siltä odotetaan ja hinku tehdä kiellettyjä asioita ei ollut kovin suuri. Nykyisen ja parin aiemman koirani kanssa tällä linjalla oltaisiin todella metsässä. Esim. tällä nykyisellä on kova draivi esim. vahtimiseen ja puolustamiseen, jo ihan rotuominaisuuksienkin puolesta. Jos ei kiellettäisi, olisi varmasti sattunut monta ikävää vahinkoa. Ja kyllä, koira on sosiaalistettu ja muutenkin kasvatettu ihan onnistuneesti. Kyse ei ole mistään häiriöstä vaan koiran ominaisuuksista ja myös henk.koht. luonteen piirteistä; hän on tempperamenttinen, toimintatarmoinen eikä pidä kaikista tai kaikesta (aivan loistava persoona muuten, omalle porukalle mitä kiltein ja meille hyvin rakas).
Ja vielä tuosta voimankäytöstä: tämä ko. koiramme on siis hyvin vietikäs tapaus (koiraihmisinä varmasti tiedätte sanan merkityksen); joskus, kun toiminta on jo ehtinyt käynnistyä (ei ole ehditty kieltää ajoissa), vimma tekemiseen (esim. "tunkeilijan" pois ajamiseen) on niin suuri, että koiran on tosi vaikea hillitä itseään. Silloin saatan ottaa niskasta kiinni katkaistakseni tilanteen ja rauhoittaakseni koiran.
Samoin saatan joskus käyttäytyä koiran näkökulmasta katsottuna uhkaavasti , esim. korottaa ääntäni, jos sana ei mene nätisti perille(esim. aidalla räyhäämisen kieltäminen). Tämä on mielestäni ihan ok JOS suhde koiraan on hyvä; koirani luottaa minuun ja tietää etten satuta sitä. Hän myös selvästi ajattelee, että minulla on oikeus toimia joskus mielivaltaisesti, esim. viedä törkeästi pois herkku. Tämä on välttämätöntä, sillä joskus se herkku on pihalta löytynyt mätä pikkulintu, ja joskus on pakko satuttaa ja tehdä inhottavia asioita (esim. eläinlääkäri).
Mua ottaa joskus aika lailla pattiin nämä tyypit jotka vauhkoaa jostain niskasta tarttumisesta tm. Tietenkään koiraa ei saa satuttaa (rauhallinen, ei rankaisemistarkoituksessa tehty kiinni tarttuminen ei satuta isoa koiraa) tai kohdella millään tavalla huonosti, mutta fyysinen toiminta ei ole aina pahasta; se on koiran näkökulmasta normaalia (kuten edellä sanoin, koirat ovat itsekin hyvin fyysisiä olentoja).
Välillä siis tosiaan huvittaa nämä vauhkoajat, jotka yleistävät sen oman pienen/luonnostaan lempeän koiransa perusteella, ja siinä samalla tulevat muuten stereotypisoineeksi kaikki koirat pelkästään ryhmänsä edustajiksi yksilöiden sijaan, ihan kuin nyt koira olisi joku kone johon toimii aina samat mekanismit ja niksit. Ei se niin ole,koirat ovat yksilöitä ja toisten kanssa toimii yhdet jutut ja toisten kanssa toiset. Lisäksi, eläinoikeusasiat ovat mulle tärkeitä ja olen esim. ollut vegaani jo yli 20 vuotta. Tästä näkökulmasta lähinnä ärsyttää nämä "ei saa ikinä kieltää tai rajoittaa" -tyypit, jotka samalla kiskovat napaansa rääkättyjä eläimiä piittaamatta pätkääkään niiden oikeuksista.
Sori, tulipas vuodatus, olis kai pitänyt avautua jollekin jo aiemmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepas vähän kokeneempien tutkijoiden kirjoituksia aiheesta, niin huomaat missä meni sinulla meni pieleen. Sekä susia, että vapaana eläviä koiria on seurattu eri tutkijoiden toimesta ja pitkään. Susitutkijatkaan eivät halua enää käyttää termiä alfasusi, sillä sen merkitys on liian värittynyt. Susilaumassa on kyllä johtajapari, mutta tämä pari johtaa laumaansa samalla lailla kuin ihmisvanhemmat johtavat omia lapsiaan. Heikompia ei sorreta, eikä johtajuutta korosteta voimalla.
Totta kai aina on poikkeuksia, on häiriintyneitä tai sairaita yksilöitä, mutta se ei muuta yleiskuvaa silti mitenkään.
