Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheen syntipukki? Joskus vituttaa
12.03.2012 |
Olen taistellut vuosikausia todella työlään ja ajoittain erittäin vaikean parisuhteen kanssa ja otin asian puheeksi ensimmäisen kerran äitini kanssa. Hän antoi neuvoja, mutta piti kiinni tarkkaan objektiivisesta roolistaan ja muistutteli siitä, että kyseessä on vain "minun puoleni" asiasta. Epäili myös, että olen yrittänyt muuttaa miestäni ja muistutti, että pitäisi muistaa myös omat viat. No, sitäpä sitä, sitähän tässä on tehty vuosikaudet.
Kerroin sitten äidilleni, että tuntuu pahalta, kun hän suhtautuu aina kertoessani mistään ihmissuhdeongelmastani (joista kerron todella harvoin, ja joita on harvoin) kuin oikeuden tuomari, että "tuo on vain sinun puolesi" jne. ja koen jääväni ilman a) ymmärtäjää b) lohdutusta ja toivoisin saavani edes häneltä äidillistä tukea ilman sanojeni epäilyä.
Sain kuulla, että hän ymmärtää kyllä että olen onneton ja tyytymätön ihminen.
No, olen kyllä aina arvellutkin että jos otan esille liittomme ongelmat tai eroan, kauniin vieraskorea mieheni saa puolelleen paitsi oman sukunsa, myös minunkin sukuni.
Pakko kuitenkin huomauttaa, että olen vuosien saatossa toiminut terapeuttina ja sovittelijana myös lapsuuden perheessäni, paremminkin auttanut muita availemaan solmujaan kuin pyytänyt itselleni apua tai etsinyt olkapäätä. Enkä tukea normaalisti pyydäkään tilanteen tuntien, mutta aina sitä vain ällistyy että millaista täydellisyyttä sitä joiltain vaaditaankaan.
Kuulostaako kenestäkään tutulta?
Kommentit (5)
Pitää taas huolta OMISTA lapsistaan kuin kissapeto. Etsii vikoja aikuistenblastensa kumppaneista ja on huolissaan jos epäilee että jonkun mies tai vaimo ei pidä huolta HÄNEN lapsestaan jne. Tosiaankin saan äidiltäni tukea,nmutten halua hänelle kertoa mitään avio- ongelmistani.
Parempi vaan sinunkin olla kertomatta jatkossa, onko sinulla naispuolista ystävää joka voisi kuunnellel ja auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tule toimittua kummallakaan tavalla sit joskus tulevaisuudessa! helposti ajautuu sit joko tekemään samaa ku oma äiti tai sit just suojelemaan ja kuvittelemaan et eihän ne omat ole ikinä syylliset mihinkään..(sekään ei ole lapselle hyväks, ei kannusta kovin vastuuntuntoseks.)
täytyykin itse varoa, ettei aina ole kyselemässä lapsiltaan ensin sitä toisen näkökulmaa. Huomaan kyllä kyseleväni usein miltä kaverista mahtoi tuntua, mutta se on olennaista varmaan pääasiassa sillä ikäkaudella kun vielä opetellaan empatiaa. Ja vaikka kyselee lapselta, pitää huomioida tietysti hänen omat tuntemuksensa ja lohduttaa häntä niissä.
Kyllä taas päätin tarkkaan, etten varmasti uskoudu äidille täntyyppisistä asioista, koska ilmeisesti hänelle on luontaista etsiä ensin ainakin tästä omasta lapsesta viat ja vasta sitten ottaa huomioon se mahdollisuus, että hän on oikeassa. Tosi vahingollinen tapa ja aiheuttaakin pahimmillaan sen, että lapsista tulee hyväksikäytettäviä lattiarättejä, jotka aina vain paapoo muita ja taipuu miten vain toisten edessä. Ja samaahan se tässä minunkin suhteessani on ollut, eli olen autuaasti ottanut kärsijän roolin harteilleni ja vasta viime aikoina tajunnut, että ei tarvitse jaksaa ikuisesti. Ei sillä ettei itsessäni olisi syytä parisuhteen ongelmiin olisi.
On minulla onneksi jokunen ystäväkin jolle voi aiheesta avautua ja jatkossa puhun vain heille.
ap
Äitini soittaa liian usein. Nyt se on alkanut joka kerta ensin kysyä, että oletko sinä yksin vai onko sulla se takapiru siellä kuuntelemassa.
Siis jotain aivan hirveää ja ilman mitään syytä. Äitini ei edes tunne uutta ystävääni kunnolla (olemme tunteneet jotain 6 vuotta), koska hän pilaa kaikki miessuhteeni.
Siis epäilen, että sillä ei ole päässä kaikki ihan paikallaan.
Alue: Aihe vapaa
paitsi et tosta syystä en ees mitään omia asioita kerrokaan kun sen tietää etukäteen. mut tuttua on myös se et tietää et miehen puolella on sekä sen suku et omani, niin ihan jees..