Milloin siirsitte lapsen omaan huoneesee?

yöheräilyt jäivät pois kun siirtyi omaan huoneeseen. Vähän se kirpaisi, eli olisimme muutoin varmaan nukkuneet pidempään samassa huoneessa.

oli puolivuotias. Siirrettiin, koska en pystynyt nukkumaan vauvan kanssa. Heräilin jokaiseen äännähdykseen. Vauva nukkui huoneessa, joka oli meidän makkarin vieressä. En varmaan olisi "kauemmas" pystynyt siirtämään. Kuopus siirrettiin vajaan vuoden iässä, kun alkoi nukkua läpi yön, samaan huoneeseen esikoisen kanssa.

Meilläkin lapsen huone olis ihan meidän huoneen vieressä, mutta silti tuntuu edes pahalta ajatella, että siirtäisimme hänet sinne.. Mutta "pakkohan" tuota kohta on, eihän hän voi meidän huoneessa koko ikäänsä nukkua :)

n. 2 kk iässä. Heti, kun ei enää mahtunut kunnolla nukkumaan äitiyspakkauslaatikossa. Tai mahtui, mutta huitoi nyrkeillä laatikon seiniä ja heräsi sitten rapinaan :)



Vaikka vauva nukkui alusta asti n. 3-4 tuntia putkeen, niin minä en nukkunut juuri lainkaan ensimmäisten kuukausien aikana. En vaan osannut nukkua, kun kuuntelin jokaista tuhahdusta ja liikettä.



Koska tilanpuutteen takia olisi ollut aikalailla mahdotonta siirtää pinnasänkyä meidän makkariin, päätettiin alkuun kokeilla, että miten lapsi nukkuu omassa huoneessaan. Huone on meilläkin makkarin vieressä, eli yllän omalta puolen sänkyämme kädellä seinään jonka toisella puolella lapsi nukkuu.



Siellä hän nukkui aivan mainiosti heti alusta asti ja minäkin sain unta. Syötöille heräsin helposti kitinän hieman koventuessa ja pian yösyötötkin jäivät pois. Tutin häviämiseen heräilyn (joka alkoi n. 5 kk iässä) estimme siten, että laitoimme tytön sänkyyn 5 tuttia. Jos hänen tuttinsa putoaa, hän löytää uuden itse, kun niitä on niin monta, että aina on yksi käden ulottuvilla.



Kun lapsi on kipeä, nukun hänen huoneessaan vuodesohvalla, jotta olisin nopeammin saatavilla lohduttajaksi tai juotavaa antamaan.



Ihan mainiosti on toiminut tämä järjestelymme ja aion toimia samoin seuraavan lapsen kanssa, mikäli toteutus on yhtä kivuton kun tämän esikoisen kanssa.

Muutettiin niin tyttö sai oman huoneen. Hetken uudessa asunnossa nukkui meidän huoneessa, mutta kun tottui taloon niin siirrettiin omaan "isojen tyttöjen sänkyyn" nukkumaan. sitä ennen nukkui pinniksessä.

ainakaan lapsen takia :) Itse nukuin 5-vuotiaaksi vanhempieni kanssa samassa makuuhuoneessa (kaksio) eikä se minua koskaan häirinnyt. Vanhemmat on ehkä olleet eri mieltä ;)

Meilläkin lapsen huone olis ihan meidän huoneen vieressä, mutta silti tuntuu edes pahalta ajatella, että siirtäisimme hänet sinne.. Mutta "pakkohan" tuota kohta on, eihän hän voi meidän huoneessa koko ikäänsä nukkua :)

esikko 1 kk ja toinen 1 viikkoa esikon huoneeseen.

Kaikki nukkuneet siitä lähtien paremmin.

esikoinen reilun vuoden ikäisenä, toinen vasta pari vuotiaana, kun oltiin muutettu (ei ollut lastenhuoneessa tilaa toiselle sängylle)

on nukkunut omassa huoneessaan, minä nukuin kaksi ensimmäistä yötä hänen kanssaan vierassängyllä kun oli tosi levoton ne ensimmäiset yöt.



Paras ratkaisu meillä ainakin :)

ovat nukkuneet omassa huoneessa heti kun ollaan synnäriltä tultu kotiin.

Mies on tosi herkkäuninen, makkarit vastakkain niin kuulen aina pikku inahduksetkin kun ovi on auki. Joskus nukun vauvan huoneessa patjalla, kun tekee hampaita tai on kipeä.. Hyvin on toiminut meillä.

kun esimurrosikä alkoi. Siihen asti nukkui samassa huoneessa isosiskonsa kanssa.

Poika nukkuu vieläkin meidän makkarissa omassa sängyssään, on nyt 5v. Lapsen sänky oli ihan kiinni meidän sängyssä ekat 3-4v (lapsi nukkui omassa sängyssä mutta usein ryömi hetkeksi äidin peiton alle jos pelotti tai oli kylmä) jonka jälkeen siirsimme sängyn toiselle seinälle. En aio mitenkään painostaa omaan huoneeseen. Uskon että on hyväksi kun lapsi kokee olonsa mahdollisimman turvalliseksi. Kaksi isompaa lasta on siirtynyt omiin huoneisiinsa omasta tahdostaan 4 ja 6 vuotiaana. Ehkä 8-vuotiasta alkaisin tuuppaamaan omaan huoneeseen, mutta riippuisi tosi paljon lapsesta. Jos olisin esim. yksinhuoltaja ja yhden lasen äiti, niin hyvinkin voisin nukkua lapsen vieressä vaikka kuinka pitkään. Lapsen tyttö-tai poikakaveri ei sinne kyllä sitten enää mahtuisi :D.

Vauva meni omaan huoneseensa ja omaan sänkyynsä heti kun pääsi sairalasta kotiin.

Oma jaksaminen parani heti. Olin alkanut olla ihan "hullu" päivisin. Huomasin sen siinä vaiheessa, kun univelat oli kuitattu ja mietiskelin aikaa taaksepäin.

kun lopetti yösyönnit ja alkoi nukkua yöt putkeen. Ekan yön nukuin itkuhälytin pöydällä, vaikka molempien huoneiden ovet olivat auki.. :D Heh, ihan niin kuin en olis kuullu jos vauva siellä inahtaa. ;) Nykyäänkin herään heti jos poika (4,5v) tassuttelee yöllä vessaan. Poika tais olla jotain 3 vuoden pintaan kun alkoi tulla aamyöstä (pissalla käynnin jälkeen) meidän väliin loppuyöksi. Ja tulee edelleen ja saa tullakin. Välillä kyllä nukkuu ihan koko yönkin omassa huoneessaan.