Kuka tässä on sitä paitsi demokratiasta puhunut, en minä ainakaan. Eivät koirat äänestä, mutta eivät ne myöskään seuraa johtajaa joka yrittää ottaa johtajan paikan voimalla tai väkisin.
Luepa vaikka näitä:
http://books.google.se/books?id=SpkSd__EdKYC&pg=PA154&dq=feral+dogs+stu…
http://beheco.oxfordjournals.org/content/21/3/443.full.pdf
Boitani, L., Francisci, F., Ciucci, P. & Andreoli, G. (1995). Population biology and ecology of feral dogs
in central italy. In J. Serpell (Ed.), The domestic dog. Its evolution, behavior and interaction with
people (pp. 218-244). Cambridge: Cambridge University Press.
Van Kerkhove, W. (2004). A fresh look at the wolf-pack theory of companion-animal dog social
behavior. Journal of Applied Animal Welfare Science, 7, 279-285.
Ja edellisestä löytyy tämäkin kohta: page 281 of the metaanalysis by Van Kerkove (2004): „In reviewing each of these studies, it became abundantly clear that urban and
nonurban feral dogs tend to live not in socially structured packs but rather form
amorphous group associations. Often, groups of two or three are observed developing
a loose association and then dissolving it within a short period. It is believed that
ecology has a lot to do with this. Urban feral dogs are scavengers, getting handouts or
knocking over garbage cans; they are not hunting large prey
Bradshaw, J. W., Blackwell, E. J. & Casey, R. A. (2009). Dominance in domestic dogs – useful construct
or bad habit? Journal of Veterinary Behavior, 4, 135-144.
http://www.amazon.com/Dogs-Startling-Understanding-Behavior-Evolution/d…
http://www.amazon.co.uk/Domestic-Dog-Evolution-Behaviour-Interactions/d…
http://www.amazon.co.uk/Dogs-Understanding-Canine-Behaviour-Evolution/d…
http://www.nonlineardogs.com/socialorganisation.html
Nuokin kaikki ovat varmasti vain fantasiaa...
meilläkään koira käyttäydy ihmisten kanssa edes niin kuin käyttäytyy muiden koirien kanssa. Edes ilman ihmistä vapaana kaduilla yms. asuvat koirat eivät seuraa mitään yhtä laumanjohtajaa. Ne koirat muodostavat löyhiä ryhmittymiä, ja jäseniä tulee ja menee. Se johtaa, joka sen hetkisen tilanteen hallitsee eli johtajat vaihtelevat. Johtaja ei mene aina ensin, johtaja ei syö aina ensin, johtaja ei vie toisten ruokia eikä omi parasta nukkumapaikkaa.
Epäreilua, tai fyysisesti kurittavaa johtajaa eivät koirat seuraa. Jos joku raivaa tiensä tällaisen koiralauman johtajaksi fyysistä voimaa käyttäen, muut koirat eivät sellaista yksilöä rupea seuraamaan.
Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Koirat todellakin kurittavat pentujaan, en ole vielä yhdenkään pentueen nähnyt kasvavan niin, etteikö emo niitä pentuja aina välillä "tokkasisi", eli sillä lailla kuonolla näpäytä ja vähän puraise. Sen verran että pentu vingahtaa ja lopettaa riehumisen, puremisen tms. mitä olikaan emolleen tekemässä. Meidän yhden pennun kohdalla emo ikävä kyllä puraisi liian kovaa, ja pentu kuoli. Siis emo, joka yleisesti ottaen hoiti pentueensa varsin hienosti.
Lisäksi olen nähnyt kyllä hyvin paljon koirien välistä alistamista lauma-asemaa merkkaamaan, eli isommassa narttulaumassa johtaja astuu muita narttuja, jos ihminen antaa vettä tai ruokaa ensin alempiarvoiselle koiralle, ylempiarvoinen ei suostu samasta astiasta syömään/juomaan jne.
Että aikamoista fantasiaa on nuo sinun höpinäsi. Ei koiran luonto muutu sen takia, että viet sen pois luontaisesta elinympäristöstään. Eikä koiralaumoista todellakaan tule mitään demokratioita, joissa kaikilla on kivaa ja hommat hoidetaan äänestämällä.
Kerro vielä, että sudetkaan ei oikeastaan elä laumoissa ja että niissäkään sen johtajasuden menetys ei ole oikein juttu eikä mikään...
