En enää ikinä lähde mihinkään työpaikan ruokatunnille

Puhun ainoastaan työasioita työkavereiden kanssa enkä sano sanallakaan omasta elämästäni tai muustakaan mikä ei liity työhön. Samasta syystöä en ole käynyt pikkujouluissa,tyky-päivillä tai muillakaan ns vapaaehtosilla riennoilla. Hoidan työni hyvin ja that´s it. Saan talosta palkan, en ole siellä kaverisuhteita vääntämässä. Sopii paremmin näin ja juoruilijat ei puutu asioihini.

Millä alalla?

Puhun ainoastaan työasioita työkavereiden kanssa enkä sano sanallakaan omasta elämästäni tai muustakaan mikä ei liity työhön. Samasta syystöä en ole käynyt pikkujouluissa,tyky-päivillä tai muillakaan ns vapaaehtosilla riennoilla. Hoidan työni hyvin ja that´s it. Saan talosta palkan, en ole siellä kaverisuhteita vääntämässä. Sopii paremmin näin ja juoruilijat ei puutu asioihini.

Minulle työpaikka on kuin toinen koti ja työkaverit ystäviä. En pystyisi olemaan töissä kuvailemallasi tavalla. Ahdistuisin päivässä.

Olen itse ollut työpaikoissa, joissa viettää ruokatunnin todella mielellään työkavereiden kanssa jutellen. Toisissa taas ahdistaa jo pelkkä ajatus, että joutuisi kuuntelemaan muiden täysin yhdentekeviä juttuja. Onneksi nyt työpaikassa, jossa samanhenkisiä ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.

tämä on paha. Minä olin yhdessä akkavaltaisessa paikassa, jossa aina puhuttiin paskaa niistä, jotka eivät olleet paikalla. Sanoinpa sitten kerran, että mitäpä jos puhuttaisiin vaihteeksi meistä, jotka olemme paikalla. Voi sitä nenännyrpistelyä ja silmienpyöritysten määrää! Enpä lähtenyt siis enää tämän juorusakin kanssa yhtään mihinkään ja hyvin nopeasti kävi ilmi mikseivät ne "poissaolijatkaan" lähteneet. Joillakin se juoruilu on vain henki ja elämä ja joillekin ei. Minun puolestani juorutkoon, en halua ottaa osaa siihen. Työt on töitä.

tosin olisittehan te voineet niiden toisten kanssa alkaa käydä porukalla lounaalla ja muodostaa omat perinteenne, missä ei vaan jauheta pskaa toisista. Mä käyn joka päivä lounaalla työkavereiden kanssa, ja se on tosi kivaa. Ei me poissaolevia haukuta, vaan kaikki kertoo omista jutuistaan ja niille naureskellaan, vaikka lasten toilailuille. Mä en jaksaisi jos kaikki päivät vaan pitäisi puurtaa omassa toimistossa ilman mitään sosiaalista hengähdystaukoa. Ja meillä on 99%:sti naisvaltainen työyhteisö, joten ei ole sukupuolesta kiinni tämä.

tämä on paha. Minä olin yhdessä akkavaltaisessa paikassa, jossa aina puhuttiin paskaa niistä, jotka eivät olleet paikalla. Sanoinpa sitten kerran, että mitäpä jos puhuttaisiin vaihteeksi meistä, jotka olemme paikalla. Voi sitä nenännyrpistelyä ja silmienpyöritysten määrää! Enpä lähtenyt siis enää tämän juorusakin kanssa yhtään mihinkään ja hyvin nopeasti kävi ilmi mikseivät ne "poissaolijatkaan" lähteneet. Joillakin se juoruilu on vain henki ja elämä ja joillekin ei. Minun puolestani juorutkoon, en halua ottaa osaa siihen. Työt on töitä.

Meillä on hyvä työyhteisö. Vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä ja autamme toisiamme tarpeen tullen.

Puhun ainoastaan työasioita työkavereiden kanssa enkä sano sanallakaan omasta elämästäni tai muustakaan mikä ei liity työhön. Samasta syystä en ole käynyt pikkujouluissa,tyky-päivillä tai muillakaan ns vapaaehtosilla riennoilla. Hoidan työni hyvin ja that´s it. Saan talosta palkan, en ole siellä kaverisuhteita vääntämässä. Sopii paremmin näin ja juoruilijat ei puutu asioihini.

Olen toiminut samalla tavalla ja joutunut syrjityksi ja ei-pidetyksi työpaikalla.