Lue keskustelun säännöt.
Raskas taaperon ikä! Milloin helpottaa?
04.03.2012 |
Lapsi on kyllä vallan ihana, mutta jos ihan joka ikiselle hetkelle ei löydy jotain ohjelmaa.. menee päivät kieltäessä ja "tapellessa".
Taapero kaivaa laatikoita, käy eteisen kengillä, availee vaatekaappeja ja heittelee vaatteita lattialle. Käy keittiön laatikoilla.. Voihan niihin ne lukotkin laittaa juu, mutta toisaalta on kaivellut niitä jo ainakin 2 kk, joten kaipa tuo aikanaan myös loppuu, ja toisaalta on joskus helpompaa antaa kaivaa kuin jatkuvasti kerta toisensa jälkeen kieltää ja keksiä jotain muuta tekemistä.. (tuntuu, että ideatkin jo vähissä).
Ulkoilemme päivittäin kerran tai kaksi. Käymme kylässä, uimassa, teemme kotitöitä.. ruuanlaittoa.. Vaan heti kun selkänsä kääntää on taapero tekemässä "pahojaan".
Ikää hänellä on 1v3kk. Milloin tämä menee ohi??
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin 1v4kk on jatkuvasti purkamassa milloin mitäkin laatikkoa ja kaappia ja niin musta pitääkin olla. En mäkään aina jaksaisi, mutta se on lapsen työtä tuo tutkiminen ja musta on ihana seurata lasta kun hän tutkii asioita. Yhdessä sitten laitellaan tavaroita takaisin omille paikoilleen, josta ne sitten voi hetken päästä kaivaa taas esille.
Mä en ymmärrä miksi lapsen pitäisi tällaisissakin asioissa jotka on ihan normaalii kehitykseen kuuluvia vaiheita, taipua vanhempien tahtoon ja lopettaa se luontainen tutkiminen tai miksi vanhemmat kiirehtii, että millon tää loppuu.
Tietenkin lapsen saatavilta pitää olla pois kaikki vaaralliset; veitset, lääkkeet, pesuaineet, jne.
Meillä tuo muksu on jo paljon alle vuotiaana ollut omalla tavalla apuna kotitöissä esim. painamalla tiski/pyykkikoneen käynnistysnappia ja nykyään hän onnellisena antaa mulle koneesta puhtaita astioita, kun tyhjennetään sitä tai laittaa pyykkiä koneeseen. Nämä näin esimerkkinä, kun olen antanut olla mukana enkä kieltänyt, kun toteuttaa itseään.
Ja voi hetken olla vaikka eri huoneessa leikkimässä ja ihan leikkii eikä pura vaatteita kaapista lattialle tms.
Lapsihan rakentaa tuollaisesta helposti leikin. Äidiltä tulee heti reaktio kun toinen lähestyy kirjahyllyä tai kattilakaappia.
Mä olen omieni kanssa edennyt toistepäin. Tutkitaan yhdessä ja siivotaan yhdessä pois. Kun ne on läpikäyty, ei lapsi niitä kauaa jaksa tutkia.
Kannattaa tosiaan miettiä mihin pyrkii kasvatuksessa. Kieltämään kielletyt asiat vai ohjaamaan lasta sallittujen asioiden pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 2,5v lapsi ja sama meininki jatkuu. Myös 4v tykkää edelleen tonkia laatikoita ja kaappeja, mutta ei sentään enää levittele tavaroita ympäriinsä. Tämä 2v sen sijaan nimenomaan heittelee eteisestä kengät ympäriinsä, pipot ja hanskat laatikosta pitkin lattiaa, ottaa keittiöstä aterimia ja suunnilleen nuolee niitä ja raahaa ympäri taloa... Hoooh.