Ja minua huvittaa ne, jotka kuvittelevat aina minulla olevan pieniä, lapasluonteisia koiria. Nykyinen koirani on sen verran iso, että siinä olisi isommallakin miehellä pitelemistä jos koira päättäisi jotain tehdä. Luonnettakin on sen verran mukavasti että helpolla ei onnistu mikään.
Ja edelleenkin, miksi tarvitsisi käyttää ei-sanaa. Toki se on hyvä jos sen opettaa oikein, eli merkityksessä "lopeta kaikki se mitä olet tekemässä ja katso minua". Muuten ei on yhtä tyhjän kanssa. "Ei" ei kerro koiralle mitään. Jos koira vaikka haukkuu ja hyppii aitaa vasten, niin mitä sillä ei:llä koiralle viestitään. Että on kiellettyä haukkua? Vai kiellettyä hyppiä? Vai kiellettyä koskea aitaan? Vai jotain muuta mitä koira sattuu samalla hetkellä tekemään?
Ei-sanan sijaan voit käskeä koiraa istumaan, tulemaan luokse tms. Annat koiralle selkeän ohjeen tehdä jotain muuta, silloin ei ole epäselvyyttä mitä käskyllä tarkoitetaan.
Ja totta kai yllättävissä tilanteissa tärkeintä on tilanteen hallinta. Koiraa voi ottaa vaikka pannasta tai valjaista kiinni ja viedä pois tilanteesta jos ei vielä osaa käskyä niin hyvin että tottelisi. Mutta se ei tee siitä koulutusta eikä varsinkaan hyvää koulutusta.
Koirahan nimenomaan on "kone" johon toimii samat mekanismit. Koira nimittäin on eläin, ja eläimet oppivat samalla tavalla. Oli kyse sitten koirasta, delfiinistä, ihmisestä tai papukaijasta. Leijoniakin opetetaan positiivisella vahvistamisella, muuten olisi aika hankala saada leijona avaamaan suunsa kun halutaan tarkistaa sen hampaat. Ei taitaisi kovin hyvin pakotteilla onnistua...
Eri asia on sitten, miten sitä positiivista vahvistamista soveltaa. Toiset käyttävät naksutinta apuna, toiset eivät. Jonkun koiran kanssa sheipataan, toisen kanssa napataan suoraan se haluttu toiminto. Jonkun koiran kanssa käytetään houkuttelua, toisen taas ei. Palkkiot voivat vaihdella, samoin monet pienet yksityiskohdat eri toimintojen kouluttamisessa, mutta se oppimisen periaate on kaikilla sama.
Kannattaa lukea tästä kaikki osat:
http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327
Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Kyllä minä olen vuosikymmeniä koiran kanssa eläneenä nähnyt, kuinka koirat käyttävät toisiinsa(myös) fyysistä valtaa ja "kurittamista" joko välien selvittelyssä, pentujen opettamisessa tai oman aseman säilyttämiseksi. Ja mun nähdäkseni myös joskus ihan vain siksi, että on huono päivä ja veetuttaa (koiratkin todella ovat yksilöitä hyvine ja huonoine päivineen). Näissä kahnauksissa ei purra kunnolla tm. satuteta, mutta se verran kyllä tirvaistaan että toinen vähintään säikähtää.
Näillä kirjoittajilla on monta ihan hyvää pointtia jotka itsekin allekirjoitan, mutta pari juttua kyllä vähän pistää silmään. Ensinnäkin tuo ei-sanan huonous (tai no, kirjoittaja ei sanonut että muutkaan eivät saisi kieltää koiraansa mutta ymmärsin ettei hän suosittele sitä muillekaan). Edellisen koirani kanssa tuo olisi toiminut (ja käytännössä toimikin) hyvin, kieltää ei juuri tarvinnut, kun koira tiesi mitä siltä odotetaan ja hinku tehdä kiellettyjä asioita ei ollut kovin suuri. Nykyisen ja parin aiemman koirani kanssa tällä linjalla oltaisiin todella metsässä. Esim. tällä nykyisellä on kova draivi esim. vahtimiseen ja puolustamiseen, jo ihan rotuominaisuuksienkin puolesta. Jos ei kiellettäisi, olisi varmasti sattunut monta ikävää vahinkoa. Ja kyllä, koira on sosiaalistettu ja muutenkin kasvatettu ihan onnistuneesti. Kyse ei ole mistään häiriöstä vaan koiran ominaisuuksista ja myös henk.koht. luonteen piirteistä; hän on tempperamenttinen, toimintatarmoinen eikä pidä kaikista tai kaikesta (aivan loistava persoona muuten, omalle porukalle mitä kiltein ja meille hyvin rakas).
