Harmittaako muitakin se, että peruskoulun liikuntatunneilla ei oikeastaan opetettu mitään, mutta arvosana määräytyi sen perusteella, miten h
Miten hyvin osasit?
Minua tämä on jäänyt aikuisena ärsyttämään. Liikuntatunneilla opettaja oletti, että kaikki tiesivät jo valmiiksi lajien säännöt ja tekniikat. Vaikka et osannut, et myöskään saanut opetusta miten toimia.
Esimerkiksi jalkapallossa en tiennyt, että puolustajana saa nousta kentällä paljon ylemmäs. Luulin, että minun kuului pysytellä oman maalin lähettyvillä ja puolustaa siinä. Opettaja ei koskaan selittänyt, miten peliä oikeasti pelataan. Enkä ollut nähnyt jalkapalloa koskaan televisiosta tai livenä.
Pesäpallossa osasin lähinnä lyödä palloa. Sitten seisoin pesällä ja odotin, että muu joukkue karjuu ”mene, mene!”, jolloin juoksin seuraavalle pesälle. En ymmärtänyt pelistä yhtään mitään.
Hiihdossa oli sama ongelma. Yhtenä talvena mentiin yhdistelmäladulle ja opettaja oletti, että kaikkihan tietävät miten suksilla luistellaan. Ei siinä sitten oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin rämpiä muiden perässä ja näyttää huonolta.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että miten ihmeessä minun olisi pitänyt oppia, jos kukaan ei koskaan opettanut? Liikuntatunnit tuntuivat enemmän siltä, että opettaja testasi valmiiksi osattuja taitoja kuin opetti liikuntaa.
Kommentit (16)
Liikuntatunneilta on jäänyt mieleen vain se muiden huuto, "mene jo/juokse/pysähdy!". Meillä ei harrastettu koulumatkapyöräilyä kummempaa liikuntaa.
Jep.
Ja nykyään menty toiseen ääripäähän, jossa arvosanan määrää asenne, ei osaaminen.
Opettajamme vei meidät erään kerran korkeushyppypaikalle ja poimi minut näyttämään esimerkkiä miten puomi ylitetään oikeaoppisesti. En ollut koskaan nähnytkään korkeushyppypaikkaa! En tiennyt että ensin pitäisi juosta puolikaaressa ja sitten hypätä takaperin patjalle. Juoksin suoraan ja tein kuperkeikan, ja puomi putosi. Muistan opettajan haukut edelleen.
No ei harmita, ei ole tapana jumittaa vanhoihin asioihin.
Ei harmita. Tympeäähän se oli tumpelona siellä tunneilla koittaa pärjätä muiden mukana, mutta ne ajat olivat ja menivät eivätkä onneksi enää palaa.
Ylipäätään 80- ja 90-lukujen koululiikunta on oikea suomalaisen koululaitoksen häpeätahra. Se määrä lapsia ja nuoria, jotka traumatisoitiin loppuelämäkseen. :(
Se on jännä huomata elämässä se että esim itse olin ihminen joka ei pahemmin tykänny koululiikunnasta enkä ylipäätään tunneilla istumisesta, mutta itse vapaa-ajalla olin ja olen edelleen todella urheilullinen ja tykkään etsiä tietoa ja opiskella itsenäisesti. Se vaan kertoo sen että kaikki ei ole tarkoitettu siihen tiettyyn ympäristöön eli se ei kerro ihmisestä oikeasti yhtää mitää mitä sielä koulussa tapahtuu loppupeleissä. Se ikäki tekee pelkästään paljon että varsinki jossain yläasteella ku teini-iässä alkaa kaikenmaailman epävarmuudet ja sen seurauksena esim kiusaaminen jne ni se ympäristö jo itessään painaa ihmisen alas ja sen jälkeen se antaa jotain arvosanoja ja joku vielä ottaa ne tosissaan :D
Mitään uutta en oppinut kuin hyppimään jossain puolapuilla tai juoksemaan pesäpallon perässä. Olisi ollut kiva oppia vaikka laskettelemaan tai golfaamaan, ratsastuksesta puhumattakaan. Koulu samaa massaa kuin ihan kaikki neilöä. Veroja maksetaan mutta mitäänri niillä rahoilla saa.
Ainahan joku päätyy liikunnanopettajaksi. Eivät ne mitään ruudinkeksijöitä ole.
"Esimerkiksi jalkapallossa en tiennyt, että puolustajana saa nousta kentällä paljon ylemmäs. Luulin, että minun kuului pysytellä oman maalin lähettyvillä ja puolustaa siinä. Opettaja ei koskaan selittänyt, miten peliä oikeasti pelataan. Enkä ollut nähnyt jalkapalloa koskaan televisiosta tai livenä."
Täysin sama juttu! Ja sitten kun pelasin sillä ainoalla tietämälläni tavalla, eli muiden mielestä huonosti, niin minut jätettiin aina joukkueiden jaossa viimeiseksi valinnaksi. Ja tästä sitten kiusattiin.
No jaa, minun aikanani hyviä arvosanoja sai ainoastaan, jos harrasti jotakin joukkueurheilua. Ihan sama jos yritit kaikkea tai olit hyvä jossain.
Minäkin tajusin vasta aikuisena että olen vasenjalkainen. Eipä ihme etten osannut lähteä juoksutelineestä mitenkään järkevästi vaikka olin toki hypännyt ruutua, potkinut jalkapalloa, tehnyt spiraaleja luistimilla jne. Silti opettaja ohjasi väärään telineeseen. Ammattitaidotonta kun jälkikäteen miettii.
Kyllä meillä opeteltiin esim jalkapallon pallottelua, lentopallon sääntöjä ja ja pallon käsittelyä, uintitekniikkaa, pesäpallon heittämistä ja ottamista räpylään kiinni, kuulantyönnön ja pituushypyn tekniikkaa ja vaikka mitä muuta
Koululiikunta on laillistettua koulukiusaamista. Liikunnanopettajille maksetaan kiusaamisesta. Miten tämä on sallittua? Miksi joku haluaa opiskella koulukiusaajaksi?
Liikunnassa ei voi jäädä jälkern vaikka lintsaisi kaikki tunnit.
Vihasin kasarilla koululiikuntaa kuten kaikki muutkin, mutta meillä oli aika hyviä opettajia.
Kaikki korostivat heti ekalla tunnilla että arvosana riippuu asenteesta, yrittämisestä ja kehittymisestä, ei tuloksista.
Sinä vuonna kun juoksin 1500m kävelemättä välillä ope huomasi ja kehui ja sain ysin. Olin viimeinen, ja tulipunainen 😁, mutta hampaan pureminen tuotti tulosta. Olen itse asiassa tuosta vieläkin aika ylpeä 🤭
Tekniikkaa opetettiin myös, esim lentopallossa harjoiteltiin lyöntejä.
Tämä on oikea epäkohta.