Nyt poika on 2v 4 kk ja tilanne on helpottanut aika paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kultainen keskitie on hyvä; eli lapsen täytyy saada olla lapsi ja pieni tutkimusmatkailija ja vähän sotkeakin, mutta jotkut asiat ovat ehdottomasti ja johdonmukaisesti kiellettyjä (vaaralliset, rikki menevät tai kohtuutonta sotkua aiheuttavat). Lisäksi, jos vain mahdollista, olen laittanut kaikki kielletyt asiat niin, ettei niihin pääse käsiksi (vähentää jatkuvaa kieltämistä ja tappelemista).
Meilläkin keittiön laatikot ovat aika ajoin "must" eikä niihin saa mitään lukkoja tai esteitä, joten laitoin kaikki terävät yläkaapeihin ja annan leikkiä purkeilla ja ruokailuvälineilläkin. Leikkiä on myös niiden takaisinlaitto, eikä niitä mitenkään pestä (paitsi jos tulee vieraita) ja terveitä ollaan oltu.
Joissakin lipastoissa on teipit (kun ei säännöllistä avaamista). Sitten kun äkkää teippien repimisen, niin joko lipastoihin sellaista tavaraa millä voi leikkiä tai sitten vain korjattava parempaan talteen. Kaikista alakaapeista on ovenkahvat pois. :D Isompana ongelmana koen meidän kissan, joka myös samassa juonessa :) ja joka ei mitenkään "kehity" toisin kuin lapset aikanaan. Kissan hiekkalaatikko (kannellinen) on käännetty niin, että aukko on seinään päin eli kissa pääsee sinne mutta lapsi ei vielä ole oivaltanut "sen laatikon" merkitystä. Isompana tuskin enää sitten syö mitään sieltä. Sängyllä pomppiminen on sallittua, koska ei ole trampoliinia ja päiväpeiton kasaantuminen ei oikeasti ole mikään iso juttu. Kaikkialle kiipeileminen on tämän hetken juttu; johonkin turvallisiin paikkoihin ollaan tehty tilaa että voi kiivetä, mutta tietysti tässä tulee kyllä vaaratilanteitakin mihin pakko keksiä ratkaisu, etenkin kun kiipeilyinto ja -taito tästä vielä vain kasvavat... Jne jne... :)
Kyllä meilläkin 1v4kk on jatkuvasti purkamassa milloin mitäkin laatikkoa ja kaappia ja niin musta pitääkin olla. En mäkään aina jaksaisi, mutta se on lapsen työtä tuo tutkiminen ja musta on ihana seurata lasta kun hän tutkii asioita. Yhdessä sitten laitellaan tavaroita takaisin omille paikoilleen, josta ne sitten voi hetken päästä kaivaa taas esille.
Mä en ymmärrä miksi lapsen pitäisi tällaisissakin asioissa jotka on ihan normaalii kehitykseen kuuluvia vaiheita, taipua vanhempien tahtoon ja lopettaa se luontainen tutkiminen tai miksi vanhemmat kiirehtii, että millon tää loppuu.
Tietenkin lapsen saatavilta pitää olla pois kaikki vaaralliset; veitset, lääkkeet, pesuaineet, jne.
Meillä tuo muksu on jo paljon alle vuotiaana ollut omalla tavalla apuna kotitöissä esim. painamalla tiski/pyykkikoneen käynnistysnappia ja nykyään hän onnellisena antaa mulle koneesta puhtaita astioita, kun tyhjennetään sitä tai laittaa pyykkiä koneeseen. Nämä näin esimerkkinä, kun olen antanut olla mukana enkä kieltänyt, kun toteuttaa itseään.
kaikki, mihin lapsi ei saa koskea, voidaan nostaa ylemmäs. Meillä on ihan tarkoituksella tungettu yhteen keittiön alakaappiin kaikenlaista sälää jota hän saa tutkia sillä aikaa kun teen ruokaa ym. Osaa myös laittaa tavarat takasin ja uskoo kun kieltää jotain tekemästä. Lapsuus on ihanaa aikaa (meillä kolmas taapero nyt menossa)ja pitää olla kiitollinen siitä että on terve lapsi joka pystyy itse toimimaan ja tekemään ikäiselleen normaaleja asioita.
Ei ole mennyt vieläkään ohi. Hohhoijaa...