Ja vielä tuosta voimankäytöstä: tämä ko. koiramme on siis hyvin vietikäs tapaus (koiraihmisinä varmasti tiedätte sanan merkityksen); joskus, kun toiminta on jo ehtinyt käynnistyä (ei ole ehditty kieltää ajoissa), vimma tekemiseen (esim. "tunkeilijan" pois ajamiseen) on niin suuri, että koiran on tosi vaikea hillitä itseään. Silloin saatan ottaa niskasta kiinni katkaistakseni tilanteen ja rauhoittaakseni koiran.
Samoin saatan joskus käyttäytyä koiran näkökulmasta katsottuna uhkaavasti , esim. korottaa ääntäni, jos sana ei mene nätisti perille(esim. aidalla räyhäämisen kieltäminen). Tämä on mielestäni ihan ok JOS suhde koiraan on hyvä; koirani luottaa minuun ja tietää etten satuta sitä. Hän myös selvästi ajattelee, että minulla on oikeus toimia joskus mielivaltaisesti, esim. viedä törkeästi pois herkku. Tämä on välttämätöntä, sillä joskus se herkku on pihalta löytynyt mätä pikkulintu, ja joskus on pakko satuttaa ja tehdä inhottavia asioita (esim. eläinlääkäri).
Mua ottaa joskus aika lailla pattiin nämä tyypit jotka vauhkoaa jostain niskasta tarttumisesta tm. Tietenkään koiraa ei saa satuttaa (rauhallinen, ei rankaisemistarkoituksessa tehty kiinni tarttuminen ei satuta isoa koiraa) tai kohdella millään tavalla huonosti, mutta fyysinen toiminta ei ole aina pahasta; se on koiran näkökulmasta normaalia (kuten edellä sanoin, koirat ovat itsekin hyvin fyysisiä olentoja).
Välillä siis tosiaan huvittaa nämä vauhkoajat, jotka yleistävät sen oman pienen/luonnostaan lempeän koiransa perusteella, ja siinä samalla tulevat muuten stereotypisoineeksi kaikki koirat pelkästään ryhmänsä edustajiksi yksilöiden sijaan, ihan kuin nyt koira olisi joku kone johon toimii aina samat mekanismit ja niksit. Ei se niin ole,koirat ovat yksilöitä ja toisten kanssa toimii yhdet jutut ja toisten kanssa toiset. Lisäksi, eläinoikeusasiat ovat mulle tärkeitä ja olen esim. ollut vegaani jo yli 20 vuotta. Tästä näkökulmasta lähinnä ärsyttää nämä "ei saa ikinä kieltää tai rajoittaa" -tyypit, jotka samalla kiskovat napaansa rääkättyjä eläimiä piittaamatta pätkääkään niiden oikeuksista.
Sori, tulipas vuodatus, olis kai pitänyt avautua jollekin jo aiemmin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
behaviorismi meni muodista jo muutama vuosikymmen sitten. Sekä ihmistieteissä että etologiassa tiedetään jo varsin hyvin, että oppimisessa on kysymys paljosta muustakin.
Toiseksi, mitä muuta sillä eillä nyt sitten tarkoitettaisiin? Juuri niin kuin sanoit, se tarkoittaa lopeta se mitä olet tekemässä. Ja minun koirani muuten osaa kyllä ihan vaan lopettaa, ilman että sille pitää aina keksiä jotain sijaistoimintoja. Jos ollaan kahdestaan niin saattaa tulla oikkuja, mutta jos mulla on joku pienemmistä lapsista mukana, niin ei koskaan. Se koira kun, katsos, ajattelee ja ymmärtää milloin sopii koetella mamin hermoja ja milloin on käyttäydyttävä hyvin koska mukana on pienempiä :)
Ja minua huvittaa ne, jotka kuvittelevat aina minulla olevan pieniä, lapasluonteisia koiria. Nykyinen koirani on sen verran iso, että siinä olisi isommallakin miehellä pitelemistä jos koira päättäisi jotain tehdä. Luonnettakin on sen verran mukavasti että helpolla ei onnistu mikään.
Ja edelleenkin, miksi tarvitsisi käyttää ei-sanaa. Toki se on hyvä jos sen opettaa oikein, eli merkityksessä "lopeta kaikki se mitä olet tekemässä ja katso minua". Muuten ei on yhtä tyhjän kanssa. "Ei" ei kerro koiralle mitään. Jos koira vaikka haukkuu ja hyppii aitaa vasten, niin mitä sillä ei:llä koiralle viestitään. Että on kiellettyä haukkua? Vai kiellettyä hyppiä? Vai kiellettyä koskea aitaan? Vai jotain muuta mitä koira sattuu samalla hetkellä tekemään?
