Tää mun elämä on jotenkin vaikeeta
Olen huomannut jännittäväni melkoisen paljon ja vaihtelevasti koko ikäni. Kotona yksinolessa ei ole helppoa olla, tuntuu yksinäisen hylätyltä olo. Viikonloput yksin ovat pahimpia. Vapaaehtoistöissä ollessa on miellyttävämpää olla, kun saa olla pienellä porukalla. Heti kun porukan kokoonpanoon tulee muutoksia, niin vaivaannun. Ystävien ja lähisukulaisten seurassa olo on myös siedettävimmillään, kahden kesken tai kolmistaan. Kaupungilla ja yksin asioidessa riippuu niin paljon että missä liikun ja kuinka paljon muita on läsnä ja minkälaista porukkaa kohtaan.
Valtaosa aivojeni kapasiteetistä menee vuorovaikutuksen arviointiin ja ennakointiin sekä tähän metakognitiiviseen tarkkailuun. Tämän vuoksi olen menettänyt työkykyni. Jännitän ja häpeän aivan liian ylimitoitetusti. En anna virheiden tapahtua. Jos tapahtuu jotain yllättävää, niin nolous iskee ja halu vetäytyä.
Kommentit (16)
Kun huomaat tarkkailevasi omia sanojasi tai eleitäsi, keskity sen sijaan kuuntelemaan toista osapuolta tai havainnoimaan ympäristön yksityiskohtia. Tämä katkaisee sisäisen murehtimisen kierteen.
Hyväksy tunne ilman taistelua. Vaivaantumisen peittely tai sen kieltäminen yleensä vain voimistaa tunnetta. Voit todeta mielessäsi neutraalisti, että tilanne tuntuu nyt hieman kiusalliselta, ja antaa tunteen olla läsnä – se laantuu usein nopeammin, kun sitä ei yritä pakottaa pois.
Pitkä ja rauhallinen uloshengitys viestii hermostolle, ettei tilanteessa ole hätää, mikä laskee kehon jännitystilaa.
Tuo kuulostaa hyvin tutulta ilmiöltä monelle, joka tarkkailee tilanteita tarkasti – on täysin ymmärrettävää, että jatkuva tilanteiden ennakointi ja oman toiminnan tarkkailu vievät paljon tilaa.
Kun mieli käy ylikierroksilla vuorovaikutuksen analysoinnissa, huomion ankkurointi johonkin konkreettiseen, ulkoiseen asiaan on yksi tehokkaimmista tavoista keventää kuormaa heti tilanteen aikana.
Sen sijaan, että yrittäisit seurata koko tilanteen dynamiikkaa tai omia ajatuksiasi, päätä keskittyä vain yhteen asiaan: esimerkiksi toisen ihmisen puheen sisältöön, hänen äänensävyyn tai vaikkapa kahvikupin lämpöön kädessäsi. Kun huomaat metakognitiivisen tarkkailun käynnistyvän, palauta huomio lempeästi tähän yhteen ankkuriin.
Kokeile "riittävän hyvää" vuorovaikutusta. Jatkuva ennakointi on usein yritys varmistaa, että kaikki menee täydellisesti eikä virheitä satu. Voit kokeilla antaa itsellesi luvan vastata hieman spontaanimmin ilman täydellistä etukäteissuunnittelua – pienet tauot tai epätäydelliset lauseet ovat täysin normaali osa ihmisten välistä keskustelua.
On täysin ymmärrettävää, että yllättävä tilanne laukaisee nolouden ja vetäytymisen halun, kun olet käyttänyt paljon energiaa ennakointiin. Kun käsikirjoitus yhtäkkiä rikkoutuu, mieli reagoi nopeasti suojautumalla.
Tällaisessa hetkessä pienen tauon ottaminen ennen reagointia auttaa katkaisemaan välittömän vetäytymisimpulssin.
Nimeä reaktio mielessäsi. Kun nolous iskee, totea itsellesi lyhyesti: "Tämä on nyt vain nolouden tunne, koska tilanne yllätti." Tunteen nimeäminen tuo siihen pienen välimatkan ja auttaa huomaamaan, ettei kyse ole todellisesta vaarasta, vaikka siltä tuntuisi.
Jää paikalle vielä hetkeksi. Sen sijaan, että poistuisi tilanteesta heti, kokeile pysyä mukana vielä vaikkapa 10–15 sekuntia tai yhden kommentin verran. Usein huomaat, että muut eivät kiinnitä yllätykseen läheskään yhtä paljon huomiota kuin oma mieli olettaa, ja tunne alkaa laskea itsestään.
Tilanteen ääneen toteaminen neutraalisti on usein kaikkein kevyin ja luontevin silta yllättävässä tilanteessa. Se vie terän noloudelta, koska et yritä peitellä yllätystä, ja antaa aivoillesi muutaman sekunnin lisäaikaa palautua.
Kuulostaa tutulta. Ainoastaan hyvien unien aikana on hyvä, rento olla.
N50
Pää ulos perseestä ja tajua, että sinä et ole universumin keskipiste. Keskity muihin ihmisiin, älä omiin fiiliksiisi.
Suojautuminen on täysin ymmärrettävää, se voi samalla uuvuttaa ja pitää yllä etäisyyttä muihin – kun taas pieni inhimillisyyden näyttäminen usein madaltaa muidenkin kynnystä olla rennommin.
Ihmisellä on vahva perustarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Kun näytämme keskeneräisyytemme tai epävarmuutemme, asetamme itsemme alttiiksi muiden reaktioille ilman suojakuorta.
Heikkouden näyttäminen tuntuu riskiltä – pelkäämme, että toinen käyttää sitä meitä vastaan, menettää arvostuksensa tai ei ymmärrä meitä.
Häpeä on yksi epämiellyttävimmistä tunteista, ja heikkouden piilottaminen on suora keino yrittää välttää nolatuksi tulemisen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Pää ulos perseestä ja tajua, että sinä et ole universumin keskipiste. Keskity muihin ihmisiin, älä omiin fiiliksiisi.
Keskittyy liikaa muiden ihmisten mielipiteisiin.
Vaivaantuminen on täysin luonnollinen tunne, ja sen helpottamiseksi kannattaa ensimmäiseksi suunnata huomio tietoisesti itsestä ulospäin, esimerkiksi ympäristöön tai keskustelukumppaniin.