Onko sinulla kamalia muistoja köyhyydestä?
Minulla on
Köyhyydessä kasvaminen aiheutti traumoja
Olen kuullut ihmisten sanovan että se on vain rahaa, mutta tuo on kovin yksinkertainen lausunto.
Jospa ensimmäinen ikävä muisto oli juuri se kun minut pakotettiin menemään esikouluun äitini kutomassa haalarissa. Hän oli tehnyt sen ylijäämä langasta ja siinä oli eri väriset housun lahkeet. Tietenkin kaikki huomasivat ja nauroivat.
Ja samaa jatkui vuosikausia! Äitini oli kerran minulle kovin vihainen koska kampaaja ei ollutkaan edulllinen. Hän oikein valitti koko kävelymatkan kampaajalta kotiin.
En sen jälkeen mennyt kampaajalle vuosikausiin.
Yhden kerran hän ehdotti että ostettaisiin jäätelöt kioskista! Sain myöhemmin kuulla että olin valinnut sen kaikkein kalliimman jäätelön
En tietenkään saanut ajokorttia kuten muut. Kesällä menin töihin, perheeni lomaili vain mummi reissulla.
16 vuotiana minun piti luopua kesätyöstä sen takia koska päiväkoti oli kiinni ja sisareni tarvitsi kesähoitajan ja tietenkin minä olin se ilmainen talon piika
Kommentit (7)
Ainainen bussi pysäkillä odottelu jopa kylmällä pakkasella
Olisi niiin kätevää jos olisi auto
Minä jouduin hiihtämään kouluun kesät talvet...
Ei köyhyydestä ole kamalia muistoja, mutta faijan sairaalloisesta saituudesta on ikävät muistot. Henkinen väkivalta, vähättely, nöyryytys ja alistaminen jättää elämänmittaiset arvet.
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys on oma valinta.
Toivottavasti kuolet pian ettet jaa tollasta paskaa täällä!!!
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin hiihtämään kouluun kesät talvet...
Kesätkin? No, otan osaa.
Elän edelleen köyhyydessä. Helposti menee kun on tottinut siihen. Iloitsen että tulee kylmiä ilmoja (vaikka kämpillä olikin viime talvena alimmillaam 9 astetta) niin massu voi paremmin verrattuna siihen kun koko kesän säilytin ruokiani parvekkeella.