Ei-sanan sijaan voit käskeä koiraa istumaan, tulemaan luokse tms. Annat koiralle selkeän ohjeen tehdä jotain muuta, silloin ei ole epäselvyyttä mitä käskyllä tarkoitetaan.
Ja totta kai yllättävissä tilanteissa tärkeintä on tilanteen hallinta. Koiraa voi ottaa vaikka pannasta tai valjaista kiinni ja viedä pois tilanteesta jos ei vielä osaa käskyä niin hyvin että tottelisi. Mutta se ei tee siitä koulutusta eikä varsinkaan hyvää koulutusta.
Koirahan nimenomaan on "kone" johon toimii samat mekanismit. Koira nimittäin on eläin, ja eläimet oppivat samalla tavalla. Oli kyse sitten koirasta, delfiinistä, ihmisestä tai papukaijasta. Leijoniakin opetetaan positiivisella vahvistamisella, muuten olisi aika hankala saada leijona avaamaan suunsa kun halutaan tarkistaa sen hampaat. Ei taitaisi kovin hyvin pakotteilla onnistua...
Eri asia on sitten, miten sitä positiivista vahvistamista soveltaa. Toiset käyttävät naksutinta apuna, toiset eivät. Jonkun koiran kanssa sheipataan, toisen kanssa napataan suoraan se haluttu toiminto. Jonkun koiran kanssa käytetään houkuttelua, toisen taas ei. Palkkiot voivat vaihdella, samoin monet pienet yksityiskohdat eri toimintojen kouluttamisessa, mutta se oppimisen periaate on kaikilla sama.
Kannattaa lukea tästä kaikki osat:
<a href="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327" alt="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327">http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327</a>Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Kyllä minä olen vuosikymmeniä koiran kanssa eläneenä nähnyt, kuinka koirat käyttävät toisiinsa(myös) fyysistä valtaa ja "kurittamista" joko välien selvittelyssä, pentujen opettamisessa tai oman aseman säilyttämiseksi. Ja mun nähdäkseni myös joskus ihan vain siksi, että on huono päivä ja veetuttaa (koiratkin todella ovat yksilöitä hyvine ja huonoine päivineen). Näissä kahnauksissa ei purra kunnolla tm. satuteta, mutta se verran kyllä tirvaistaan että toinen vähintään säikähtää.
Näillä kirjoittajilla on monta ihan hyvää pointtia jotka itsekin allekirjoitan, mutta pari juttua kyllä vähän pistää silmään. Ensinnäkin tuo ei-sanan huonous (tai no, kirjoittaja ei sanonut että muutkaan eivät saisi kieltää koiraansa mutta ymmärsin ettei hän suosittele sitä muillekaan). Edellisen koirani kanssa tuo olisi toiminut (ja käytännössä toimikin) hyvin, kieltää ei juuri tarvinnut, kun koira tiesi mitä siltä odotetaan ja hinku tehdä kiellettyjä asioita ei ollut kovin suuri. Nykyisen ja parin aiemman koirani kanssa tällä linjalla oltaisiin todella metsässä. Esim. tällä nykyisellä on kova draivi esim. vahtimiseen ja puolustamiseen, jo ihan rotuominaisuuksienkin puolesta. Jos ei kiellettäisi, olisi varmasti sattunut monta ikävää vahinkoa. Ja kyllä, koira on sosiaalistettu ja muutenkin kasvatettu ihan onnistuneesti. Kyse ei ole mistään häiriöstä vaan koiran ominaisuuksista ja myös henk.koht. luonteen piirteistä; hän on tempperamenttinen, toimintatarmoinen eikä pidä kaikista tai kaikesta (aivan loistava persoona muuten, omalle porukalle mitä kiltein ja meille hyvin rakas).
Ja vielä tuosta voimankäytöstä: tämä ko. koiramme on siis hyvin vietikäs tapaus (koiraihmisinä varmasti tiedätte sanan merkityksen); joskus, kun toiminta on jo ehtinyt käynnistyä (ei ole ehditty kieltää ajoissa), vimma tekemiseen (esim. "tunkeilijan" pois ajamiseen) on niin suuri, että koiran on tosi vaikea hillitä itseään. Silloin saatan ottaa niskasta kiinni katkaistakseni tilanteen ja rauhoittaakseni koiran.
