Loukkaantuisitko (lahjoista)?

paljon.

En tosin loukkaannu, koska lahja on silti aina lahja, laitan vain lahjat kiertoon josta en pidä tai ei ole käyttöä ja yritän antaa sellaiselle joka siitä pitää.

Mulla on oikein lahjakaappi, missä on "hätävara"lahjoja joita voi sitten antaa eteenpäin lahjaksi.

Jos ei ole käyttöä jollekin lahjalle, mitä siitä loukkaantumaan vaan pistät kiertoon ihmiselle joka siitä ilahtuu!

hirveän itsekeskeistä nipottaa tuollaisesta. Oletko ainoa lapsi, ja oletat, että muiden pitää lukea ajatuksesi? Minusta se, että joku ajattelee minua niin paljon, että antaa jonkun lahjan, on jo tarpeeksi kiva juttu, en sitten enää nipota siitä, onko lahja minun kaltainen vai ei. Ja minulla on vaikka mitä muistoja seinillä ja näkyvillä, koska niiden antaja on rakas, ja ne muistuttavat rakkaasta ihmisestä, ei sillä itse tavaralla ole niin merkitystä.

en tosiaan sen kummemmin loukkaantunut, mutta olin oikeastaan jo "ennustanut" tämän tapahtuman. Itse annan toisille suhteellisen kalliitakin lahjoja (ottaen huomioon tuloni), sellaista, mitä toiset keräilee, tarpeellisia asioita. Muut tietävät mitä minä keräilen, silti saan yleensä kaikenlaista ihmeellistä roinaa, vaikka tosiaankin enemmän ilahtuisin sellaisesta, joka ei jää nurkkiin pyörimään (oli se sitten karkkipussi tai suklaalevy).



No lahja on aina lahja. Sen rahan vaan voisi käyttää järkevämmin ja ilahduttavamminkin...



AP

No, enpä tiedä kun minulle ei lahjoja anneta eikä järjestetä yllätysjuhlia. En sinänsä välitä materiasta, mutta tuntuu pahalta ettei ketään kiinnosta. Jos joku antaisi minullle synttäri- tai vaikka joululahjan niin ilahtuisin ihan hirveästi. Vaikka se olisi paketillinen nenäliinoja tai joku ruma esine.

Jos kasvissyöjä, luonnonsuojelija saa lahjaksi turkiksia (kuten minä sain), niin onhan se joko täydellistä välinpitämättömyyttä tai sitten vittuilua.

että joku pitää tätä itsekeskeisenä nipotuksena. Olen aina ajatellut itsekin noin, että on mukavaa, jos joku ajattelee minua niin paljon, että yleensäkin hankkii lahjan. Kuitenkin loukkaannuin hieman ehkä sen takia, kun lahja todellakin osoitti sen, että mun persoonani, ajatukseni ja mieltymykseni oli täysin ignorattu. Ehkä siirryn tulevaisuudessa samalle linjalle - annan turhaa krääsää sen sijaan, että miettisin mikä saajaa ilahduttaa.



AP

Toisaalta on myös mielenkiintoista lukea, kuinka erilaisia me ihmiset olemme...



(Ymmärtäisin ap:n loukkaantumisen, jos vaikka aviomies antaisi lahjaksi lespopornoa olevan dvd:n tms.)

Minä en osaa ostaa edes omalle miehelleni sopivan tyylisiä lahjoja, yhtä hankala "lahjottava" olen itse. En siis osaa loukkaantua, jos lahja menee pieleen. Aika harvoin saadaankaan lahjoja, kun ei niistä innostuta.



Tykkään kuitenkin yrityksestä, jos joku jotain hankkii ja erityisen vaikuttunut olen, jos joku onnistuu joskus hankkimaan aivan nappiin osuvia lahjoja. Osaan sitä arvostaa, niin vaikeaa se on.

että joku pitää tätä itsekeskeisenä nipotuksena. Olen aina ajatellut itsekin noin, että on mukavaa, jos joku ajattelee minua niin paljon, että yleensäkin hankkii lahjan. Kuitenkin loukkaannuin hieman ehkä sen takia, kun lahja todellakin osoitti sen, että mun persoonani, ajatukseni ja mieltymykseni oli täysin ignorattu. Ehkä siirryn tulevaisuudessa samalle linjalle - annan turhaa krääsää sen sijaan, että miettisin mikä saajaa ilahduttaa.

AP

Ymmärrän, että jos koet ylimalkaankin, että ystäväsi eivät jotenkin tunne sinua tai pitävät sinua ihan erilaisena kuin itse koet olevasi. Kyllähän jokainen haluaa, että toiset tunnistavat hänen persoonallisuutensa.

Mutta juuri lahjojen kohdalla etko tule ajatelleeksi että ystäväsi tuskin pyrkivät antamaan sinulle "turhaa krääsää" vaan ihastuvat johonkin tuikkukippoon tai servettirenkaaseen ja antavat sen sinulle vilpittömin mielin uskoen, että se ilahduttaa sinua?? Miksi oletat, että he ovat menneet yli siitä mistä aita on matalin. Voihan joku olla kiertänyt kymmenen tiimaria löytääkseen sen juuri ihanimman avaimenperän sinua varten? Ja toisekseen - ihmisillä on hyvin erilaiset taloudelliset tilanteet. Jollekin esim. 20e lahja tarkoittaa ettei viikkoon saa ostettua hedelmiä tai lapselle kurahousuja. Voitko kommentoida.

olen vaikkapa muutaman vuoden hokenut eri asiayhteyksissä esimerkiksi, että "inhoan tuikkukippoja, en halua tuikkukippoja, onneksi mulla ei ole tuikkukippoja, tuikkukipot ovat mun mielestä turhia" niin silloin kyllä ihmettelen, jos on silti pakko antaa niitä tuikkukippoja.



Eikä tämä tosiaan nyt mun maailmaani kaada, lähinnä vain ärsyttää toi, kun muutenkin muissakin asioissa mua ei oikein tunneta lainkaan.



Ja ei ole kyse siitä, etteikö taloudellinen tilanne antaisi periksi - kyllä niihin krääsätavaroihinkin oli mennyt sen verran rahaa, että niillä euroilla olisi voinut ostaa jotain sopivampaa. Ja kuten sanoin, se arvo ei ole pääasia, olisin ilahtunut vaikka tikkukaramellistakin.



AP

Epäilenpä että saamani krääsä on kiertolahja just tuollaisesta lahjakaapista kuin sullakin. Itselläkin nyt sitten sama. Saa olla tarkkana ettei pane vahingossa lahjanantajalle tämän omaa lahjaa :)

No jos joku on minulle hokenut muutaman vuoden tuikkukipoista niin todennäköisesti ostan sellaisen. Siis en välttämättä muista että kyse oli nimenomaan siitä ettei halua tuikkukippoa. jotenkin vain tulisi kyseisestä henkilöstä mielleyhtymä tuikkukippoihin =)