Samoin saatan joskus käyttäytyä koiran näkökulmasta katsottuna uhkaavasti , esim. korottaa ääntäni, jos sana ei mene nätisti perille(esim. aidalla räyhäämisen kieltäminen). Tämä on mielestäni ihan ok JOS suhde koiraan on hyvä; koirani luottaa minuun ja tietää etten satuta sitä. Hän myös selvästi ajattelee, että minulla on oikeus toimia joskus mielivaltaisesti, esim. viedä törkeästi pois herkku. Tämä on välttämätöntä, sillä joskus se herkku on pihalta löytynyt mätä pikkulintu, ja joskus on pakko satuttaa ja tehdä inhottavia asioita (esim. eläinlääkäri).
Mua ottaa joskus aika lailla pattiin nämä tyypit jotka vauhkoaa jostain niskasta tarttumisesta tm. Tietenkään koiraa ei saa satuttaa (rauhallinen, ei rankaisemistarkoituksessa tehty kiinni tarttuminen ei satuta isoa koiraa) tai kohdella millään tavalla huonosti, mutta fyysinen toiminta ei ole aina pahasta; se on koiran näkökulmasta normaalia (kuten edellä sanoin, koirat ovat itsekin hyvin fyysisiä olentoja).
Välillä siis tosiaan huvittaa nämä vauhkoajat, jotka yleistävät sen oman pienen/luonnostaan lempeän koiransa perusteella, ja siinä samalla tulevat muuten stereotypisoineeksi kaikki koirat pelkästään ryhmänsä edustajiksi yksilöiden sijaan, ihan kuin nyt koira olisi joku kone johon toimii aina samat mekanismit ja niksit. Ei se niin ole,koirat ovat yksilöitä ja toisten kanssa toimii yhdet jutut ja toisten kanssa toiset. Lisäksi, eläinoikeusasiat ovat mulle tärkeitä ja olen esim. ollut vegaani jo yli 20 vuotta. Tästä näkökulmasta lähinnä ärsyttää nämä "ei saa ikinä kieltää tai rajoittaa" -tyypit, jotka samalla kiskovat napaansa rääkättyjä eläimiä piittaamatta pätkääkään niiden oikeuksista.
Sori, tulipas vuodatus, olis kai pitänyt avautua jollekin jo aiemmin :)
isolla osalla koiranomistajista se "ei" on erittäin epämääräinen käsky, eikä todellakaan tuo "lopeta kaikki mitä olet tekemässä ja katso minua". Koirat ovat älykkäitä, mutta eivät sentään ihmisen tasolla, joten koiran kannalta katsottuna se ei tarkoittaa usein jotain muuta kuin mitä ihminen sillä tarkoittaa.
Kirjoitit: "Juuri niin kuin sanoit, se tarkoittaa lopeta se mitä olet tekemässä". Mutta mitä on SE, koiran kannalta ajateltuna se voi olla ihan mitä tahansa mitä koira sillä hetkellä sattuu tekemään: hengittäminen, katsominen, koskeminen, haukkuminen, hyppiminen, liikkuminen, seisominen jne. jne.
Totta, koko ajan opimme oppimisesta lisää. Koirien älykkyydestäkin tiedämme koko ajan enemmän. Siksipä positiivinen vahvistaminen on myös eettinen valinta niinkin älykkään, sosiaalisen ja ongelmanratkaisuun kykenevän lajin kuin koiran kohdalla. Toistaiseksi ei ole sitäpaitsi kyetty löytämään tehokkaampaa menetelmää opettaa eläimiä kuin mitä naksutinkoulutuksen periaatteena on, joten miksi käyttää mitään muuta?
Maailmalta löytyy lukemattomia koirankouluttajia, myös ongelmakoirien kouluttajia, sekä koirakouluja jotka käyttävät nimenomaan tuota periaatetta, ilman perinteisiä rankaisuja tai edes sanallisia korjauksia. Ja he saavat hyviä tuloksia aikaiseksi oli kyseessä sitten minkä rotuinen tai minkä luonteinen koira tahansa. Poliisikoiriakin koulutetaan jo positiivisesti, joten on aika kumma jos ei tavallisia lemmikki- ja harrastuskoiria pystyttäisi niin kouluttamaan.
behaviorismi meni muodista jo muutama vuosikymmen sitten. Sekä ihmistieteissä että etologiassa tiedetään jo varsin hyvin, että oppimisessa on kysymys paljosta muustakin.
Toiseksi, mitä muuta sillä eillä nyt sitten tarkoitettaisiin? Juuri niin kuin sanoit, se tarkoittaa lopeta se mitä olet tekemässä. Ja minun koirani muuten osaa kyllä ihan vaan lopettaa, ilman että sille pitää aina keksiä jotain sijaistoimintoja. Jos ollaan kahdestaan niin saattaa tulla oikkuja, mutta jos mulla on joku pienemmistä lapsista mukana, niin ei koskaan. Se koira kun, katsos, ajattelee ja ymmärtää milloin sopii koetella mamin hermoja ja milloin on käyttäydyttävä hyvin koska mukana on pienempiä :)
Ja minua huvittaa ne, jotka kuvittelevat aina minulla olevan pieniä, lapasluonteisia koiria. Nykyinen koirani on sen verran iso, että siinä olisi isommallakin miehellä pitelemistä jos koira päättäisi jotain tehdä. Luonnettakin on sen verran mukavasti että helpolla ei onnistu mikään.
Ja edelleenkin, miksi tarvitsisi käyttää ei-sanaa. Toki se on hyvä jos sen opettaa oikein, eli merkityksessä "lopeta kaikki se mitä olet tekemässä ja katso minua". Muuten ei on yhtä tyhjän kanssa. "Ei" ei kerro koiralle mitään. Jos koira vaikka haukkuu ja hyppii aitaa vasten, niin mitä sillä ei:llä koiralle viestitään. Että on kiellettyä haukkua? Vai kiellettyä hyppiä? Vai kiellettyä koskea aitaan? Vai jotain muuta mitä koira sattuu samalla hetkellä tekemään?
Ei-sanan sijaan voit käskeä koiraa istumaan, tulemaan luokse tms. Annat koiralle selkeän ohjeen tehdä jotain muuta, silloin ei ole epäselvyyttä mitä käskyllä tarkoitetaan.
Ja totta kai yllättävissä tilanteissa tärkeintä on tilanteen hallinta. Koiraa voi ottaa vaikka pannasta tai valjaista kiinni ja viedä pois tilanteesta jos ei vielä osaa käskyä niin hyvin että tottelisi. Mutta se ei tee siitä koulutusta eikä varsinkaan hyvää koulutusta.
Koirahan nimenomaan on "kone" johon toimii samat mekanismit. Koira nimittäin on eläin, ja eläimet oppivat samalla tavalla. Oli kyse sitten koirasta, delfiinistä, ihmisestä tai papukaijasta. Leijoniakin opetetaan positiivisella vahvistamisella, muuten olisi aika hankala saada leijona avaamaan suunsa kun halutaan tarkistaa sen hampaat. Ei taitaisi kovin hyvin pakotteilla onnistua...
Eri asia on sitten, miten sitä positiivista vahvistamista soveltaa. Toiset käyttävät naksutinta apuna, toiset eivät. Jonkun koiran kanssa sheipataan, toisen kanssa napataan suoraan se haluttu toiminto. Jonkun koiran kanssa käytetään houkuttelua, toisen taas ei. Palkkiot voivat vaihdella, samoin monet pienet yksityiskohdat eri toimintojen kouluttamisessa, mutta se oppimisen periaate on kaikilla sama.
Kannattaa lukea tästä kaikki osat:
<a href="<a href="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327" alt="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327">http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327</a>" alt="<a href="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327" alt="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327">http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327</a>"><a href="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327</a>" alt="http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327</a>">http://www.jirkavierimaa.fi/?p=2327</a></a>Koirat eivät kurita pentujaan, vaan kohtelevat niitä varovaisesti, samoin kuin jopa sudetkin. Koirat eivät varsinkaan kurita toisia, aikuisia yksilöitä, joten ihmettelen kovasti perustelua pakotteisiin ja fyysisiin rangaistuksiin sillä, että emot rankaisevat pentujaan. Ihminen ei ole koiran emo ja koira tietää sen, eikä koira ole pentuajan jälkeen enää siis pentu.
Kyllä minä olen vuosikymmeniä koiran kanssa eläneenä nähnyt, kuinka koirat käyttävät toisiinsa(myös) fyysistä valtaa ja "kurittamista" joko välien selvittelyssä, pentujen opettamisessa tai oman aseman säilyttämiseksi. Ja mun nähdäkseni myös joskus ihan vain siksi, että on huono päivä ja veetuttaa (koiratkin todella ovat yksilöitä hyvine ja huonoine päivineen). Näissä kahnauksissa ei purra kunnolla tm. satuteta, mutta se verran kyllä tirvaistaan että toinen vähintään säikähtää.
Näillä kirjoittajilla on monta ihan hyvää pointtia jotka itsekin allekirjoitan, mutta pari juttua kyllä vähän pistää silmään. Ensinnäkin tuo ei-sanan huonous (tai no, kirjoittaja ei sanonut että muutkaan eivät saisi kieltää koiraansa mutta ymmärsin ettei hän suosittele sitä muillekaan). Edellisen koirani kanssa tuo olisi toiminut (ja käytännössä toimikin) hyvin, kieltää ei juuri tarvinnut, kun koira tiesi mitä siltä odotetaan ja hinku tehdä kiellettyjä asioita ei ollut kovin suuri. Nykyisen ja parin aiemman koirani kanssa tällä linjalla oltaisiin todella metsässä. Esim. tällä nykyisellä on kova draivi esim. vahtimiseen ja puolustamiseen, jo ihan rotuominaisuuksienkin puolesta. Jos ei kiellettäisi, olisi varmasti sattunut monta ikävää vahinkoa. Ja kyllä, koira on sosiaalistettu ja muutenkin kasvatettu ihan onnistuneesti. Kyse ei ole mistään häiriöstä vaan koiran ominaisuuksista ja myös henk.koht. luonteen piirteistä; hän on tempperamenttinen, toimintatarmoinen eikä pidä kaikista tai kaikesta (aivan loistava persoona muuten, omalle porukalle mitä kiltein ja meille hyvin rakas).
Ja vielä tuosta voimankäytöstä: tämä ko. koiramme on siis hyvin vietikäs tapaus (koiraihmisinä varmasti tiedätte sanan merkityksen); joskus, kun toiminta on jo ehtinyt käynnistyä (ei ole ehditty kieltää ajoissa), vimma tekemiseen (esim. "tunkeilijan" pois ajamiseen) on niin suuri, että koiran on tosi vaikea hillitä itseään. Silloin saatan ottaa niskasta kiinni katkaistakseni tilanteen ja rauhoittaakseni koiran.
Samoin saatan joskus käyttäytyä koiran näkökulmasta katsottuna uhkaavasti , esim. korottaa ääntäni, jos sana ei mene nätisti perille(esim. aidalla räyhäämisen kieltäminen). Tämä on mielestäni ihan ok JOS suhde koiraan on hyvä; koirani luottaa minuun ja tietää etten satuta sitä. Hän myös selvästi ajattelee, että minulla on oikeus toimia joskus mielivaltaisesti, esim. viedä törkeästi pois herkku. Tämä on välttämätöntä, sillä joskus se herkku on pihalta löytynyt mätä pikkulintu, ja joskus on pakko satuttaa ja tehdä inhottavia asioita (esim. eläinlääkäri).
Mua ottaa joskus aika lailla pattiin nämä tyypit jotka vauhkoaa jostain niskasta tarttumisesta tm. Tietenkään koiraa ei saa satuttaa (rauhallinen, ei rankaisemistarkoituksessa tehty kiinni tarttuminen ei satuta isoa koiraa) tai kohdella millään tavalla huonosti, mutta fyysinen toiminta ei ole aina pahasta; se on koiran näkökulmasta normaalia (kuten edellä sanoin, koirat ovat itsekin hyvin fyysisiä olentoja).
Välillä siis tosiaan huvittaa nämä vauhkoajat, jotka yleistävät sen oman pienen/luonnostaan lempeän koiransa perusteella, ja siinä samalla tulevat muuten stereotypisoineeksi kaikki koirat pelkästään ryhmänsä edustajiksi yksilöiden sijaan, ihan kuin nyt koira olisi joku kone johon toimii aina samat mekanismit ja niksit. Ei se niin ole,koirat ovat yksilöitä ja toisten kanssa toimii yhdet jutut ja toisten kanssa toiset. Lisäksi, eläinoikeusasiat ovat mulle tärkeitä ja olen esim. ollut vegaani jo yli 20 vuotta. Tästä näkökulmasta lähinnä ärsyttää nämä "ei saa ikinä kieltää tai rajoittaa" -tyypit, jotka samalla kiskovat napaansa rääkättyjä eläimiä piittaamatta pätkääkään niiden oikeuksista.
Sori, tulipas vuodatus, olis kai pitänyt avautua jollekin jo aiemmin :)
Tietääkö koira paikkansa laumassa, vai onko heti isistä seuraava?